Joulukilot, uuden vuoden lupaukset ja muutama muu käsittämätön asia

Kohta koittaa taas monille ihmisille se ihana aika kun saa syödä mitä vaan, yötä päivää, jatkuvasti, ja niin paljon kun jaksaa. Onhan joulu. Ja onhan se kuitenkin vain kerran vuodessa. Syödään, juodaan ja taas kerran syödään. Seuraavaksi itketään ja harmitellaan vuoden vaihteen jälkeen joulukiloja. Kuulostaako tutulta? Niinpä, voi kun ne kilot kertyvätkään helposti. Mutta mahtaako monillakaan ihan rehellisesti olla kyse vain JOULUkiloista, vaan voisiko pikemminkin olla, että näitä kiloja on ollut jo ennen jouluakin, ehkä runsaastikin, johon sitten joulun suolaisten ja rasvaisten mättöjen, ehkä myös alkoholin ja runsaan sokerin seuraksena kertyy aimoannos nestettä? Kyllä siinä kenen tahansa kuontalo turpoaa.

Vuoden vaihteen jälkeinen aika, Uusi Vuosi, kuten sitä monet nimittävät, alkaa monilla uudella ja hyvin lupaavasti starttaavalla liikuntaharrastuksella. Poltetaan nyt ne joulukilot pois kun niitä kerta niin kamalasti parin päivän ylensyönnillä kertyi. Mennään joukolla saleille ja jumppiin. Päivittäin. Ehkä useita kertoja päivässä. Vaan minkä muunkaan voi kun ollaan niin innoissaan.  Joopa, säännöllisesti  treenaavat ovat joka vuosi aivan yhtä ilahtuneita tammikuun ruuhkista, haahuilevista, ja mukatreenaavista ihmisistä, jotka ajattelevat että laitteessa istuminen kuluttaa kaloreita. Ollaanhan kuitenkin kuntosalilla!

Sali- ja jumppaharrastus kuitenkin loppuvat yleensä yhtä rytinällä kuin alkoivatkin. Jos siis ehtivät koskaan edes kunnolla alkamaan. Helmikuussa helpottaa ja saleille taas mahtuu. Monilla tammikuussa aloittaneille urakka onkin jo ohi. Liikuntaa säännöllisesti harrastavat kuitenkin säilyvät (kumma juttu?) oli sitten joulu tai juhannus. On syytä miettiä, olikohan aloitus kuitenkin ennen liikuntaaharrastamattomalle liian intensiivinen? Siinäpä kysymys monelle uudenvuoden treenaajalle pohdittavaksi. Siis jokaiselle niistä joiden liikuntaharrastus kestää vain sen tammikuun ensimmäisen viikon... vuodesta toiseen. No valitettavasti totuus on, että siinä viikossa eivät pala edes ne joulukilot.

Ja kyllä, myös itse aion heittää aivot ja vaa'an narikkaan jouluksi syömisten osalta niin kuin muutkin tekevät. Joulu koittaa minulle kerran vuodessa, painotus sanalla kerran, ei siis todellakaan joka viikonloppu, kuten monilla syömisten suhteen. Kyllä, aion nauttia jouluruoista antaumuksella. Joulukiloja en kuitenkaan ajatellut itseeni kerätä. Ja miten se nyt sitten on muka mahdollista? Yksinkertaisesti niin, että elämäntapoihini eivät kuulu ympärivuotinen mässääminen, herkuttelu, ylensyönti ja epäterveelliset ruoat. Joulu on minulle vain kerran vuodessa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Oloni on hyvä jouluna, mutta myös sen jälkeen.

Mitä joulusyönti sitten aiheuttaa minulle? Ruokavalion äkillinen muutos shokeeraa kroppaa. Todennäköisesti ainakin mahalla on omaa sanottavaa uusiin ruoka-aineisiin, joita se ei ole mahdollisesti vuoteen joutunut käsittelemään. Päivässä kertyvä energiamäärä tulee olemaan mahdollisesti tavallista isompi. Kroppa saattaa kerätä hieman nestettäkin. Mahdollisesti kroppa myös ilahtuu tarjoamastani energiaboostista sekä keräilee ylimääräisen energian ilolla lihaksiin varastoiksi tulevia treenejä varten. Näin toimii myös muiden terveellisesti syövien ja terveellisten elämäntapojen omaavien henkilöiden kropat. Jos rasvakerros ottaisikin hieman myös itselleen, palaa ylimääräinen hyvin äkkiä pois. Jatkuuhan terveellisen tasapainoisen ruokavalion noudattaminen heti joulun jälkeen eikä mättäminen jatku pitkälle tammikuuhun, kuten valitettavan monilla käy.

Ja hei, suurinosa jouluruoista on suhteellisen terveellisiä, ainakin jos ne valmistaa itse. Samalla voi hieman kontrolloida rasvojen määrää sekä suosia vaikkapa hyviä rasvoja. Sokeriakaan ei tarvitse työntää kilotolkulla vaikka ohjeessa niin kehoitettaisiin tekemään. Vähempikin saattaa riittää, tarvitaan vaan omaa tervettä harkintaa ja soveltamiskykyä. Ja tarvitseeko joulunakaan ruokaa todella vetää kaksin käsin ja ämpäritolkulla? Eikö pienet ateriat usein nautittuna hieman kaikkea maistellen olisi kuitenkin parempi vaihtoehto?

Aion mennä kotiini jouluksi, kuten jokainen vuosi tähän asti. Rakastan äitini valmistamia jouluruokia ylitse kaiken. Hän valmistaa ne aina perinteisten reseptien mukaan itse, hyvistä ja terveellisistä raaka-aineista. Parempaa on vaikea kuvitella.

Myönnettäköön että postauksestani tuli hyvin kriittinen ja kantaaottava. Tällä ei kuitenkaan ole tarkoitus loukata ketään. Blogini lukeminen on vapaaehtoista ja sen toivon jokaisen teistä tiedostavan. Jokainen elää tavallaan, tekee asiat juuri niinkuin parhaaksi näkee. Eikä se minua haittaa. Kirjoituksellani haluan herättää ajattelemaan. Kyse on pienistä valinnoista päivittäin, eikä valtavista kerralla. Muistetaan tämä, ja lähdetään se ajatus mukana kohti uutta vuotta, toivottavasti monelle terveellisempää ja tasapainoisempaa sellaista, mikseipä lihaksikkaampaankin ja liikunnallisempaakin ;) Ehkäpä jollakin uudenvuoden liikkujalla treenaaminen jääkin pysyväksi elämäntavaksi, kuten minulla aikoinaan kävi. Tsemppiä!