Joulukilot, uuden vuoden lupaukset ja muutama muu käsittämätön asia

Kohta koittaa taas monille ihmisille se ihana aika kun saa syödä mitä vaan, yötä päivää, jatkuvasti, ja niin paljon kun jaksaa. Onhan joulu. Ja onhan se kuitenkin vain kerran vuodessa. Syödään, juodaan ja taas kerran syödään. Seuraavaksi itketään ja harmitellaan vuoden vaihteen jälkeen joulukiloja. Kuulostaako tutulta? Niinpä, voi kun ne kilot kertyvätkään helposti. Mutta mahtaako monillakaan ihan rehellisesti olla kyse vain JOULUkiloista, vaan voisiko pikemminkin olla, että näitä kiloja on ollut jo ennen jouluakin, ehkä runsaastikin, johon sitten joulun suolaisten ja rasvaisten mättöjen, ehkä myös alkoholin ja runsaan sokerin seuraksena kertyy aimoannos nestettä? Kyllä siinä kenen tahansa kuontalo turpoaa.

Vuoden vaihteen jälkeinen aika, Uusi Vuosi, kuten sitä monet nimittävät, alkaa monilla uudella ja hyvin lupaavasti starttaavalla liikuntaharrastuksella. Poltetaan nyt ne joulukilot pois kun niitä kerta niin kamalasti parin päivän ylensyönnillä kertyi. Mennään joukolla saleille ja jumppiin. Päivittäin. Ehkä useita kertoja päivässä. Vaan minkä muunkaan voi kun ollaan niin innoissaan.  Joopa, säännöllisesti  treenaavat ovat joka vuosi aivan yhtä ilahtuneita tammikuun ruuhkista, haahuilevista, ja mukatreenaavista ihmisistä, jotka ajattelevat että laitteessa istuminen kuluttaa kaloreita. Ollaanhan kuitenkin kuntosalilla!

Sali- ja jumppaharrastus kuitenkin loppuvat yleensä yhtä rytinällä kuin alkoivatkin. Jos siis ehtivät koskaan edes kunnolla alkamaan. Helmikuussa helpottaa ja saleille taas mahtuu. Monilla tammikuussa aloittaneille urakka onkin jo ohi. Liikuntaa säännöllisesti harrastavat kuitenkin säilyvät (kumma juttu?) oli sitten joulu tai juhannus. On syytä miettiä, olikohan aloitus kuitenkin ennen liikuntaaharrastamattomalle liian intensiivinen? Siinäpä kysymys monelle uudenvuoden treenaajalle pohdittavaksi. Siis jokaiselle niistä joiden liikuntaharrastus kestää vain sen tammikuun ensimmäisen viikon... vuodesta toiseen. No valitettavasti totuus on, että siinä viikossa eivät pala edes ne joulukilot.

Ja kyllä, myös itse aion heittää aivot ja vaa'an narikkaan jouluksi syömisten osalta niin kuin muutkin tekevät. Joulu koittaa minulle kerran vuodessa, painotus sanalla kerran, ei siis todellakaan joka viikonloppu, kuten monilla syömisten suhteen. Kyllä, aion nauttia jouluruoista antaumuksella. Joulukiloja en kuitenkaan ajatellut itseeni kerätä. Ja miten se nyt sitten on muka mahdollista? Yksinkertaisesti niin, että elämäntapoihini eivät kuulu ympärivuotinen mässääminen, herkuttelu, ylensyönti ja epäterveelliset ruoat. Joulu on minulle vain kerran vuodessa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Oloni on hyvä jouluna, mutta myös sen jälkeen.

Mitä joulusyönti sitten aiheuttaa minulle? Ruokavalion äkillinen muutos shokeeraa kroppaa. Todennäköisesti ainakin mahalla on omaa sanottavaa uusiin ruoka-aineisiin, joita se ei ole mahdollisesti vuoteen joutunut käsittelemään. Päivässä kertyvä energiamäärä tulee olemaan mahdollisesti tavallista isompi. Kroppa saattaa kerätä hieman nestettäkin. Mahdollisesti kroppa myös ilahtuu tarjoamastani energiaboostista sekä keräilee ylimääräisen energian ilolla lihaksiin varastoiksi tulevia treenejä varten. Näin toimii myös muiden terveellisesti syövien ja terveellisten elämäntapojen omaavien henkilöiden kropat. Jos rasvakerros ottaisikin hieman myös itselleen, palaa ylimääräinen hyvin äkkiä pois. Jatkuuhan terveellisen tasapainoisen ruokavalion noudattaminen heti joulun jälkeen eikä mättäminen jatku pitkälle tammikuuhun, kuten valitettavan monilla käy.

Ja hei, suurinosa jouluruoista on suhteellisen terveellisiä, ainakin jos ne valmistaa itse. Samalla voi hieman kontrolloida rasvojen määrää sekä suosia vaikkapa hyviä rasvoja. Sokeriakaan ei tarvitse työntää kilotolkulla vaikka ohjeessa niin kehoitettaisiin tekemään. Vähempikin saattaa riittää, tarvitaan vaan omaa tervettä harkintaa ja soveltamiskykyä. Ja tarvitseeko joulunakaan ruokaa todella vetää kaksin käsin ja ämpäritolkulla? Eikö pienet ateriat usein nautittuna hieman kaikkea maistellen olisi kuitenkin parempi vaihtoehto?

Aion mennä kotiini jouluksi, kuten jokainen vuosi tähän asti. Rakastan äitini valmistamia jouluruokia ylitse kaiken. Hän valmistaa ne aina perinteisten reseptien mukaan itse, hyvistä ja terveellisistä raaka-aineista. Parempaa on vaikea kuvitella.

Myönnettäköön että postauksestani tuli hyvin kriittinen ja kantaaottava. Tällä ei kuitenkaan ole tarkoitus loukata ketään. Blogini lukeminen on vapaaehtoista ja sen toivon jokaisen teistä tiedostavan. Jokainen elää tavallaan, tekee asiat juuri niinkuin parhaaksi näkee. Eikä se minua haittaa. Kirjoituksellani haluan herättää ajattelemaan. Kyse on pienistä valinnoista päivittäin, eikä valtavista kerralla. Muistetaan tämä, ja lähdetään se ajatus mukana kohti uutta vuotta, toivottavasti monelle terveellisempää ja tasapainoisempaa sellaista, mikseipä lihaksikkaampaankin ja liikunnallisempaakin ;) Ehkäpä jollakin uudenvuoden liikkujalla treenaaminen jääkin pysyväksi elämäntavaksi, kuten minulla aikoinaan kävi. Tsemppiä!

Henna-Riikan kasvutarina - selkä

Ajattelin tehdä tämmösen kasvutarina postaussetin tähän väliin. Teen eri kropanosista oman postauksensa, jos vaan löydän riittävästi kuvamateriaalia. No pidemmittä puheitta tänään vuorossa selkä, ja tässäpä kuva heti alkuun olkaa hyvä!










4/2010 on otettu 4 kk:n saliharrastuksen jälkeen. Ja tuo 4 kk oli ollutkin aivan yllättävän intensiivistä aikaa. Viihdyin salilla lähes päivittäin, mutta ei juuri tietoakaan siitä mitä olin tekemässä. Huolettomasti mentiin, mutta hauskaa oli. Hieman pelkäsin että alkaako tämä minun ihanalta vaikuttava harrastus nyt liian vauhdikkaasti - että ei nyt sitten loppuisi yhtä rytinällä. No ei, turhaa pelkoa. Se mikä on omaa niin siitä ei luovuta ja tämä laji jos mikä on minulle juuri sitä. :)

Minulla on kai lähtökohtaisesti lihasmassaa moniin verrattuna enemmän ihan liikuntaaharrastamattomana peruspulliaisenakin. Olin monesti nuorempana ikäisiäni, ja varsinkin naisia voimakkaampi. Onhan minulla toki isot luut ja leveät hartiat, joita muuten häpesin ala-asteella, ettepä arvaakaan miten paljon! Ja nyt, enpä voisi olla onnekkaampi. Rakastan niitä! Ja näin heikkous on käännetty vahvuudeksi ;)

9/2012 Pahoittelen ensinnäkin pitkää väliä kuvien välillä. Kuvia ei yksinkertaisesti löytynyt tuolta väliltä, tai sitten niitä ei kertakaikkiaan ollut. Treenailin tuon välissä hujahtaneen vuoden aktiivisesti, mutta huolettomasti. Joskus tuli useampia lepopäiviä, syömiset oli mitä oli eikä homma muutenkaan erityisen määrätietoista. Joten varmaan aika pitkälti 9/2012 kuvannäköisenä mentiin tuo väli. Ei ihmeellistä kehitystä. Tuossa välissä vaihdoin myös Energylle treenaamaan. Joku saattais sanoa, että oishan tuo kehitys voinu nopeampaa ja näkyvämpääkin olla. No ois voinu joo, mutta ottaen huomioon, että treenasin tuohon aikaan vailla mitään tavoitteita ihan vaan huvin vuoksi, ei tuloksiltakaan voinut paljoa odottaa.

9/2012 kuvassa näkyy kuitenkin selkälihoja jo hieman. Mutta laardia on varmaan niin paljon päällä että kovin ovat piilossa lihat. Ruokailut seilasi hyvin vapaata sekavaa rataansa ja lautaselle eksyi milloin mitäkin, ja toisinaan taas ei yhtään mitään. Joo-o, ateriavälit venyi ja saattoi parhaimmillaan huristella 5 tunnissa, joten ei tarvitse ihmetellä myöskään silloista ulkomuotoa. Rasvaa oli paljon - siis todella paljon enemmän nykyiseen ruokavalioon verrattuna.

2/2013 Aloin olla aika perillä tavoitteistani. Itseasiassa suurin käänne tapahtui 2013 vuoden alusta kun päätin että nyt riittää tämä tavoitteeton haahuilu. Lihasta, KIITOS! Ja niinpä kasailin itselleni tavoitteet, päivitin treenirytmin 5-jakoiseksi ja noudatin sitä kirjaimellisesti, panostin ruokailuun, lisäsin aerobista (joo, ihan liikaa) ja opettelin, otin selvää asioista. Nojoo, pakko sanoa että 2/2013 aloin olla ensimmäistä kertaa tyytyväinen mitä peilistä näkyi. Osansa myös sillä että alkuvuodesta läski lähti ja nesteet hävisi.

7/2013 Kesällä alettiinkin olla jo eri kuosissa. Olkapäät oli saanu muotoa ja selässä erottuu ihan oikeesti lihakset. Läskejä on hävinny tuostakin 2/2013 kuvasta mukavasti, kiitos jumalattoman määrän aerobista aamuisin. Ruokailut alkoivat olla tavoitteita tukevat, mutta edelleen olin hakoteillä sen kanssa, että mitä syödä ja minkä verran. Todennäköisesti söin liian vähän. Epätietoisuus häiritsi, stressasi ja ärsytti.

Olikohan elokuu kun päätin, että nyt saa haahuilu riittää vuorostaan ruokailujen kanssa. Päädyin minulle suunniteltuun ruokavalioon, joka alusta alkaen sai minut innostumaan. Noudatin ohjelmaa aluksi sanatarkasti. Söin ihan oikeesti sitä kanaa, riisiä ja parsakaalia ensimmäisen kuukauden, ennen kuin uskalsin itse lähteä soveltamaan. Kertakaan en miettinyt, että ei tässä ole järkeä. Alku oli hullun vaikea. Oli nälkä ja taas toisinaan ei yhtään. Paino putosi. Mutta uskokaa tai älkää, jatkoin sinnikkäästi, päätin että tämä on minun juttu, tämän minä teen ja sillä hyvä.

Nyt olen opetellut soveltamaan. Ei siis pelkkää kanaa ja riisiä ;) Painon putoaminen loppui ja tasaantui nykyiseen n. 62 kg:hen. Nälkää ei tarvitse nähdä, energiaa riittää ja olo on hyvä ja tasapainoinen. Osaan käyttää eri raaka-aineita, mittaan, mutta käytän järkeä, kuuntelen itseäni, homma toimii. Ruokailujen suhteen en voisi olla onnellisempi. Olen löytänyt oman polkuni ja tätä aion kulkea! :)

12/2013 Tämä alkaakin olla jo omaa luokkaansa. Huomaa, että ruokavalio on tehnyt tehtävänsä ja treenit ovat menneet ainakin jokseenkin oikeaan osoitteeseen. Pidän todella siitä mitä peilistä näkyy. Olen tyytyväinen. Mutta tämä on loputon projekti, koskaan ei olla valmiita, lihasta haluan lisää ja sen eteen tehdään jatkossakin kovasti töitä! Tästä on hyvä jatkaa, ja tammikuussa pyörähtää 5. vuosi (kai mä nyt osasin laskee oikein..? :D) käyntiin rakkaan, ja koko ajan rakkaamman harrastuksen parissa. Kiitos että löysin sinut!

Hyvä palvelu ei ole itsestäänselvyys

Eilinen facebookkini tilapäivitys piti sisällään seuraavaa: Positiivinen palaute saa hymyilemään. Asiakaspalvelu on raskas laji, joten muistakaa hyvät ihmiset antaa myös sitä myönteistäkin feedbackiä. Se saa liikkeelle positiivisen lumipalloefektin ja positiivisuus tarttuu antajasta saajaan ja taas eteenpäin.

Tästä asiasta halusin vielä tänne blogini puolellekin kirjoittaa ja jokaikistä teistä muistuttaa asian tärkeydestä.  Kohtaamme jokainen päivittäin kymmeniä asiakaspalvelijoita työssään: kaupoissa, pankeissa, saleilla, busseissa ja niin edelleen. Pidämme heitä ja heidän tekemää työtään itsestäänselvyytenä. Odotamme tai jopa edellytämme hyvää ja ystävällistä palvelua, hymyilyä ja iloisuutta. Mutta kiitämmekö tästä tarpeeksi usein?

On hyvä muistaa, että asiakaspalvelijana peruspalkan saa myös ihan perustympeänä palvelemalla ja hoitamalla perustyönsä moitteettomasti, eikä hymystä anneta bonusta. Muistakaa, että he tekevät sen teidän takianne, jotta teidän asiointinne olisi mukavaa ja palvelusta jäisi teille hyvä mieli. Kukaan ei tähän pakota.

Itse asiakaspalvelutyötä, välillä hyvin haastavaakin sellaista pitkään tehneenä osaan erityisesti arvostaa postiviista palautetta. Tuntien myös suomalaiset asiakkaina, arvostus palautteeseen kasvaa potenssiin kymmenen. Olemme äärettömän huonoja antamaan palautetta. En tiedä onko kyse siitä, ettei uskalleta, vai että ei osata arvostaa, vai onko palvelu vaan niin keskinkertaista? En usko. Itse saan päivittäin loistavaa palvelua. Pystyn heti mainitsemaan henkilöitä lähikaupastani, saliltani ja vaikkapa vaateliikkeistä, joille voisin positiivista palautetta antaa. Ja olen antanutkin. En pelkää sanoa sitä ääneen. En muista kertaakaan jolloin palautteesta tai kiitoksesta olisi jäänyt itselle huono fiilis tai asiakaspalvelija ei olisi siitä ilahtunut. Päinvastoin!

Vaikka työtä ei tehdä pelkästään palautteen ja kehujen toivossa, on positiivisen palautteen tai kiitoksen saaminen silti joka kerta yhtä ainutlaatuista ja hienoa. Sen myötä tullut iloinen olo kantaa pitkälle. Palaute jää mieleen pitkäksi aikaa, ja sen voi palautella mieleen huonompina päivinä. Siitä saa voimaa. Se antaa varmuutta, uskoa omaan työhön ja halua palvella entistä paremmin. Vaikka pidän työstäni ihan yhtä paljon ilman palautettakin, tekee kiitos ja palaute työstäni erityistä ja tärkeää.

Asian pohdinnan myötä sainkin loistavan idean. Eiköhän anneta yksi joululahja, joka ei maksa mitään, mutta on taatusti parempi kuin monetkaan materialistista lahjoista. Sanotaan edes sen yhden ainoan kerran näin joulun kunniaksi jollekin asiakaspalvelijalle "kiitos hyvästä palvelusta". Jos vielä perusteluita löytyy mukaan niin aina parempi. Tietenkin edellytyksenä, että palvelu on ollut kiittämisen arvoista. Vielä on mukavasti aikaa jouluun, joten uskallan väittää, että jokaiselle tulee vastaan tänä aikana vähintään yksi kiitoksenansainnut asiakaspalvelija ja palvelukohtaaminen. Joten eikun kiittämään!

Vieläkö muistat, milloin annoit itse viimeksi positiivista palautetta?

Latsit liekeissä

Voin muuten kertoa, että tiistain selkätreenissä tuli tehtyä jotain erityisen oikein. On nimittäin jälkituntemukset jotkut aivan ennennäkemättömät, tai paremminkin tuntemattomat. Latsit on niin liekeissä, että käsien nostaminen on hankalaa. Nauraminen sattuu vatsalihaksiin. Vielä kun osaisin sanoa mikä oli se liike tai liikkeet, millä nämä sai aikaan!

Tänään ei sitten olisi ollut puhettakaan, että olis voinu tehdä seuraavaksi vuorossa ollutta rintatreeniä, joten vetelin tähän väliin lepipäivän. Se hurahti mukavasti kivassa seurassa kauppoja kierrellen. Tarttuipa mukaan uudet talvikengät, joilla on hyvä taittaa salin ja kodin välistä matkaa pakkassäissäkin :)



Näillä mennään!

Viikonloppuna tuli pyöräytettyä myös reissu Kuopion ihanaisessa Matkuksessa ja Ikeassa. Matkus on kokonaisuutena erityisen toimiva kauppakeskus. Sieltä löytyy lähes kaikkea mitä nyt shoppailureissulla kaipaakaan. Liikkeitä on paljon, mutta ei liikaa ja ne ovat sopivan erilaisia keskenään. Lisäksi joukosta löytyy yksi yli muoden, nimittäin Gazoz, jonka olisin tällä(kin) kertaa voinut ostaa tyhjäksi ;) Noh. Piti toki hillitä itsensä ja päädyin vaan muutamaan treenejäni piristävään tuotteeseen.

Tällaiset treenitrikoot tarttuivat mukaan:

Väri ratkaisi valintani. Tahdoin vaihteeksi ehdottomasti jotakin muuta kuin mustaa treenivaatevalikoimaani. Housuja tällä hetkellä ei pitkinä löytynytkään muissa kuin mustassa värissä, joten tämä oli oikein piristävä lisä vaatevalikoimaani ;) Ja suht edullisetkin olivat vielä.

Treenikengät löytyivät myös. Kyse ei kyllä ollut mistään urheiluliikkeen jalkineista. Hyvät ovat siitä huolimatta jalassa ja salitreeniin ihan riittävän tukevat. Väri (ai kuinnii muka huono kriteeri?) painoi paljon näidenkin valinnassa ;) Kuvaa ei valitettavasti löydy, mutta räikeet on!

Mutta palataan vielä tuohon selkätreenin ihmettelyyn. Mitä niin ihmeellistä siinä tuli tällä kertaa tehtyä?

No treeni eteni tähän malliin:
SJMV käsipainoilla 22 kg x8, 24 kg x8, 26 kg x8, 28 kg x8
T-kulmasoutu, tanko telineessä, tangon lisäksi painot 15 kgx10, 25 kg x8, 35 kg x8, pudotus 35 kg...15 kg x20
Ylätalja, kapea ote 43 kg x8, 52 kg x8, 61 kg x 8, pudotus 61 kg...43 kg x15
Alatalja, leveä, lapio 34 kg x8, 43 kg x8, 52 kg x8, 61 kg x8
Row /käsi 15 kg x10, 25 kg x8, 35 kg x8, 40 kg x8 (JES!)
Vatsat, jalkojen nosto penkillä selinmakuu 10x15x15x2 superhidasta
Vatsat taljassa, köydet 20 kg x10, 30 kg x10, 40 kg x8, pudotus 40 kg...20 kg x40
Pullover talja, narut 15 kg x8, 17,5 kg x8, 20 kg x8, 22,5 kg x8
Kulmasoutu tangolla 30 kg x8, 40 kg x8, 50 kg x8, pudotus 60 kg...30 kg x25, 30 kg x12
superina:
vinot vatsalihakset, selinmakuulla 15x15x15
vatsarutistus lattialla 15x15x15

Jep, onhan tuossa toki läjäpäin toistoja ja aika isoja rautoja tuli liikuteltua. Muuten mitään normaalista poikkeavaa ei tässäkään treenissä ollut. Liikejärjestystä hieman muuttelin tavallisesta totutusta. Mutta näin onnistuneen selkätreenin ja jälkituntemusten seurauksena alkaa selkätreenin pisteet nousta kohisten omissa silmissä. Ennen kun se on ollut aina ei-niin-mieluinen ;)

Tässä tälläinen treenipainoitteinen postaus. Tai no niin. Treenipainoitteisia kai näiden kuuluiskin olla, jos kerta treeniblogina itseäni mainostan? No mut jos joskus eksyy vähä aiheesta niin ei kai siitä sakoteta...? ;) Mut siis hei, älkää nyt edes yrittäkö väittää, että jaksasitte vaan aina lukea pelkkää treeni sitä treeni tätä tämä ja tuo liike niin ja niin monta toistoa. Ette jaksa. Tai ainakaan minä en jaksa sellasta kirjottaa! :D Ei vaan ihanpa rehellisesti, niin kyllä itseäni miellyttää eniten blogit jotka valottaa myös sitä treenaavan henkilön persoonaa, muutakin elämää, touhuja ja aatoksia. Se tuo tavallaan lihaa luiden ympärille ja tekee niistäkin treenijutuista syvällisempiä, eläviä ja kiinnostavampia. Ymmärtää paremmin miksi ihminen toimii kuten toimii :) I Like.

Tehokkaita treenipäiviä ja joulunodotusta kaikille!

Ps. Ensi viikolla aattelin pitää pikasen paasto/puhdistuskuurin. On epämääränen pöhöolo ollu päällä jo pidemmän aikaa. Mun kroppa on siitä kiva, et tollanenkin tosi lyhytkestonen paasto tai ruokavalion muutos, tai mikä tahansa shokki aineenvaihdunnalle ylipäätään saa huiman boostauksen aikaan. Aineenvaihdunta vilkastuu, ylimääräset nesteet poistuu jne. Mukava kevyt olo, tervetuloa! :) Kirjottelen näistä tuntemuksista myöhemmin lisää teillekkii.

Kunpa elämä olisi helppoa. Vai eikö sittenkään?

Toisinaan sitä löytää itsensä toivomasta, että kunpa elämä olisi helppoa.

Mutta jos elämä ei olis välillä vaikeeta niin, olisko se sitten mielekästä? Jos kaikki asiat järjestyis aina kuin itsestään, oisko siinä mitään mielenkiintoista? Jos tavoiteltavien asioiden eteen ei tarvitsisi taistella, osaisko niitä enää yhtään arvostaa?

Välillä on hyvä miettiä syvällisesti. Pysähtyä ajattelemaan asioita. Liian usein asioita tulee katsottua liian kapea-alaisesti. Ei tule ajateltua laajempia asiakokonaisuuksia ja syy-yhteyksiä. Ei tule ajateltua, että entä jos kaikella onkin jokin tarkoitus. Vastoinkäymiset tuntuvat pahalta, mutta niiden kääntöpuolella voikin olla mahdollisuus. Kun yksi ovi sulkeutuu, tilalle voi avautua lukuisasti toisia ovia. Myös sellasia, jotka ei välttämättä muuten aukeaisi.

Suuret muutokset elämässä hirvittävät. Totutusta luopuminen vähentää turvallisuuden tunnetta. Elämä rakentuu pitkälti tiettyjen speksien ympärille, jotka kaikki ovat kuitenkin pitkälti sattumalta ilmestyneet elämään. Osa täysin odottamatta ja itsestään. Mukana on ollut tuuria ja sattumaa. Toisten asioiden eteen on taas tehty tietoisesti töitä. Muutostilanteessa on muistettava, että näitä sattumia on edessä vielä lukuisia.

Vaikka tulevaisuus näyttää epävarmalta muutosten jälkeen, on muistettava, että asiat saattavat jo huomenna olla täysin eri tavalla. Vastaan tuleekin taas mahdollisuuksia, joita ei voinut ennustaa. Tällaisissa hetkissä kannattaa muistella elämäänsä taaksepäin, miten asiat ovat muuttuneet kuin hetkessä, huonot asiat ovat kääntyneet hyviksi ja elämä on tarjonnut uusia tilaisuuksia. Yksi sattumalta tavattu uusi ihminen tai käyty keskustelu saattaa muuttaa tilanteen aivan uuteen uskoon. Asiat järjestyvät monesti kuin itsestään. Ja kuten sanotaan asioillahan on nimenomaan tapana järjestyä.

Muutoksessa on kuitenkin aina myös mahdollisuus. Tietyt muutokset tapahtuvat odottamatta ja saattavat tuntua epäreilulta. Varsinkin silloin kun niihin ei voi itse vaikuttaa. Samalla hallinnantunne omaan elämään vähenee. Tällaisissa tilanteissa kannattaa muistella hetkiä, jolloin on toivonut asioiden olevan toisin. Nythän siihen on mahdollisuus. Kaikki ovet ovat auki ja kaikki kortit käytettävissä.

Liian helposti jäämme kiinni tiettyihin asioihin, mutta samalla toivomme, että elämä olisi erilaista. Moniin näistä asioista on mahdollista itse vaikuttaa. Saatamme miettiä että olisi mahtavaa muuttaa toiselle paikkakunnalle, vaihtaa työpaikkaa, tavata uusia ihmisiä, aloittaa uusi harrastus, opiskella uusi ammatti. Lista on loputon. Kuitenkaan emme tee asioiden eteen mitään. On muistettava, että kaikki on viimekädessä itsestä ja omasta motivaatiosta kiinni. Jos tahtoo niin pystyy.

Merkitystä on juuri sillä, että erilaisten muutosten, vastoinkäymisten ja haasteiden seurauksena joutuu väkisinkin miettimään elämäänsä, punnitsemaan vaihtoehtoja, miettimään omia arvojaan ja tavoitteitaan. Saattaa huomata menevänsäkin elämässään eri suuntaan, kuin mitä oikeasti haluaisi. Valinnat elämässä eivät ehkä olekaan tukeneet sitä pitkänajan tavoitetta, tahtotilaa, joka elämässä taustalla vaikuttaa. Kuitenkaan asialle ei olisi välttämättä tullut tehtyä mitään, koska tottuun, vanhaan tuttuun ja turvalliseen kaavaan ei vain uskalla lähteä tekemään suunnanmuutosta.

Pitäisi siis osata iloita myös siitä, että elämä toisinaan järjestää itse, ehkä odottamatta ja yllättäen tällaisia mahdollisuuksia muuttaa suuntaa. Elämä tarjoaa tilaisuuksia, joihin on mahdollista tarttua, kunhan vain mukana on hieman seikkailumieltä, uteliaisuutta ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Tästä näkökulmasta elämä onkin yllättävän helppoa ja reilua. Jokaiselle tarjoutuu näitä mahdollisuuksia, kun vain pitää silmät auki, uskoo unelmiin ja kuuntelee itseään.

Näissä mietteissä sunnuntaita tullut vieteltyä. Itselle monet edellämainituista asioista ovat nyt hyvinkin ajankohtaisia. Ajattelemalla kuitenkin asioita laajemmassa mittakaavassa on muutoksista tullut vähemmän pelottavia ja niistä on alkanut omalla tavallaan pitämään. Kerrankin niin moni asia on mahdollista, ovet ovat auki ja reittejä useampia valittavaksi.

Toivottottavasti kirjoitukseni kannustaa muitakin vastaavassa muutostilanteessa myönteiseen ajatteluun ja oivaltamaan omat mahdollisuudet. Tehdään vastoinkäymisistä voittoja, uusista tilanteista haasteita ja muutoksista mahdollisuuksia  :)

H-R

Aamutreeni - paras tapa aloittaa uusi päivä?

Kyllä se on kuulkaas niin, että ei ole jalkatreenin voittanutta. Jostain syystä myös siitä eniten tänne tykkään kirjotella? Olen vain nykyisin niin ra-kas-tu-nut jalkojen treenaamiseen, ettei moni uskokaan.

Perjantai-illan jalkajumpat meni pumppikaavalla, joten toistoja tuli luja läjä normaalia pienemmillä raudoilla. Lopussa oltiin niin hapoilla, että kävely näytti... No, aika hassulta.

Toivoisin ehdottomasti salillemme pikapikaa takareisilaitetta. Oi saadaanhan me sellainen? Taas tuli ähellettyä käsipainolla takareisiä. Paino on yksinkertaisesti niin kamalan vaikea saada omin avuin jalkaterien väliin ja sitten päästä vielä sen painon kanssa mahalleen penkille. Tiedätte varmaan liikkeen? Kuvamateriaali ois yllättävän kätevää tässäkin kohti, vaan kun sitä ei ole niin sitä ei oo. Oon nähtävästi huonompi ku osasin odottaakaan kantamaan kameraa mukana. Toimiihan liike toki käsipainoillakin, ei siinä mitään, mutta tosiaan haasteellinen saada paino paikoilleen jos ei satu auttajia ympärille.

Tänään onki sit luvassa astetta kepeempi lauantai. Joopa joo, uskokaa vaa ;) Aamu alkoi klo 05.00. Aamupuurot nassuun ja pyörä kohti salia. Seiskan aikaan olin salilla ja täydessä touhussa. Olkapäiden pumppitreeni oli vuorossa. Ja huhhei minkä poltteen sainkaan aikaseksi. Alkuun tein poikkeuksellisesti kaksi pyramidisarjaa, ensin pystäreitä käsipainoilla, ja sitten vipareita sivulle käsipainoilla niin ikään. Tuntu näiden jälkeen, jotta näinköhän tässä mitään enää saa tehdyksi.

Vaan niinpä sitä supervoimien avulla tuli tehtyy vielä vaikka mitä. Olkaprässiiki tuli väännettyy, pudotuksilla vika sarja. Sitten taljassa superina takaolkapäitä ja rinnallevetoa. Etu- ja takaolkapäitä vipareina käsipainolla. Ja lopuksi smithissä kolmen liikkeen supersarja epäkkäille. Olankohautus, ja sit sellanen liike josta luin jostakin kirjasta (ihanaa täsmätietoa ;)). Eli levypainot käsiin ja kierretään olkapäitä täysympyrä ja pito ääriasennossa hetkeksi, lavat yhdessä. Aivan, hirmu hyvin ja selkeesti taas selitetty, mut en löytäny tähän hätään netistäkään mitään tästä liikkeestä. Ymmärtänette mitä tarkoitan. Tätä joka tapauksessa siinä (jossakin) kirjassa suositeltiin, erityisesti myös naisille. Siinä mainittiin että naisten ei epäkkäitä pahemmin kannattais treenailla, ettei mee olemus liian miehiseksi, mutta tämä liike pureutuu epäkkeiden niihin kohtiin jotka antaa yläselälle muotoa. Näin siinä sanottiin, ja minä uskoin ;)

Kaiken kaikkiaan erinomaisen loistava aamutreeni. On se vaan kuulkaas ihan muuta toista treenata aamulla täynnä energiaa ja iloista mieltä :) Ja koko päivä lähtee aamutreenin mukana ihan omille raiteilleen. Hyvästi haukottelu ja jumiutuneet ajatukset!

Palatakseni vielä tähän tämän lauantain kepeyteen. Salilta suorilta töihin ja töissä tulee tänään viihdyttyä viiteen asti. Sen jälkeen pikapikaa kotiin ja laitella ittesä nätiksi ja kohti illan koitoksia. Luvassa pikkujoulut! ;) Kotiin selvitään, kun keritään, eli you never know. Mut kaiken kaikkiaan varmasti upeemahtava ilta tulossa ja oon tästä aivan liekeissä! Ihana vaihtaa luvan kanssa vapaalle ja viettää iltaa mukavassa seurassa. Palataanpa näihin tunnelmiin myöhempänä. Ja nyt kun pikkujoulukausi on kuumimmillaan niin mukavia pikkuisia jouluja muillekin, ken sellasiin saa (tai joutuu) osallistumaan ;)

Nyt päivä jatkuu jo toinen puuroannos vatsassa. Puuro se vaan on niin hyvvee. Ja muutenkin aivan loistava hiilarilähde, tekee kylläisen olon pitkäksi aikaa ja vatsa tykkää. :) Päivällispuurossa oli kaurahiutaleita, ruishiutaleita ja kuidukas moniviljaleseitä. Joukkoon meni myös tavalliseen tapaan raejuustot, omena- ja luumupalasia. Ja tarvitseeko erikseen edes mainita, piparkakkumaustetta ;)

Eipä muuta kun mukavaa lauantaina jokaiselle! :) Ps. Ihanaa kun kohta on joulu!

H-R

Viiltävää kipua sohvan pohjalla

Otsikko kertoo olennaisimman. Varoituksena, luvassa oikein valivali-itkuangstipostaus. ;) Mutta joskushan tämäkin oli tehtävä! Ja nyt tulee senkin edestä.

Yksinkertaisesti: kertakaikkisen kamala päivä. Illalla olin suunnitellut aamutreenit valmiiksi, olin jo innoissani. Jipii treenaamaan heti aamusta ja työtkin alkaisivat vasta klo 15 joten sitten treenien jälkeen vielä energisenä olisi kotona kerinnyt puuhastella sitä sun tätä. Treenikaverikin olisi ollut, jonka kanssa treenien jälkipuintia olisi voinut harrastaa kahvikupposen ääressä.

Olisi ja olisi. Mutta kuten arvata saattaa, päivää ei suinkaan tehnyt kamalaksi näiden suunnitelmien onnistuminen vaan pikemminkin täydellinen epäonnistuminen.

Aamuni alkoi 04.00. Kello olisi toki soinut vasta 06.00, mutta tuossa vaiheessa olin maannut hikikarpalot otsalla valvottuani jo parisen tuntia. Seuranani oli kamala vatsakipu. Ja että ei vaan pelkkä vatsa saanut kipua osakseen, kyljissä tuntui viiltävää, pistävää kipua. Muistelen kokeneeni vastaavan ennenkin, ja tiesin, että tästä ei helpolla selvitä.

Kipu on karmiva. Lääkäriin lähtö oli tälläkin kertaa hyvin lähellä, mutta särkylääkeannoksen seuraksena sain tilanteen rauhoittumaan sen verran, että ajattelin seurata tilannetta vielä kotona. Ei siis aavistustakaan mistä moinen "kohtaus" johtuu. Netistä lueskelin kaikenlaista. Mitään vakavaa diagnoosia en sen perusteella itselleni osannut tehdä.

Arkiston aarteita osa 1. Kuva ei taas liity asiaan millään muotoa.

Ensimmäiset ajatukset toki olivat että noniin, nyt meni munuaiset! Tiedostan, että korkeaproteiininen ruokavalioni rasittaa munuaisia ja ne ovat melkoisen kuormituksen kohteena päivittäin. Kuitenkin munuaisten vajaatoiminta tai uupuminen on oireiltaan huomattavasti minun kipujani pahempi. Näin siis olen ymmärtänyt. En ehkä istuisi nyt koneen ääressä kirjoittelemassa jo helpottuneiden kipujen kanssa suhteellisen hyvän olon kanssa.

Olo on siis onneksi parempi. Vaan kylläpä jokainen tällainen normaalista poikkeava sairastelupäivä osaa herätellä. Terveys ei ole itsestään selvää. Muistetaan kaikki iloita siitä, että saadaan olla terveitä (ainakin suurimman osan ajasta) ilman mitään vakavia sairauksia. Saamme ja pystymme tekemään, harrastamaan ja nauttimaan elämästä. Ollaan kiitollisia.

Päivä meni siis sohvalla sohvatyynyjen ja peittojen kätköissä. No otin levon kannalta tämän päivän. Kävin olon helpotuttua myös pienellä kävelyllä. Ihanaa kun on jo satanut vähän luntakin. Mutta oli kyllä liukasta. Kävelylenkin päätteeksi käväisin kaupassa ja ostin tarvikkeet uuniseitiin. Resepti oli yksinkertainen mutta oikein maukas. Tein isomman (jätti)satsin kerralla ja pakastin minigrippipusseihin. Onpa helppoa sieltä sitten sulatella lautaselle ja eikun nauttimaan!

Uuniseiti:
3 pkt pakasteseiti (1200 g)
½ purjosipuli
½ sitruuna viipaloituna
sitruunamehua
valkopippuria
mustapippuria
merisuolaa
cayannepippuria
kalamaustetta
kuivattua valkosipulia

Jäiset seitipalat uunivuokaan, mausteet ja muut perään ja uunissa 200 asteessa n. 1 h. Ja maittava korkeaproteiininen, vähärasvainen ja oikeasti maukas ateria on valmis nautittavaksi. Tavallisestihan tähän joku kermakastikeviritelmä varmaan kuuluisi. Työkaverille esittelin innoissani reseptini ja hän jäi kummaksuen katsomaan listan loputtua "ja....?", "ja mitä?", "kerma, juusto, majoneesi..??" Haha. Ei, ei ja ei :D Kermaviili olisi toiminut valmiin aterian kanssa, mutta kun sitä ei ollut niin näillä mentiin. :) Joskus olen laittanut paiston loppuvaiheessa raejuustoa ja vielä hetkeksi uuniin. Tätäkin kannattaa kokeilla. Sulaa mukavasti uunissa!

Arkistojen aarteita tämäkin.

Että tämmöistä tänään. Toivottavasti huomenna jo parempaa. Mikään muu kipu ei saa minua säikähtämään ja huolestumaan niin kuin vatsakipu. Mulle on varmaan jääny joku trauma varhaislapsuudesta kun oli hengenlähtö hyvinkin lähellä juuri vatsaoireiden vuoksi. Onneksi ei sillon, eikä nyt käynyt pahemmin. Olen kiitollinen ja onnellinen.

Tämän maiseman kun näkisi joka päivä. Rodos 2011. Elämäni ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen yksin tehty reissu ulkomaille. Aivan huikea kokemus!

H-R

Nopeampaa palautumista ja piparkakuntuoksuinen koti

Elossa ollaan! Ajattelin vaan näin alkuun tehdä ainakin tämän asian selväksi ;)

Treenejä on tullut painettua uusitulla ohjelmalla. Hieman kaksijakoiset fiilikset sen suhteen. Treenipäiväjärjestys hakee vielä muotoaan, koska jalka- ja selkäpäivä ei oikein tahdo jekkasta peräkkäin. Toki jos siihen väliin saisi (malttaisi) pitää välipäivän niin saattaisi vielä mennäkin. Tämän viikon jokatapauksessa menen vielä aiemmassa postauksessa esittelemälläni ohjelmalla ja järjestestyksellä. Viikko painellaan pumppitreenien merkeissä. Joten hiki virtaa!


Toisaalta tuntuu omituiselta, etten menekään uuden ohjelman aikana niin kipeäksi. Höh? Kuvittelin että olisin niin tiltissä fyysisesti, ettei sängystä tarvitse nousta. Mutta ei. Merkitseekö kipeytyminen ylipäätään aina pelkästään hyvää, kehitystä ja toimivuutta? Voiko kipeytyminen ollakin seurausta huonosti palautuneista lihaksista, väärästä treenijärjestyksestä, liiallisesta useiden päivien kuormituksesta jollekin lihasryhmälle ja lihasten uupumisesta samaan vanhaan kaavaan? Kysyn, vaikka tiedän vastauksen. Aivan varmaan voi.

No oli miten oli, en joka tapauksessa ole enää yhtään niin kipeä kuin aiemman ohjelman jälkeen, vaikka liikkeet ja treenien pituus siis ovat säilyneet kutakuinkin samoina. Jotenkin tosin kuvittelin ja odotin, että uusi ärsyke toisi myös usean päivän jomotuksen ja kipeyden.

Ruokapuolesta en ole pitkään aikaan kirjoitellut. Samalla ohjelmalla mennään kuten ennenkin. Olen tosin ollut itselleni hieman armollisempi eli toisinaan pienet herkut ilahduttavat päivääni :) Mutta minun herkutteluni tuntien kyseessä saattaa olla joku ihan tavallinen juttu, esim. taateli, kuivattu luumu, pähkinät, siemenet, joku itsetehty miksaus edellä mainituista tai jotakin muuta hyvää normaalista poikkeavaa. Kaiken kaikkiaan terveellisellä ja tasapainoisella kokonaisuudella kuitenkin mennään.

 

Sunnutaina olin oikea superkoti-ihminen. Teki mieli laittaa ruokaa, siivota, pyykätä ja LEIPOA. Tuo leipominen on minulle jotenkin ei-niin-oma-juttu. Hauskaahan se tavallaan on, mutta en ole mitenkään erityisen kiinnostunut leipomaan itselle. Ja hei se sotku. Toisten ilahduttaminen on paljon kivempaa. Mutta harvemmin sitäkään tulee harrastettua. Ongelma on juuri siinä etten ole erityisen kiinnostunut niitä itse syömään ja pakastinkin vetää hyvin rajallisesti :D

 

Sunnuntaina jokatapauksessa päätin toteuttaa leivontasuunnitelmani tekemällä pipareita. Taka-ajatuksia oli kaksi. Ensinnäkin halusin kotiin valtavan ihanan piparin jouluisen tuoksun ja toiseksi halusin joulukoristeita! Juuri niin, luitte oikein. Tein pipareihin valmistusvaiheessa pienet reijät pillillä ja ripustin paistetut piparit kultaisen nauhan jatkeeksi ikkunaan koristeeksi. Kuvamateriaaliakin on, mutta se tulee myöhemmin ;) Ja vitsit että ovat kauniita ja mikä parasta, tuoksuvat ihanalle!

Mutta että piparit eivät jääneet vain silmänruoaksi päätin tehdä ihanaisessa The Good Morning-blogissa esitellyn ohjeen mukaan pipareita. Olin ihastellut ohjetta jo pitkään ja hämmästellyt voisiko tosiaan noin terveellisistä aineksista tulla jotain niinkin hyvää kuin pipareita. Mutta lopputulos oli TÄYSI YLLÄTYS. Siis niin paljon parempaa kuin aito, rasvainen ja sokerinen taikina. Taikinahan itsessään oli jo niin hyvää, että sen oisi voinut lusikoida sellaisenaan. Tätä jo kyseisessä postauksessa hieman varoiteltiin ;) Mutta kyllä taikinasta osa ihan pipareiksi asti päätyi. Hyviä ovat! Ravintoarvoiltaan huippuja vaikka treenin jälkeen nautittavaksi :)

Ruokapuolella uusi lemppari on ehdottomasti raejuusto päärynällä ja luumulla sekä milläs muullakaan kuin piparimausteella. Maut toimivat yksinkertaisesti vaan niin huisin hyvin yhteen, että tätä on tullut välipalana vedeltyä jo en muistakaan miten pitkään! :) Ja hei miten edullisia päärynätkin on tähän aikaan vuodesta! Mukavaa vaihtelua ainaiselle omenan popsimiselle. Ja ne jotka tykkää voimakkaista mausteista, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan rahkan maustamisessa inkivääriä. Itse käytin maustepussissa myytävää kuivattua, mutta miksei tuorekin voisi toimia. Suosittelen ainakin kokeilemaan!

En oikein keksi mihin tuota piparimaustetta ei voisi laittaa. Kyllästyyköhän siihen joskus? Tein jouluistapuuroa tässä viime viikolla välipalaksi. Puuron tein ruis- ja kaurahiutaleista ja keittovaiheessa heitin mukaan tuota piparkakkumaustetta ja kanelia. Valmiin puuron joukkoon pilkoin omenaa. Ai että oli namia :)

 

Tämmöinen arkinen mitä mulle kuuluu-postaus tähän väliin. Ei siis mitään ihmeellistä millään suunnalla tällä(kään) kertaa. Lauantaina olisi luvassa pikkujoulut ja ajattelin toteuttaa ne työkavereiden seurassa tällä kertaa (muiden mielestä vihdoinkin) perinteisellä tavalla eli hyvää ruokaa (ilman kalorilaskentaa) ja juomaa (sopivissa määrin) olisi tarkoituksena nauttia. Ja huippua seuraa unohtamatta. Kylläpä tällaista iltaa on taas jo kerinnyt vähän odottaakin. Kiva vaihtaa välillä vapaalle!

Talvista ihanan pirteätä tiistaita kaikille. Tänään oli huisin ihana sää pyöräillä töihin. Kunhan pyörä vaan totttuisi näihin talvisäihin. Tahtoo oikutella siihen malliin vaihteet, että jännityksellä saa polkea, koska se jättää välille! :D

Uuden treeniohjelman mukana otin päivitystä myös lisäravinteisiin ja niistä kirjoittelen teille seuraavassa postauksessa. Tuli tässä muuten vielä (vasta nyt) mieleen, että hei, voihan silläkin olla myönteistä vaikutusta tuohon palautumisen nopeutumiseen! Katos vaan :D Eli ilmeisen hyvin toimivat setit :)

H-R

Uusia kuvioita

Paluuviikko treenien äärelle toi elämääni rutkasti iloa, uutuuden viehätystä, hymyä ja onnistumisia. Jopa enemmän kuin osasin odottaa. Viikkoon mahtui uusi treeniohjelma, uusi motivaatio, uusia suunnitelmia muuhun elämään liittyen ja uusi treenikaveri. Paljon uutta ja jännää!  Olin löytänyt treenaamiseen taas sen fiiliksen. Ai että ♥

Treenijaon kanssa oli hieman käynnistysvaikeuksia. Ongelmaksi koitui, että vielä kun hioin treenijakoani viimeisimpään muottiin olin jo toteuttanut osan siitä. Niinpä kun oltiin treeniviikkoa menossa torstaissa, huomasin että tällä menolla treeniviikosta on tulossa tavoitellun 4-jakoisen sijasta 6-jakoinen! :D Joo-o, hirmu hyvin suunniteltu.

Syy oli siinä, että etureidet olisi pitänyt treenata jo alkuviikosta jonkin yläkroppatreenin yhteydessä. Ajattelin että rinnan kanssa etureidet voisivat toimia. Sitä täytynee testata tällä viikolla. Viime viikolla en suinkaan tehnyt tuota 6-jakoista, vaan yhdistin jalkapäivän sunnuntaina. Josta tulikin todellinen menestys!

Vetelin jalkatreenit menemään treeniystäväni Mariliin kanssa ♥ Huikean samanhenkinen, yhtä yllytyshullu ja isoja rautoja pelkäämätön niinkuin minäkin. Mitä parhainta treeniseuraa siis! ;)   Siinäpä sitten vedettiin miun ohjelman mukaisesti jalat niin loppuun että kävely (jos sitä nyt siksi enää pystyi loppuvaiheissa kutsumaan) oli vaikeaa!



Reverse hackia. Maksimipainot 110 kg (+kelkka).

Treenissä tuli veivattua jalkojen ojennusta ja koukistuta laitteessa, kyykkyä, yhden jalan prässiä, sumokyykkyä käsipainolla, hack reverseä, askelkyykkykävelyä, ja jalan työntöä smithissä selinmakuulla. Tehokas setti, joka koostui tavallisista raskaista perusliikkeistä. Ja kun melkoisesta voimakaksikosta on kyse niin raudoissa ei tietenkään arkailtu vaan paikalle kiikutettiin mitä isompia romuja. :D Treenikaveri teki polvillenousun minun hackatessa. Mielenkiintoiselta vaikuttava liike, täytynee itsekkin pistää testiin jollakin kertaa. :)

Askelkyykkykävelyyn sain myös Mariliin neuvoilla uutta ulottuvuutta ja tein viimeisen sarjan 15 kg:n levypainolla pidellen painoa suorilla käsillä pään yläpuolella. Liekkö tosiaan tuosta vai jostain muusta mutta keskivartalo on jumissa?! :D Toivottavasti ei sentään yhdestä sarjasta kiepytynyt, sillä pistää hieman epäilemään syvien vatsalihasten tila siinä tapauksessa. Liike vaatii jokatapauksessa hyvää kontrollia keskivartalolta, joten kuormittaa mukavasti jalkojen lisäksi koko runkoa. Suosittelen!

Kyykkyä, kyykkyä!

Palataanpa tuohon treenijakoon vielä. Hahmotelmani on siis seuraavanmoinen nyt tälle viikolle. Tänään vielä viettelen onnellsesti kipeää lepopäivää mutta huomenna taas mennään!

MAANANTAI     LEPO
TIISTAI               SELKÄ+VATSAT+POHKEET
KESKIVIIKKO  HAUIS+OJENTAJA
TORSTAI            RINTA+ETUREIDET
PERJANTAI       LEPO
LAUANTAI        OLKAPÄÄT+EPÄKKÄÄT
SUNNUNTAI     TAKAREIDET+PAKARAT

Alustavasti siis tällä suunnitelmalla edetään. Katsotaan mitä tästä tulee. Ja hei, olkapäille oma päivä ♥ Ihan mahtavvoo!

Että tämmöstä tällä kertaa! Oli muuten Mariliin kanssa vedetty treeni elämäni ensimmäinen varsinainen yhteistreeni. Oon luullu tähän asti tykkääväni treenata vaan yksin, mutta väärässäpä olin. Kyllä se kaveri tuo vaan uskomatonta tsemppii. Samalla oppii aina jotakin uutta. Ja mikäs sen parempaa kun hymyssä suin treenailla mukavassa seurassa! :) Tärkeätä tietenkin että treenikaveri on samantyylisesti treenaava, tavoitteet on samankaltaiset ja että molemmat on valmiita kokeilemaan myös jotakin uutta. Silloin siitä saa eniten irti! Mutta ei valittamista, toivottavasti otetaan pian uudestaan :)

H-R




Smith-viritelmä. Tietääkö kukaan tän nimeä?! :D

Täyttä häkää kunnes raja tulee vastaan

Täysiä voi painaa menemään, mutta ennen pitkää tulee seinä vastaan ihan jokaisella.

Näin se vaan on.

Itselleni tämä seinä tuli aivan yllättäen viime viikolla. Heti maanantaista alkaen tiesin että tätä tahtia ei voi jatkaa. Edessä oleva treeniviikko tuntui hirvittävältä, arjen hommat kauhistuttivat, ahdisti, heikotti ja väsytti. Tunsin outoa rintakipua ja hengenahdistusta. Vatsaoireet vaivasivat. Mittailin kuumetta, mutta turhaan. Mikä kumma minua vaivasi? Huolestuin ja ihan aiheestakin.

Kuten jo aiemmissa postauksissani puhuin kiireestä ja stressistä niin nyt ne tosiaan olivat saaneet yliotteen. Yhtäkkiä alkoi tuntua ettei aikaa ollut enää mihinkään. Mikään ei kiinnostanut. En saanut mitään aikaan. Pienetkin arjen askareet tuntuivat ylitsepääsemättömän raskailta, aloittaminen oli vaikeaa.


Irtiotto omaan elämään

Päätin että näin ei voi jatkua. Koin ainoaksi mahdollisuudeksi ottaa täydellisen irtioton omaan elämääni. Siis kaikkiin niihin päivittäisiin asioihin työtä lukuunottamatta joihin arjessani aikaa käytän.

Tauolle pääsivät seuraavat 7 asiaa:

• Treenaaminen
• Facebook
• Blogi
• TV
• Kahvi
• Lisäravinteet
• Ravintolisät

Seuraavia 2 asiaa rajoitin:

• Ruokavalio oli täysin jäähyllä viikonlopun ajan
• Netti (töidentekoa lukuunottamatta)

Seuraaviin 6 asiaan panostin:

• Ystävät
• Perhe
• Kirjojen lukeminen
• Kotihommat ja kotona oleminen
• Lenkkeily
• Maalaaminen (!)

Ensimmäiset tuntemukset alkuviikosta olivat, että voi kumpa aika kuluukaan hitaasti. Mihin ihmeeseen saan käytettyä tämän kaiken vapaa-ajan?!

Viikon myötä muuta tekemistä alkoi kuitenkin hiljalleen löytyä. Yllättävää oli, että sellaiset asiat, joihin entisessä elämässä, siis ennen treenaamisen aloittamista käytin aikaa tai joita harrastin alkoivat palata päiväjärjestykseeni. Ennen olin kova lenkkeilemään ja nyt halu lenkkipoluille ilmestyi takaisin. Hyvä niin koska täysin liikkumattomanakaan en olisi pystynyt viikkoa olemaan.


No miltä tuntui olla treenamatta viikon?

Outoahan se toki aluksi oli. Kaiholla katsoin viikon aikana useaan otteeseen treenikassia ja -vaatteita. Olo oli jopa hieman surullinen. Fyysiset stressin oireet huolestuttivat. Pelkäsin, ettei treenien ääreen olisi paluuta. Pelkäsin, että kyseessä oli jotakin vakavampaa.

Asiasta huolestuneena varasin ajan lääkärille. Rupattelun päätteeksi lääkärin diagnoosi oli melko yksioikoinen: ylirasitus ja stressi. Kysyin huolestuneena, että kuinka nyt käy treenaamisen. Lääkärin neuvo oli huojentava. Älä jätä treenaamista. Se oli hänen mukaansa parasta lääkettä tilanteeseeni.

Tämän myötä helpottuneena osasin ottaa ilon loppuviikosta irti. Oli mukavaa tehdä välillä aivan erilisia asioita. Menettää aikataulut ja kellon kanssa kilpailu. Saada rutkasti aikaa itselle, ystäville ja perheelle. Luin ja maalasin.

Siis todellakin, maalasin! Vanha erittäin rakas harrastukseni sai palata! Piirsin ja maalasin koko varhaisnuoruuteni. Ja väitän vieläpä olevani kohtalaisen hyvä molemmissa ;) Maalaamisen avulla löysin paljon ajan myötä hukkaamiani keinoja tulkita ja ymmärtää itseäni ja myöskin keinon rauhoittua, saada inspiraatiota, kokea todellista onnistumista. Siis täysin samoja asioita joita treenaamisestakin saan.


Salakavalat aikavarkaat

Oivalsin millaisia aikavarkaita netti, blogi, facebook ja televisio todellisuudessa ovat. Ne näyttelivät ennen tätä irtiottoviikkoa suurta roolia arjessani. Käytin niihin rutkasti aikaa. Mutta niistä saatava ilo oli kuitenkin vähäistä. Blogin kirjoittamista rakastan. Nimenomaan siis kirjoittamista, koska silloin joutuu tai pääsee tulkitsemaan itseään, kirjoittamaan aiheista joista pitää, miettimään ja pohdiskelemaan elämäänsä ja toki myös jakamaan näitä asioita muiden kanssa. Facebook sen sijaan antaa melko vähän. Mieluummin olen ystävien ja kavereiden kanssa kasvotusten tekemissä. Televisiosta nyt tuskin tarvitsee edes mainita. Eihän sieltä pitkään aikaan enää ole tullut mitään järkevää saati katsomisen arvoista. Mutta kummasti sen edessä saa aikaansa vietettyä! :D


Harvinaista herkkua

Kokonaisuutena viikko oli mahtava. Mutta mikä oli vielä mahtavampaa, oli huomata miten kaipasinkaan treenaamista päivä päivältä enemmän. Pelkäsin turhaan tauon vaikuttavan treenimotivaatiooni. Sen sijaan se kasvoi räjähdysmäisesti. Olin täysin palautunut, täynnä energiaa, motivoitunut ja ILOINEN palatessani tiistaina treenien äärelle. Samalla aloin toteuttamaan taukoviikon aikana suunnittelemaani uutta treeniohjelmaa, josta muuten laitan seuraavassa postauksessa teillekin tietoa.

Olin luonut itselleni myös tauon pitämisestä tai edes muutaman lepopäivän ketjuttamisesta MÖRÖN. Samoin ruokavaliosta lipsumisesta oli syntynyt illuusio, että kaikki romuttuu kerralla. Todellisuus oli hieman päässyt hämärtymään suoraan sanotusti. Onneksi viime viikko palautti maan pinnalle näissäkin asoissa. Ei tällaisilla ole mitään vaikutusta kokonaisuuteen.

Ja tällaista viikkoa ei ihan rehellisesti ole ollut, en muistkaan milloin viimeksi. Luulen että viime ulkomaan reissu olisi edellinen kerta kun treeneistä tuli taukoa enemmän kuin muutama päivä. Ja tämä reissuhan tosiaan oli.. öhöm. yli vuosi sitten? enemmän? olisiko puolitoista vuotta sitten :D Eli lyhyesti: jo oli aikakin.


Motivaation Comeback

Toissa viikolla kuvittelin vielä hampaat irvessä treenatessani olevani motivoitunut. Ei. En ollut. Nyt vasta muistan mitä motivaatio on. Se on sitä kun ei malttaisi olla raudan ääreltä poissa, lepopäivinä kihisee innosta päästä toteuttamaan seuraavaa treeniä. Mutta muistetaanpa nyt levätä kuitenkin, vaikka vielä vähän normaalia enemmän, ettei viimeviikkoinen tiltti pääse ihan heti toistumaan! Ja syksyllä kun on niin pimeää on pakko vähän höllentää muutenkin. Päivätkin tuntuvat niin lyhyiltä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Minun viikonloppu kuluu ystävien, treenien ja kotijuttujen parissa. Ja sunnuntaille on luvassa treenitreffit blogiystävän kanssa, maltan tuskin odottaa! :) Siitä lisää myöhemmin ;)

 

H-R

Huolla kehoa, huolla mieltä

Pakko päästä teillekin kertomaan mitä tuli eilen koettua.

Päätin nimittäin Elinaisen taas kerran niin loistavan blogikirjoituksen innoittamana kokeilla hänen jakamiaan ohjeita stressinhallintaan. Kannattaa lukaista tuo postaus.

Pakko myöntää että useat, tai oikeastaan kaikki tekstissä esiintyvistä neuvoista oli jo hyvin ennestään tiedossa, MUTTA ei vaan ei ole saanut aikaiseksi toteutettua niitä omassa elämässä. Miksi? No siksi kun on olevinaan niin kiire. Niin kiire ettei ehdi rauhoittua. Eikös tässä teidänkin mielestä ole oravanpyörän rakennustarvikkeet kasassa?

Siispä tartuin eilen illalla heti tuumasta toimeen ja pyhitin illasta 15 minuuttia rentoutumiselle. Siis tosiaan vain hassut 15 minuuttia. Juuri sen ajan illasta jonka tavallisesti makaan nollat taulussa tietokoneen ääressä vilkuillen samalla telkkaria kuitenkaan keskittymättä kumpaankaan.

Olen vähän sellainen ihminen, että jos teen jotakin niin tahdon tehdä sen kunnolla. Niinpä siis myös tämän. Halusin päästä todelliseen flow-tilaan tässäkin pienessä rentoutumisharjoituksessani, joten virittelin itseni tunnelmaan himmentämällä valot, sytyttämällä kynttilöitä ja laittamalla mieleistä rauhallista musiikkia soimaan. Perusmelankolinen suomimusiikki toimii itsellä tässäkin tilanteessa, joten tällä kertaa musiikkipuolesta huolehti mm. Jesse Kaikuranta.

Ja niinpähän siinä sitten kävi, että huomaamatta 15 minuutin sijaan aikaa olikin vierähtänyt 30 minuuttia. Ja aivan huomaamatta. Rentoutumisharjoitukseni ei ollut pelkkää venyttelyä, vaan koostui sekalaisista liike/venytyssarjoista, joissa oli vaikutetteita aina joogasta syvävenyytellyyn ja pilatekseen. Hyvin sekavasti siis menin fiiliksen mukaan. Tunne harjoittelun jälkeen oli sen sijaan aivan muuta kuin sekava. Olin rauhoittunut, seesteinen, ajatus luisti. Olo oli tavallaan vireä, mutta kellonajan huomioiden, kellohan oli siis jo yli yhdeksän illalla, saavutettu vireys ei ollut mitään yliaktiivisuutta.

On siis aivan yhden tekevää, mitä tuon 15 minuutin ajan tekee, kunhan tekeminen on itselle mieleistä. Tärkeintä, ettei tuona aikana saa mitään ärsykkeitä, eikä ajattele mitään konkreettista. Keskittyy vain hetkeen, tunteeseen ja tekemiseen, oli se sitten venyttelyä tai jotain muuta. Se voi hyvin olla paikallaan oloa, venyttelyä, meditaatiota, joogaa, rentoutumista... Mitä vaan, tai niinkuin minulla, vähän kaikkia sekaisin ;)

Mitä tästä kaikesta sitten opin? No ainakin sen, että minulla ei voi mitenkään olla niin kiire, varsinkaan iltaisin, etten voisi pyhittää ITSELLENI tuota 15 minuuttia päivästä. Ja ei, netissä roikkuminen on kaikkea muuta kuin aikaa itselle ja rentouttavaa toimintaa. Huomaamatta tietokoneen ääressä tulee hoidettua asioita; sähköpostia, pankkiasioita ym. Mietittyä ja stressattua kaikenlaista. Tai jos ei konkreettisesti niitä tee, niin ainakin niille uhraa ajatuksia.

Millainen fiilis koko hommasta jäi käteen? Aion todellakin jatkaa tätä myös tulevaisuudessa! Mietin jo, että haluaisin hankkia jonkun tuoksukynttilän, jota siten aina poltan rentoutumishetkeneni. :) Joku ihana, vaikkapa vuoden aikaan sopiva jouluinen tuoksu!

Nukkumaan mennessä unta ei tarvinnut odotella ja nukuin yöni sikeämmin kuin aikoihin.

Ja hei, mikä olo oli tänä aamuna! Olin rauhallinen ja kerkesin tehdä aamussa paljon enemmän kuin tavallisesti, eikä kiireestä ollut tietoakaan. Vaikka olen aamuihminen, olen aamuisin silti melko hidas, joten varaan aamuihini rutkasti aikaa. Toki myös kasaan aamuille paljon tekemistä. Saatan hyvin esimerkiksi siivota, silittää, laittaa ruokaa, järjestellä, tiskata aamuisin. Oikeastaan mitä vaan arkisia hommia. Suuri osa päivän kokkailuista tapahtuukin juuri aamulla. Tänäaamuna paistoin bataattia. :)





Viimeviikkoista megakokkailua. Broilerit minigrippeihin ja pakastimeen.



Haluaisinkin tällä postauksella muistuttaa teitä kaikkia, ja nyt etenkin niitä jotka treenaavat kovaa ja joilla elämä on aikataulutettua, rutinoitunutta ja kiireistä. Tehdää palvelus itsellenne, ja antakaa itsellenne aikaa. Tiedän, että tätä kehonhuoltoasiaa tulee joka tuutista ja aivan takuulla jokaikinen tiedostaa sen merkityksen ja tärkeyden. Mutta kun sillä ihan oikeasti on merkitystä. Ja miten helppo se onkin laiminlyödä, tai luistaa siitä. Tiedän, koska itse olen siinä mestari. Mutta vaikka ei ihan vielä uuden vuoden lupauksia tehdäkään, lupaan silti, että tämä 15 minuuttia löytyy minun jokaikisestä päivästäni tästä eteenpäin. :)

Ps. Mikä löytö taas kirpparilta. Adidaksen kultaraidallinen Firebird-takki! Aivan huisin ihana ja hintaahan tällä lähes käyttämättömällä kaunokaisella oli vain 5 €. :) Ei hullumpi reissu.

 

Eipä minulla tällä kertaa muuta. Rentoutukaa! :)

H-R

Hiljaa hyvä tulee, vai tuleeko sittenkään?

Hiljaa hyvä tulee. Mutta ei tämän blogin kanssa. Blogihiljaisuutta vietetty taas liiankin kanssa. Nyt saa luvan riittää! :)

Tiedättekö tunteen kun jalkatreenin jälkeen lysähtää polvilleen, kävely on vaikeaa, jalat tutisee ja jomottaa? No, minä ainakin tiedän. Ja vieläpä harvinaisen hyvin. Ja kuten varmasti nokkelimmat lukijat jo arvaavat niin takana on taas kerran ah-niin-onnistunut jalkatreeni. Tänään runnoin sen läpi pumppiviikon merkeissä.

Kyykyissä tuli tehtyä aivan hurrrjan monta sarjaa. Välillä tällainen kunnon pumppaaminen on vaan niin ihanaa. Rautaa laitoin tankoon ihan ennätysvähän tällä kertaa. Maksimit taisivat huidella 50 kg:ssa. Reverse hack on itselle todella toimiva takareisiliike ja varsinkin kun tälleen pumppiviikolla vetää pyramidina niin voi morjesta kun kolisee perille. Tässäpä näkyy reverse hackki jos ei jollekin ole tuttu liike. Niin ja jos ei ole, ja puitteet salilta löytyy niin ehdottomasti testaamaan hopi hopi! :)

Jännä miten lyhyet yöunet ihan kertaluontoisestikin vaikuttavat itsellä elämään. Keskiviikkona tuli tehtyä hallaa itselle vaihteeksi nukkumalla luvattoman lyhyet yöunet. Yritän nukkua yössä vähintään 7 h, mutta toisinaan tämä on melko kunnianhimoinen tavoite ja niin ikään mahdoton toteuttaa. Kuten aina vähien yöunien taustalla on tietenkin tälläkin kertaa hyvä syy. Torstaille nimittäin järjestyikin yllättävän kiva meno, jossa halusin olla parhaimmillani. Eikun siis hiusten värjäykseen vielä iltavuoron päätteksi. Tyvikasvu oli ylittänyt sietokykyni jo aikapäiviä sitten.

Ja voi että miten fressi ilme tuli taas värjäyksestä! Samalla värjäsin vahingossa viime kerralla kampaajalla otetut vaaleat raidat aika pitkälti piiloon. Hups. No, on sitä raitaa onneksi vielä latvoissa ja oikeestaan aika kiva ilme kokonaisuudessaan. No problem siis. :)

Kaikenlaista kuvamatskuu on niin itsestä, treeneistä ja ties mistä! Lisäilen tänne kunhan kotiin pääsen. :)

Facebookissa eteeni lävähti tossa joku päivä sitten kuva halloweenaiheisesti lakritsikakusta. Ja varmaan arvaatte mitä tämä sitten lakritsiarakastavassa ihmisessä saa aikaan. Tietenkin valtava lakritsinhimo. Kaikesta sitä joutuukin kärsimään :D No, kakkua en alkanut leipomaan, mutta jollainhan himo oli taltutettava.  Samalla mieleeni muistui lakritsitee, josta olin joskus lukenut. Suunnistin saman tien Punnitse ja Säästä -liikkeeseen. On kyllä muuten kertakaikkisen ihana liike.

Ja on muuten kertakaikkisen hyvää teetä. Ei voi kun ihmetellä, kuinka mikään ei-kielletty-herkku voi olla näin hyvää? Tee on jopa niin makeaa, että ei sitä kovin montaa kuppia voi juoda. Korkeasta verenpaineesta kärsivien kannattaa välttää liiallista käyttöä verenpainettanostattavan vaikutuksen vuoksi. Itse en siitä kärsi, pikemminkin matalaan verenpaineeseen on taipumusta, joten itsellä toimii senkin takia. Naminam!

Tätä postausta on tullut kirjoitettua jo useampaan otteeseen, pitkin viikkoa, eri päivinä, eri paikoissa ja näkyy niin ikään punaisen langan puuttumisena. Eipä haittaa. Tehdään nyt kunnolla sekasotku postaus kun kerran vauhtiin ollaan päästy. Herännyt teeinnostukseni sai tänään jatkoa hankkimalla saman valmistajan, Clipperin omena-inkivääriteetä.

Oikeastaan jos tarkkoja ollaan niin näissä kahdessa tuotteessa ei teestä varsinaisesti edes ole kysymys. Ne ovat nimittäin haudukkeita ja eivät sisällä teetä ollenkaan. Kofeiini niin ikään puuttuu, joka on kaltaiselleni kahvinlitkijälle hyvä homma.

Treenimotivaatio on korkea ja intopinkeänä odotan taas tämänpäiväistä rinta-habaurakkaa. Tämä tunne on kyllä niin kertakaikkisen korvaamaton. Huikeen hyvillä fiiliksillä oottaa että pääsee taas haastamaan itsensä rautojen ääreen, latomaan toivottavasti ennätysromuja tankoon, tekemällä toistot entistä huolellisemmin ja saamalla ennenkokemattoman pumpin ja tuntuman treenattavaan lihakseen. Tätä kaikkea siis odotan ja yllättävän usein saa todeta, että näissä myös onnistuttiin. :)

Tällainen hehkutus toki antaa helposti hieman vääristyneen kuvan treeneistä tai treenavan henkilön elämästä. Aivan kuin kaikki sujuisivat aina kuin tanssi, treenit luistais, lihakset kasvais ja muuta. Ja kaikki tämä aivan kuin itsestään.

Olen huomannut itse henkilökohtaisesti kirjoittaessani tätä blogia, että valehtematta tällaista kuvaa tulee liian helposti välitettyä lukijoille, joista monetkaan eivät tiedä mitä todellisuus on. Se on paljon, itseasiassa hyvin paljon myös raastamista hampaat irvessä, motivaation etsiskelyä milloin mistäkin, väsymistä ja turhautumista. Näistä ei tietenkään tule tänne kirjoitettua. Ja miksi ei, niin ihan puhtaasti siksi, että blogilla haluan jakaa iloista mieltä ja onnistumisia, koska koen että niistä kanssatreenaajat ja muut lukijat saavat eniten irti. Tälläisen tekstin lukeminen motivoi ja herättää myönteisiä ajatuksia ainakin itsessä. Ei siinä sen kummempaa :) Ja onhan iloisen motivaatiotapursuavan yltiöpositiivisen tekstin kirjoittaminen itselle paljon miellyttävämpää ja antoisampaa kuin ainainen valitus ja kitinä johon me suomalaiset olemme niin kovin taipuvaisia. Niinpä, pessimisti ei pety ja hymyilykin vie energiaa.

Tämän sekasopan jälkeen toivottelen kaikille teille mukavaa motivaation täyteistä maanantaita! Jaksetaanhan tästä pimeästä vuodenajasta huolimatta. Palailen asiaan toivonmukaan hyvinkin pikaisesti! :)

H-R

Kiireentappoviikonlopun klousaus ja pohdintaa makeutusaineista

Onpa ollut kertakaikkisen ihana viikonloppu! Siis aivan todella. Treenejä lukuunottamatta en ole tehnyt mitään. En yhtään mitään. Ainakaan mitään erityistä. Ei aikatauluja, ei suunnitelmia.

 

Treenien puolesta hymyssä suin mentiin viikonlopun yli. Viikonvaihde sisälsi onnistuneet ojentaja-olkapäätreenin ja etureisi-pohje-vatsatreenin. Vatsatreenissä kannattaa jokaisen kokeilla penkillä jalkojen nostoa. En tiedä, kaipa tällekin liikkelle joku hieno nimi on olemassa. Kertokoon joku viisaampi, jos on tiedossa. :)

Anyway, homma toimii niin, että selinmakuulle penkille, selkä kiinni penkissä, takamus on vielä kokonaan penkin päällä ja jalat penkin ulkopuolelle. Siitä sitten vaan jalkoja kohti kattoa. Yläasennossa voi vielä nostaa takamusta irti penkistä niin antaa lisätehoja. Teen itse tätä treeniä progressiivisesti, eli ensin 10 toistoa, sitten 12, 15 jne. Ja nyt tulee tärkein. Viimeiset toistot teen erityisen hitaasti. Lasken siis jalat hyvin hyvin hitaasti viimeisimpien toistojen aikana, jolloin polte vatsalihaksissa on valtava. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan, jos ei jo sisälly treeniohjelmaasi! :)

Viikonloppu sisälsi kokonaisuudessaan paljon huoletonta oleskelua kotosalla, kotihommia, järjestelyä ja sisustamista. Täydellinen kontrasti tavallisesti niin täyteenbookatulle, kiireiselle ja tarkkaan aikataulutetulle elämälleni. Viikonloppu tuntui tavattoman pitkältä, jopa niin että tänään aamulla klo 6.00 en millään meinannut uskoa, että ei, tänään ei olla menossa vielä töihin.

Järjestellessäni kotona tavaroita hain varastosta laatikon, jota niin suunnattomasti rakastan. Pieni ruskea pahvilaatikko, jossa kyljessä lukee tussilla kirjoitettu sana: "JOULU". Laatikko pullollaan ihanaa tunnelmaa. Joka ainut kerta laatikon avaaminen tuo samaisen ihanan joulunodotuksen fiiliksen ja palauttaa roppakaupalla ihania muistoja mieleen. Laatikon sisältöhän sinänsä ei mikään ihmeellinen ole, muutamia joulukoristeita, paljon kynttilöitä ja valoja. Mutta tärkeintä tässä ei olekaan sisältö.

Joulusta ja jouluteemasta mieleen nimittäin palaavat lapsuuden joulut. Ja juuri nämä joulut tekevät kyseisestä juhlasta ja vuodenajasta itselle merkityksellisen. Muistot ovat niin rakkaat, ihanat ja aidot. Kiistämättä elämän tärkeimpiä ja rakkaimpia muistoja. Kiitos näistä jouluista kuuluu tietenkin vanhemmilleni, jotka loivat lapsuuden kotiini tämän ainutlaatuisen tunnelman ja antoivat mahdollisuuden näiden muistojen syntymiselle.

 

Vaikkei nyt ihan vielä joulu kolkuttelekaan ovella, minusta valot ja kynttilät ovat tähän aikaan vuodesta juuri passeleita. Niitä siis tällä kertaa laatikolta haeskelin. Ne luovat tunnelmaa, piristävät mutta samalla rauhoittavat. Joulukoristeet jäivät vielä laatikon pohjalle odottamaan joulukuuta. En nimittäin tykkää joulun venyttämisestä monta kuukautta kestäväksi, jolloin mielestäni sen merkitys kärsii. Myös ylikaupallisuus on tehnyt ikävän lähtemättömän leiman joululle. Joulun aloittaminen jo lokakuussa markkinoinnissa, mediassa ja kaupoissa ei ole mielestäni mistään kotoisin.

 

Joulutunnelman löydettyäni en luonnollisesti voinut sivuuttaa Prisman glögihyllyä tuosta noin vaan. Glögi kuuluu erottamattomasti niin ikään tähän vuoden aikaan. Maku on kertakaikkiaan niin vastustamaton; marjojen ja lempimausteideni yhdistelmä. Voisiko parempaa olla?

Hetken kylläkin ehdin jo valehtelematta huolestuneena miettiä, tarkka kun ruokavaliostani olen, mitenkäs tuo glögin ravintosisältöpuoli. Muistelen lukeneeni glögin olevan kuitenkin aika kalori- ja sokeripitoinen herkku ja sen litkimisessä tulisi käyttää malttia. No, Valiolle kaunis kiitos, oli nimittäin huomioinut minun - ja varmasti monen muunkin terveysintoilijan huolen ja tuonut uutuutena markkinoille SOKEROIMATTOMAN GLÖGIN. Ihanaa Valio :)


Eikä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Valio yllättää minut iloisesti. Osaava suomalainen yritys, joka on mielestäni erinomaisesti panostanut terveelliseen elämäntyyliin sopivaan ravitsemukseen ja tuonut markkinoille lukuisia taatusti puhtaita kotimaisia tuotteita, jotka tukevat urheilijoiden ruokavaliota erinomaisesti. Näin vähän mainostusta, mutta kyllä tällaista osaamista mielellään hehkuttaa muillekin! Ollaan ylpeitä oman maamme Valiosta, se on kiitoksensa ansainnut! :)

 

Mutta että sokeroimaton. Niinpä, jos ei kerta sokeria niin jollakinhan se makea maku on tuotettava, joten tälläkin kertaa apuun rientävät makeutusaineet. Mutta ei haittaa minua. Oma suhtautumiseni makeutusaineisiin on salliva tiettyyn rajaan asti. Nykyään niin kovin moni tuote sisältää makeutusaineita, jopa useimmat meidän urheilijoiden käyttämistä lisäravinteista sisältävät näitä aineita. Niiltä on hankala välttyä, vaikka makeutusaineiden epäterveellisyydestä, jopa vaarallisuudesta on olemassa paljon tutkimustietoa.

 

Tämän tiedostan myös itse, etteivät kyseiset aineet ole terveellisiä, eikä näin varmasti ole tarkoitettukaan, mutta määrä tässäkin yhteydessä on mielestäni merkittävin tekijä. Jos ruokavalio on muuten puhdas ja monipuolinen ja makeutusaineille altistuu suhtellisen pieninä annoksina (esim. herkkuhetken tai ravintolisän muodossa), en näkisi niitä ongelmana. Kohtuus kaikessa. Oman näkemykseni mukaan sokeri on varsinaisessa muodossaan ihmiselle ja terveydelle paljon haitallisempi ja on lukuisten terveysongelmien aiheuttaja. Maultaan glögi oli niin ikään erinomainen, vaikkakin vähempikin määrä makeuttajia olisi minulle ehdottomasti riittänyt. Entäs mikä on teidän suhtautumisenne makeutusaineisiin? Voiko mielestänne syödä puhtaasti, jos ruokavalio sisältää makeutusaineita?

 

Iltapalaherkusta tuleekin uusi innovaatio ;) Ajattelin nimittäin kokeilla glögi-omena-rahkaa! Lupaan kertoa ensi kerralla kannattiko tämä kokeilu. Mutta siihen asti mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja iloista alkavaa viikkoa! Sporttisia, energisiä ja iloisia hetkiä kaikille! :)

 

H-R





Rakasta raskasta rautaa

Tervehdys pitkästä aikaa arvoisat lukijat!

Olen kyllä heti alkuun ihan kamalan pahoillani, että elämä tällä erää vaan sattuu olemaan niin kamalan kiireistä, ettei blogille saa päivästä uhrattua edes pientä hetkeä. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikös se niin ole..? ;) Jos tätä minun pölinää ylipäätään kukaan on kerinnyt edes kaipaamaan.. :D

Joka tapauksessa kiireen vuoksi tämä postaaminenkin on taas venynyt. Syksyisin päivät tuntuvat niin lyhyiltä, kun pimeä on töihin mennessä ja töistä päästessä. Eli toisinsanoen valoisaa ei ehdi näkemään lainkaan. Puhumattakaan kun salilta on kotiin lähdössä niin tuntuu kuin ois jo yö. Hullua. Ihan hullua. Eihän siinä kroppa ja mieli pysy mitenkään perässä. Kotona väsyttää jo ennen aikojaan, joten illaksi on turha jättää mitään ajattelua vaativaa hommaa. Niin tai aivan kuin sitä muulloinkaan erityisemmin tulisi harrastettua :D Kuitenkin... Kamalasti tuntuis olevan enemmän tekemistä kuin aikaa. Onko kenties tuttu tunne muillekin?

Mutta ettei nyt pilautuisi ihan valitusvirreksi tämä niin mennäänpäs sitten itse asiaan eli treeneihin. Ne onneksi luistavat aivan kuten ennenkin. Eilen treenailin jalkoja ja sainkin takareidet ja takamuksen aivan tajuttoman kipeäksi. Huhhei. Tiedättehän tunteen kun pitää oikein keskittyä että pääsee istumaan. Naureskelin tänään töissä, että on se toisaalta hullua olla fyysisesti kipeä 365 päivää vuodesta käytännössä jatkuvan pienimuotoisen tulehdustilan vallitessa kropassa. Ja olla siihen vielä tyytyväinen! Ja nauttia siitä! Ajatelkaa mistä kaikesta ei-treenaavat jäävätkin paitsi?! :D

Jalkatreenissä olen vihdoinkin älynnyt ottaa käyttöön yhden jalan prässin. Ja hyvä niin. Sillä se jos mikä toimii! Saan sillä aivan eri tuntuman kuin kumpaakin jalkaa yhtäaikaa treenaten. Muutenkin pyrin sisällyttämään treeniini mahdollisimman paljon yhden raajan/puolen liikkeitä. Etenkin jalkatreeniini. Ihmisellä tahtoo toinen puoli olemaan kehosta vahvempi ja näin varmistuu, että vahvempi jalka ei pääse työskentelemään heikompaa enemmän ja blokkaamaan sen kehitystä. Jostain "kumman" syystä näillä yhden puolen liikkeillä ei myöskään rautaa saa ladattua suhteessa yhtä paljon kuin molempia puolia yhtäaikaa treenatessa. Joten siinä myös kaiken maailman huijaaminen ja muun kehon apu minimoidaan. Ja tuntuma on parempi eli treeni tehoaa.

Huomenna olisi vuorossa olkapää/ojentajatreeni. Josta tulikin mieleen että olen jo hieman hahmotellut uutta ohjelmaa salin puolelle. En yksinkertaisesti pääse enää eroon ajatuksesta, että haluan olkapäille oman päivänsä. Kirjoittelen ensikerralla vähän lisää tästä ohjelmamuutoksesta. Haluaisin olkapäihin lisää pyöreyttä ja muutenkin antaa niille nyt enemmän huomiota. Lisäksi harmittaa ennen-niin-suurten ojentajapainojen tulleen roimasti alaspäin. Ennen rakastin suunnattomasti ojentajatreeniä. Oli ehdoton lemppari ja ylpeyden aihe. Ojentajat ovat kuitenkin tuon olkapää-ojentajayhdistelmän vuoksi joutuneet hieman paitsioon ja se näkyy sitten painoissa.

Kerroin viime postauksessa, että nään ystävääni pitkästä aikaa. Vaan voi että tuli hyvä mieli! Kahvittelua, rupattelua ja hieman shoppailuterapiaa. ;) Se mikä ystävissä on parasta, on se ettei aika tai välimatka muuta mitään. Pidemmänkin tauon jälkeen jutut jatkuvat siitä mihin viimeksi jäätiin ja tuntuu kuin välissä ei olisi ollenkaan aikaa. Kuin olisi viimeksi eilen juteltu. Välillä sitä miettii olenko ansainnut näin ihania ihmisiä ympärilleni. Kiitos ystävät ♥


Ystävä, kahvia ja uusia ostoksia.

Shoppaillessa Vila yllätti jälleen. Voitteko kuvitella, kuvassa näkyville neuleelle ja housuille tuli yhteishintaa 14,95 €. Voisinpa sanoa, ettei hinnalla ole pilattu näitäkään! Ja mitkä värit! Apua, olen tällä hetkellä ihan koukussa punaiseen! Se tekee tavallaisestakin vaatteesta (kuten esimerkiksi tuo uusi neule) mielenkiintoisen ja tavallaan räväkän, vaikka vaate itsessään ei olisi mitenkään ihmeellinen.

 

Punainen yhdistettynä mustaan toimii asussa kuin asussa. Hillitty, mutta silti paljon ilmettä!

Seuraava ostokseni onkin sitten toivon mukaan jotain urheiluun liittyvää. Treenihanskat esimerkiksi alkaa olla aika elämäänähneet kuten kuvasta näkyy. ;)

Ainiin mitenniin mun treenihankat muka alkais olla uusilla?

Talvikin kerkisi tässä postausten välillä tulla ja mennä kertaalleen. Suorastaan ihanat nuo loskasäät varsinkin näin pyöräilijän näkökulmasta :) Villasukat tuntuis olevan näillä säillä parasta mitä ihminen voi omistaa. Onneksi niitä löytyy kaapista kymmeniä pareja kymmenissä eri väreissä ♥

Tällä kertaa ei tämän ihmeempiä. Vaikka kiire, ankeat säät ja pimeys vetävät helposti varsinkin minunkaltaisen mietteliään ja tunteellaelävän ihmisen alakuloiseksi, saa tulevaisuuden haaveet aina toistamiseen hymyn huulille. Sama on havaittavissa myös kun näkee oman kehityksensä vaikkapa katsoessaan itseään peilistä. Miten kroppa on treenin myötä muotoutunut koko ajan pikkuhiljaa kohti parempaa. Sama koskee toki muitakin elämän alueita, ei vain treeniä. Mielestäni juuri haaveet ja toisaalta tyytyväisyys tämän hetkiseen; itseen, elämään, saavutuksiin ovat onnellisuuden kulmakiviä. Iloitse siis siitä mitä sinulla tällä hetkellä on, mitä olet jo saavuttanut, mutta älä koskaan jätä tavoittelemasta enemmän, kurottamatta kohti uusia unelmia ja tavoitteita. Näin takaat onnen tulevaisuudessakin. Tämä on minun näkemykseni onneen. Mitäs mieltä olette?

Olisi myös kiva kuulla, mikä teidät tekee onnellisiksi? :)

Mukavaa ja ennen kaikkea onnellista viikonloppua kaikille!

♥ H-R

Hiusasiaa, kokovartalojumia ja kuutamojuoksua

Treenien osalta viime viikko meni kevyesti.

Kroppa ottaa sen, mitä kroppa tarvii. Tässä kohtaa elämää treenien määrä oli hyvä ja lähes pakko jättää neljään treeniin viiden sijaan. Lepoa ja rauhoittumista kaipailtiin näillä suunnilla ja kevyt viikko tuli tarpeeseen niin henkisesti kuin fyysisesti. Enpä ihan suoraan sanottuna muista, koska on tällainen viikko viimeksi tullut vietettyä.

Etureidet saivat siis osakseen lähes treenittömän viikon, joka ei niitä varmaan surkastuta. Ei huolta, jalat siis löytyy minulta jatkossakin. ;)

Koko viikko on menty muutenkin kokovartalojumissa. Liekkö henkisellä puolella ollut nyt niin paljon kuormaa, jotta vaikuttaa palautumiseen. Vaikka treenitkin ovat olleet kovia. Tosin milloinpa eivät olisi. :D Jo aiemmin mainostamani alaselkä/pakarajumikin paheni loppuviikkoa kohti, mutta on jo onneksi nyt parempi. Hieronta, lepo, linimenttivoide ja vähäinen istuminen viikonlopun aikana auttoivat asiaa.



Sunnuntai-illan tunnelmia.

Sitten hieman muihin asioihin, joista on päästävä hehkuttamaan. Kuten varmaan tiedätte, yksi intohimoni kohde on kauneus, muoti ja muut ulkonäköön liittyvät asiat. Siispä seuraavaksi asiaa hieman siitä itsestään.

Hiusten Hellimisviikot Sokoksissa tällä viikolla. Nyt kaikki päivittäkäähän hiustuotevarastot edullisesti! ♥

Käväisin tänään pikaisesti töiden lomassa Sokoksen Hiusten Hellimisviikolla. Viimeistään tällaisissa myyntikampanjoissa heikkouteni shoppailuun punnitaan ;) Hyllyt olisi toki voinut ostaa tyhjiksi, mutta tällä(kin) kertaa skarppasin ja harkitsin tarkkaan, mitä todella tarvitsen. Hyviä tarjouksia oli kyllä taas pilvinpimein, mutta aika ja tarpeet olivat tällä kertaa rajalliset. Ja samat hinnathan ovat voimassa myös Sokoksen nettikaupassa. Kätevää!

Mukaan tarttui tällä kertaa luottotuote, josta en vähällä luovu. Kyseinen tuote on Paul Mitchellin Extra-Body Daily Boost Root lifter. Loistoluottotuoteeni. ♥ Toimii tälläisissa ohuissa hiuksissa, jotka vaativat tyveen nostetta. Tämä pitää minkä lupaa. Antaa ilmavuutta, runsautta ja kuohkeutta. Tuoksu on ihana, hedelmäisen kevyt, joka säilyy hiuksissa pitkin päivää. Tuote on toki melko hintava (Sokoksen kampanjahinta 18 €, normaali 30 €) mutta on toisaalta todella riittoisa. Suutinosa on myös huippu, ainetta ei mene pisaraakaan hukkaan ja saat suihkittua sitä juuri sinne mihin tukea tarvitset. Tämä ei tee hiuksista raskaita, kuten monet lajitoverinsa. Haluan myös, ettei aineella tarvitse hölvätä koko hiuksia vaan pelkkä tyvien käsittely riittää, siksi käytän tyvikohottajaa esimerkiksi muotovaahdon sijaan. Käytössäni on samasta sarjasta myös shampoo ja hiuslakka, joihin niin ikään olen kovin tyytyväinen.


Joku aika sitten sain näytteenä Tigin Bed Head styleshots Extreme Straight suoristavaa shampoota. Myönnetään, että se oli itseasiassa tuote, jota tällä kertaa lähdin varsinaisesti Sokokselta hakemaan, mutta se ei tietenkään (minun tuurillani) ollut tarjouksessa. Niinpä Tigin shampoo jäi vielä toistaiseksi odottamaan parempia hetkiä hyllyn täytteeksi.

Tuote lupaa tehdä hiuksista kiiltävät, sileät, pörröttömät ja silkinpehmeät. Ja sen se todellakin myös tekee. Mikä tästä tuotteesta ensivaikutelman perusteella jäi erityisen positiiviseseti mieleen, oli sen jättämä jälkifiilis. Hiukset silottuivat, suoristuivat, mutta olivat siitä huolimatta helposti muotoiltavat ja hallittavissa. Hiukset olivat kuin suoristusraudalla käsittelyn jäljiltä. Niissä oli kaunis kiilto ja  näyttivät elinvoimaisilta heti pesun jälkeen. Ja hei, mikä ihana toffeemainen makea tuoksu! Näin ulkoisesti nautittuna toffee kelpaa minullekin ;) Harvinaista herkkua siis kaiken kaikkiaan.

Tässäpä tämänkertainen hehkutus hiustuotteista. Tällaisiin postauksiin tulette varmasti  törmäämään useamminkin blogissani. ;) Toivottavasti tykkäätte ja löydätte mahdollisesti itsellenekin näistä kokeilemisenarvoisia vinkkejä :)

Lauantai klo 05.45

Vielä muutama sana lauantaista. Koska en muilta kiireiltä kerinnyt salille, täytyi energiaa päästä heti aamuvarhaisella purkamaan johonkin. Luvassa oli kaikin puolin raskas päivä ja oli oltava skarppina. Siispä suuntasin pitkästä aikaa aamuiselle juoksulenkille.

Maisemat olivat kovin talviset. Kuutamo valaisi tietäni. Askel oli jopa yllättävän kevyt. Kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista (ajankohdalla liekkö ollu vaikutusta? :D) Nykyisellään kun tulee harvemmin juostua, ei aseta juoksulenkille mitään ihmeellisiä odotuksia. Jaksaa minkä jaksaa ja sillä hyvä. Silti joka kerta edessä on positiivinen yllätys. Vaikka eipähän tuolla jaksamisella sinänsä juuri merkitystä olekaan, koska en mitään kestävyyslajia harrasta. Toki hapenottokyvyn kehittyminen ja yleiskunnon ylläpitäminen ovat hyviä asioita, joihin tällä aerobisella puolella tähtään. Ja ulkoilu toki itsessään. Aikaa omille ajatuksille, raikasta ilmaa ja virkeyttä. Sitähän sieltä haetaan ja saadaan.

Tässäpä minun maanantaikuulumiset. Huomenna rintatreenin vuoro salin puolella ja illemmalla kahvittelua rakkaan ystävän kanssa, jonka näkemisestä onkin jo vierähtänyt jo liiankin pitkä tovi. Ihanaa, tätä olen odottanut ♥

H-R