Kohta koittaa taas monille ihmisille se ihana aika kun saa syödä mitä vaan, yötä päivää, jatkuvasti, ja niin paljon kun jaksaa. Onhan joulu. Ja onhan se kuitenkin vain kerran vuodessa. Syödään, juodaan ja taas kerran syödään. Seuraavaksi itketään ja harmitellaan vuoden vaihteen jälkeen joulukiloja. Kuulostaako tutulta? Niinpä, voi kun ne kilot kertyvätkään helposti. Mutta mahtaako monillakaan ihan rehellisesti olla kyse vain JOULUkiloista, vaan voisiko pikemminkin olla, että näitä kiloja on ollut jo ennen jouluakin, ehkä runsaastikin, johon sitten joulun suolaisten ja rasvaisten mättöjen, ehkä myös alkoholin ja runsaan sokerin seuraksena kertyy aimoannos nestettä? Kyllä siinä kenen tahansa kuontalo turpoaa.
Vuoden vaihteen jälkeinen aika, Uusi Vuosi, kuten sitä monet nimittävät, alkaa monilla uudella ja hyvin lupaavasti starttaavalla liikuntaharrastuksella. Poltetaan nyt ne joulukilot pois kun niitä kerta niin kamalasti parin päivän ylensyönnillä kertyi. Mennään joukolla saleille ja jumppiin. Päivittäin. Ehkä useita kertoja päivässä. Vaan minkä muunkaan voi kun ollaan niin innoissaan. Joopa, säännöllisesti treenaavat ovat joka vuosi aivan yhtä ilahtuneita tammikuun ruuhkista, haahuilevista, ja mukatreenaavista ihmisistä, jotka ajattelevat että laitteessa istuminen kuluttaa kaloreita. Ollaanhan kuitenkin kuntosalilla!
Sali- ja jumppaharrastus kuitenkin loppuvat yleensä yhtä rytinällä kuin alkoivatkin. Jos siis ehtivät koskaan edes kunnolla alkamaan. Helmikuussa helpottaa ja saleille taas mahtuu. Monilla tammikuussa aloittaneille urakka onkin jo ohi. Liikuntaa säännöllisesti harrastavat kuitenkin säilyvät (kumma juttu?) oli sitten joulu tai juhannus. On syytä miettiä, olikohan aloitus kuitenkin ennen liikuntaaharrastamattomalle liian intensiivinen? Siinäpä kysymys monelle uudenvuoden treenaajalle pohdittavaksi. Siis jokaiselle niistä joiden liikuntaharrastus kestää vain sen tammikuun ensimmäisen viikon... vuodesta toiseen. No valitettavasti totuus on, että siinä viikossa eivät pala edes ne joulukilot.
Ja kyllä, myös itse aion heittää aivot ja vaa'an narikkaan jouluksi syömisten osalta niin kuin muutkin tekevät. Joulu koittaa minulle kerran vuodessa, painotus sanalla kerran, ei siis todellakaan joka viikonloppu, kuten monilla syömisten suhteen. Kyllä, aion nauttia jouluruoista antaumuksella. Joulukiloja en kuitenkaan ajatellut itseeni kerätä. Ja miten se nyt sitten on muka mahdollista? Yksinkertaisesti niin, että elämäntapoihini eivät kuulu ympärivuotinen mässääminen, herkuttelu, ylensyönti ja epäterveelliset ruoat. Joulu on minulle vain kerran vuodessa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Oloni on hyvä jouluna, mutta myös sen jälkeen.
Mitä joulusyönti sitten aiheuttaa minulle? Ruokavalion äkillinen muutos shokeeraa kroppaa. Todennäköisesti ainakin mahalla on omaa sanottavaa uusiin ruoka-aineisiin, joita se ei ole mahdollisesti vuoteen joutunut käsittelemään. Päivässä kertyvä energiamäärä tulee olemaan mahdollisesti tavallista isompi. Kroppa saattaa kerätä hieman nestettäkin. Mahdollisesti kroppa myös ilahtuu tarjoamastani energiaboostista sekä keräilee ylimääräisen energian ilolla lihaksiin varastoiksi tulevia treenejä varten. Näin toimii myös muiden terveellisesti syövien ja terveellisten elämäntapojen omaavien henkilöiden kropat. Jos rasvakerros ottaisikin hieman myös itselleen, palaa ylimääräinen hyvin äkkiä pois. Jatkuuhan terveellisen tasapainoisen ruokavalion noudattaminen heti joulun jälkeen eikä mättäminen jatku pitkälle tammikuuhun, kuten valitettavan monilla käy.
Ja hei, suurinosa jouluruoista on suhteellisen terveellisiä, ainakin jos ne valmistaa itse. Samalla voi hieman kontrolloida rasvojen määrää sekä suosia vaikkapa hyviä rasvoja. Sokeriakaan ei tarvitse työntää kilotolkulla vaikka ohjeessa niin kehoitettaisiin tekemään. Vähempikin saattaa riittää, tarvitaan vaan omaa tervettä harkintaa ja soveltamiskykyä. Ja tarvitseeko joulunakaan ruokaa todella vetää kaksin käsin ja ämpäritolkulla? Eikö pienet ateriat usein nautittuna hieman kaikkea maistellen olisi kuitenkin parempi vaihtoehto?
Aion mennä kotiini jouluksi, kuten jokainen vuosi tähän asti. Rakastan äitini valmistamia jouluruokia ylitse kaiken. Hän valmistaa ne aina perinteisten reseptien mukaan itse, hyvistä ja terveellisistä raaka-aineista. Parempaa on vaikea kuvitella.
Myönnettäköön että postauksestani tuli hyvin kriittinen ja kantaaottava. Tällä ei kuitenkaan ole tarkoitus loukata ketään. Blogini lukeminen on vapaaehtoista ja sen toivon jokaisen teistä tiedostavan. Jokainen elää tavallaan, tekee asiat juuri niinkuin parhaaksi näkee. Eikä se minua haittaa. Kirjoituksellani haluan herättää ajattelemaan. Kyse on pienistä valinnoista päivittäin, eikä valtavista kerralla. Muistetaan tämä, ja lähdetään se ajatus mukana kohti uutta vuotta, toivottavasti monelle terveellisempää ja tasapainoisempaa sellaista, mikseipä lihaksikkaampaankin ja liikunnallisempaakin ;) Ehkäpä jollakin uudenvuoden liikkujalla treenaaminen jääkin pysyväksi elämäntavaksi, kuten minulla aikoinaan kävi. Tsemppiä!
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
maanantai 16. joulukuuta 2013
Henna-Riikan kasvutarina - selkä
Ajattelin tehdä tämmösen kasvutarina postaussetin tähän väliin. Teen eri kropanosista oman postauksensa, jos vaan löydän riittävästi kuvamateriaalia. No pidemmittä puheitta tänään vuorossa selkä, ja tässäpä kuva heti alkuun olkaa hyvä!
4/2010 on otettu 4 kk:n saliharrastuksen jälkeen. Ja tuo 4 kk oli ollutkin aivan yllättävän intensiivistä aikaa. Viihdyin salilla lähes päivittäin, mutta ei juuri tietoakaan siitä mitä olin tekemässä. Huolettomasti mentiin, mutta hauskaa oli. Hieman pelkäsin että alkaako tämä minun ihanalta vaikuttava harrastus nyt liian vauhdikkaasti - että ei nyt sitten loppuisi yhtä rytinällä. No ei, turhaa pelkoa. Se mikä on omaa niin siitä ei luovuta ja tämä laji jos mikä on minulle juuri sitä. :)
Minulla on kai lähtökohtaisesti lihasmassaa moniin verrattuna enemmän ihan liikuntaaharrastamattomana peruspulliaisenakin. Olin monesti nuorempana ikäisiäni, ja varsinkin naisia voimakkaampi. Onhan minulla toki isot luut ja leveät hartiat, joita muuten häpesin ala-asteella, ettepä arvaakaan miten paljon! Ja nyt, enpä voisi olla onnekkaampi. Rakastan niitä! Ja näin heikkous on käännetty vahvuudeksi ;)
9/2012 Pahoittelen ensinnäkin pitkää väliä kuvien välillä. Kuvia ei yksinkertaisesti löytynyt tuolta väliltä, tai sitten niitä ei kertakaikkiaan ollut. Treenailin tuon välissä hujahtaneen vuoden aktiivisesti, mutta huolettomasti. Joskus tuli useampia lepopäiviä, syömiset oli mitä oli eikä homma muutenkaan erityisen määrätietoista. Joten varmaan aika pitkälti 9/2012 kuvannäköisenä mentiin tuo väli. Ei ihmeellistä kehitystä. Tuossa välissä vaihdoin myös Energylle treenaamaan. Joku saattais sanoa, että oishan tuo kehitys voinu nopeampaa ja näkyvämpääkin olla. No ois voinu joo, mutta ottaen huomioon, että treenasin tuohon aikaan vailla mitään tavoitteita ihan vaan huvin vuoksi, ei tuloksiltakaan voinut paljoa odottaa.
9/2012 kuvassa näkyy kuitenkin selkälihoja jo hieman. Mutta laardia on varmaan niin paljon päällä että kovin ovat piilossa lihat. Ruokailut seilasi hyvin vapaata sekavaa rataansa ja lautaselle eksyi milloin mitäkin, ja toisinaan taas ei yhtään mitään. Joo-o, ateriavälit venyi ja saattoi parhaimmillaan huristella 5 tunnissa, joten ei tarvitse ihmetellä myöskään silloista ulkomuotoa. Rasvaa oli paljon - siis todella paljon enemmän nykyiseen ruokavalioon verrattuna.
2/2013 Aloin olla aika perillä tavoitteistani. Itseasiassa suurin käänne tapahtui 2013 vuoden alusta kun päätin että nyt riittää tämä tavoitteeton haahuilu. Lihasta, KIITOS! Ja niinpä kasailin itselleni tavoitteet, päivitin treenirytmin 5-jakoiseksi ja noudatin sitä kirjaimellisesti, panostin ruokailuun, lisäsin aerobista (joo, ihan liikaa) ja opettelin, otin selvää asioista. Nojoo, pakko sanoa että 2/2013 aloin olla ensimmäistä kertaa tyytyväinen mitä peilistä näkyi. Osansa myös sillä että alkuvuodesta läski lähti ja nesteet hävisi.
7/2013 Kesällä alettiinkin olla jo eri kuosissa. Olkapäät oli saanu muotoa ja selässä erottuu ihan oikeesti lihakset. Läskejä on hävinny tuostakin 2/2013 kuvasta mukavasti, kiitos jumalattoman määrän aerobista aamuisin. Ruokailut alkoivat olla tavoitteita tukevat, mutta edelleen olin hakoteillä sen kanssa, että mitä syödä ja minkä verran. Todennäköisesti söin liian vähän. Epätietoisuus häiritsi, stressasi ja ärsytti.
Olikohan elokuu kun päätin, että nyt saa haahuilu riittää vuorostaan ruokailujen kanssa. Päädyin minulle suunniteltuun ruokavalioon, joka alusta alkaen sai minut innostumaan. Noudatin ohjelmaa aluksi sanatarkasti. Söin ihan oikeesti sitä kanaa, riisiä ja parsakaalia ensimmäisen kuukauden, ennen kuin uskalsin itse lähteä soveltamaan. Kertakaan en miettinyt, että ei tässä ole järkeä. Alku oli hullun vaikea. Oli nälkä ja taas toisinaan ei yhtään. Paino putosi. Mutta uskokaa tai älkää, jatkoin sinnikkäästi, päätin että tämä on minun juttu, tämän minä teen ja sillä hyvä.
Nyt olen opetellut soveltamaan. Ei siis pelkkää kanaa ja riisiä ;) Painon putoaminen loppui ja tasaantui nykyiseen n. 62 kg:hen. Nälkää ei tarvitse nähdä, energiaa riittää ja olo on hyvä ja tasapainoinen. Osaan käyttää eri raaka-aineita, mittaan, mutta käytän järkeä, kuuntelen itseäni, homma toimii. Ruokailujen suhteen en voisi olla onnellisempi. Olen löytänyt oman polkuni ja tätä aion kulkea! :)
12/2013 Tämä alkaakin olla jo omaa luokkaansa. Huomaa, että ruokavalio on tehnyt tehtävänsä ja treenit ovat menneet ainakin jokseenkin oikeaan osoitteeseen. Pidän todella siitä mitä peilistä näkyy. Olen tyytyväinen. Mutta tämä on loputon projekti, koskaan ei olla valmiita, lihasta haluan lisää ja sen eteen tehdään jatkossakin kovasti töitä! Tästä on hyvä jatkaa, ja tammikuussa pyörähtää 5. vuosi (kai mä nyt osasin laskee oikein..? :D) käyntiin rakkaan, ja koko ajan rakkaamman harrastuksen parissa. Kiitos että löysin sinut!
4/2010 on otettu 4 kk:n saliharrastuksen jälkeen. Ja tuo 4 kk oli ollutkin aivan yllättävän intensiivistä aikaa. Viihdyin salilla lähes päivittäin, mutta ei juuri tietoakaan siitä mitä olin tekemässä. Huolettomasti mentiin, mutta hauskaa oli. Hieman pelkäsin että alkaako tämä minun ihanalta vaikuttava harrastus nyt liian vauhdikkaasti - että ei nyt sitten loppuisi yhtä rytinällä. No ei, turhaa pelkoa. Se mikä on omaa niin siitä ei luovuta ja tämä laji jos mikä on minulle juuri sitä. :)
Minulla on kai lähtökohtaisesti lihasmassaa moniin verrattuna enemmän ihan liikuntaaharrastamattomana peruspulliaisenakin. Olin monesti nuorempana ikäisiäni, ja varsinkin naisia voimakkaampi. Onhan minulla toki isot luut ja leveät hartiat, joita muuten häpesin ala-asteella, ettepä arvaakaan miten paljon! Ja nyt, enpä voisi olla onnekkaampi. Rakastan niitä! Ja näin heikkous on käännetty vahvuudeksi ;)
9/2012 Pahoittelen ensinnäkin pitkää väliä kuvien välillä. Kuvia ei yksinkertaisesti löytynyt tuolta väliltä, tai sitten niitä ei kertakaikkiaan ollut. Treenailin tuon välissä hujahtaneen vuoden aktiivisesti, mutta huolettomasti. Joskus tuli useampia lepopäiviä, syömiset oli mitä oli eikä homma muutenkaan erityisen määrätietoista. Joten varmaan aika pitkälti 9/2012 kuvannäköisenä mentiin tuo väli. Ei ihmeellistä kehitystä. Tuossa välissä vaihdoin myös Energylle treenaamaan. Joku saattais sanoa, että oishan tuo kehitys voinu nopeampaa ja näkyvämpääkin olla. No ois voinu joo, mutta ottaen huomioon, että treenasin tuohon aikaan vailla mitään tavoitteita ihan vaan huvin vuoksi, ei tuloksiltakaan voinut paljoa odottaa.
9/2012 kuvassa näkyy kuitenkin selkälihoja jo hieman. Mutta laardia on varmaan niin paljon päällä että kovin ovat piilossa lihat. Ruokailut seilasi hyvin vapaata sekavaa rataansa ja lautaselle eksyi milloin mitäkin, ja toisinaan taas ei yhtään mitään. Joo-o, ateriavälit venyi ja saattoi parhaimmillaan huristella 5 tunnissa, joten ei tarvitse ihmetellä myöskään silloista ulkomuotoa. Rasvaa oli paljon - siis todella paljon enemmän nykyiseen ruokavalioon verrattuna.
2/2013 Aloin olla aika perillä tavoitteistani. Itseasiassa suurin käänne tapahtui 2013 vuoden alusta kun päätin että nyt riittää tämä tavoitteeton haahuilu. Lihasta, KIITOS! Ja niinpä kasailin itselleni tavoitteet, päivitin treenirytmin 5-jakoiseksi ja noudatin sitä kirjaimellisesti, panostin ruokailuun, lisäsin aerobista (joo, ihan liikaa) ja opettelin, otin selvää asioista. Nojoo, pakko sanoa että 2/2013 aloin olla ensimmäistä kertaa tyytyväinen mitä peilistä näkyi. Osansa myös sillä että alkuvuodesta läski lähti ja nesteet hävisi.
7/2013 Kesällä alettiinkin olla jo eri kuosissa. Olkapäät oli saanu muotoa ja selässä erottuu ihan oikeesti lihakset. Läskejä on hävinny tuostakin 2/2013 kuvasta mukavasti, kiitos jumalattoman määrän aerobista aamuisin. Ruokailut alkoivat olla tavoitteita tukevat, mutta edelleen olin hakoteillä sen kanssa, että mitä syödä ja minkä verran. Todennäköisesti söin liian vähän. Epätietoisuus häiritsi, stressasi ja ärsytti.
Olikohan elokuu kun päätin, että nyt saa haahuilu riittää vuorostaan ruokailujen kanssa. Päädyin minulle suunniteltuun ruokavalioon, joka alusta alkaen sai minut innostumaan. Noudatin ohjelmaa aluksi sanatarkasti. Söin ihan oikeesti sitä kanaa, riisiä ja parsakaalia ensimmäisen kuukauden, ennen kuin uskalsin itse lähteä soveltamaan. Kertakaan en miettinyt, että ei tässä ole järkeä. Alku oli hullun vaikea. Oli nälkä ja taas toisinaan ei yhtään. Paino putosi. Mutta uskokaa tai älkää, jatkoin sinnikkäästi, päätin että tämä on minun juttu, tämän minä teen ja sillä hyvä.
Nyt olen opetellut soveltamaan. Ei siis pelkkää kanaa ja riisiä ;) Painon putoaminen loppui ja tasaantui nykyiseen n. 62 kg:hen. Nälkää ei tarvitse nähdä, energiaa riittää ja olo on hyvä ja tasapainoinen. Osaan käyttää eri raaka-aineita, mittaan, mutta käytän järkeä, kuuntelen itseäni, homma toimii. Ruokailujen suhteen en voisi olla onnellisempi. Olen löytänyt oman polkuni ja tätä aion kulkea! :)
12/2013 Tämä alkaakin olla jo omaa luokkaansa. Huomaa, että ruokavalio on tehnyt tehtävänsä ja treenit ovat menneet ainakin jokseenkin oikeaan osoitteeseen. Pidän todella siitä mitä peilistä näkyy. Olen tyytyväinen. Mutta tämä on loputon projekti, koskaan ei olla valmiita, lihasta haluan lisää ja sen eteen tehdään jatkossakin kovasti töitä! Tästä on hyvä jatkaa, ja tammikuussa pyörähtää 5. vuosi (kai mä nyt osasin laskee oikein..? :D) käyntiin rakkaan, ja koko ajan rakkaamman harrastuksen parissa. Kiitos että löysin sinut!
lauantai 14. joulukuuta 2013
Hyvä palvelu ei ole itsestäänselvyys
Eilinen facebookkini tilapäivitys piti sisällään seuraavaa: Positiivinen palaute saa hymyilemään. Asiakaspalvelu on raskas laji, joten muistakaa hyvät ihmiset antaa myös sitä myönteistäkin feedbackiä. Se saa liikkeelle positiivisen lumipalloefektin ja positiivisuus tarttuu antajasta saajaan ja taas eteenpäin.
Tästä asiasta halusin vielä tänne blogini puolellekin kirjoittaa ja jokaikistä teistä muistuttaa asian tärkeydestä. Kohtaamme jokainen päivittäin kymmeniä asiakaspalvelijoita työssään: kaupoissa, pankeissa, saleilla, busseissa ja niin edelleen. Pidämme heitä ja heidän tekemää työtään itsestäänselvyytenä. Odotamme tai jopa edellytämme hyvää ja ystävällistä palvelua, hymyilyä ja iloisuutta. Mutta kiitämmekö tästä tarpeeksi usein?
On hyvä muistaa, että asiakaspalvelijana peruspalkan saa myös ihan perustympeänä palvelemalla ja hoitamalla perustyönsä moitteettomasti, eikä hymystä anneta bonusta. Muistakaa, että he tekevät sen teidän takianne, jotta teidän asiointinne olisi mukavaa ja palvelusta jäisi teille hyvä mieli. Kukaan ei tähän pakota.
Itse asiakaspalvelutyötä, välillä hyvin haastavaakin sellaista pitkään tehneenä osaan erityisesti arvostaa postiviista palautetta. Tuntien myös suomalaiset asiakkaina, arvostus palautteeseen kasvaa potenssiin kymmenen. Olemme äärettömän huonoja antamaan palautetta. En tiedä onko kyse siitä, ettei uskalleta, vai että ei osata arvostaa, vai onko palvelu vaan niin keskinkertaista? En usko. Itse saan päivittäin loistavaa palvelua. Pystyn heti mainitsemaan henkilöitä lähikaupastani, saliltani ja vaikkapa vaateliikkeistä, joille voisin positiivista palautetta antaa. Ja olen antanutkin. En pelkää sanoa sitä ääneen. En muista kertaakaan jolloin palautteesta tai kiitoksesta olisi jäänyt itselle huono fiilis tai asiakaspalvelija ei olisi siitä ilahtunut. Päinvastoin!
Vaikka työtä ei tehdä pelkästään palautteen ja kehujen toivossa, on positiivisen palautteen tai kiitoksen saaminen silti joka kerta yhtä ainutlaatuista ja hienoa. Sen myötä tullut iloinen olo kantaa pitkälle. Palaute jää mieleen pitkäksi aikaa, ja sen voi palautella mieleen huonompina päivinä. Siitä saa voimaa. Se antaa varmuutta, uskoa omaan työhön ja halua palvella entistä paremmin. Vaikka pidän työstäni ihan yhtä paljon ilman palautettakin, tekee kiitos ja palaute työstäni erityistä ja tärkeää.
Asian pohdinnan myötä sainkin loistavan idean. Eiköhän anneta yksi joululahja, joka ei maksa mitään, mutta on taatusti parempi kuin monetkaan materialistista lahjoista. Sanotaan edes sen yhden ainoan kerran näin joulun kunniaksi jollekin asiakaspalvelijalle "kiitos hyvästä palvelusta". Jos vielä perusteluita löytyy mukaan niin aina parempi. Tietenkin edellytyksenä, että palvelu on ollut kiittämisen arvoista. Vielä on mukavasti aikaa jouluun, joten uskallan väittää, että jokaiselle tulee vastaan tänä aikana vähintään yksi kiitoksenansainnut asiakaspalvelija ja palvelukohtaaminen. Joten eikun kiittämään!
Tästä asiasta halusin vielä tänne blogini puolellekin kirjoittaa ja jokaikistä teistä muistuttaa asian tärkeydestä. Kohtaamme jokainen päivittäin kymmeniä asiakaspalvelijoita työssään: kaupoissa, pankeissa, saleilla, busseissa ja niin edelleen. Pidämme heitä ja heidän tekemää työtään itsestäänselvyytenä. Odotamme tai jopa edellytämme hyvää ja ystävällistä palvelua, hymyilyä ja iloisuutta. Mutta kiitämmekö tästä tarpeeksi usein?
On hyvä muistaa, että asiakaspalvelijana peruspalkan saa myös ihan perustympeänä palvelemalla ja hoitamalla perustyönsä moitteettomasti, eikä hymystä anneta bonusta. Muistakaa, että he tekevät sen teidän takianne, jotta teidän asiointinne olisi mukavaa ja palvelusta jäisi teille hyvä mieli. Kukaan ei tähän pakota.
Itse asiakaspalvelutyötä, välillä hyvin haastavaakin sellaista pitkään tehneenä osaan erityisesti arvostaa postiviista palautetta. Tuntien myös suomalaiset asiakkaina, arvostus palautteeseen kasvaa potenssiin kymmenen. Olemme äärettömän huonoja antamaan palautetta. En tiedä onko kyse siitä, ettei uskalleta, vai että ei osata arvostaa, vai onko palvelu vaan niin keskinkertaista? En usko. Itse saan päivittäin loistavaa palvelua. Pystyn heti mainitsemaan henkilöitä lähikaupastani, saliltani ja vaikkapa vaateliikkeistä, joille voisin positiivista palautetta antaa. Ja olen antanutkin. En pelkää sanoa sitä ääneen. En muista kertaakaan jolloin palautteesta tai kiitoksesta olisi jäänyt itselle huono fiilis tai asiakaspalvelija ei olisi siitä ilahtunut. Päinvastoin!
Vaikka työtä ei tehdä pelkästään palautteen ja kehujen toivossa, on positiivisen palautteen tai kiitoksen saaminen silti joka kerta yhtä ainutlaatuista ja hienoa. Sen myötä tullut iloinen olo kantaa pitkälle. Palaute jää mieleen pitkäksi aikaa, ja sen voi palautella mieleen huonompina päivinä. Siitä saa voimaa. Se antaa varmuutta, uskoa omaan työhön ja halua palvella entistä paremmin. Vaikka pidän työstäni ihan yhtä paljon ilman palautettakin, tekee kiitos ja palaute työstäni erityistä ja tärkeää.
Asian pohdinnan myötä sainkin loistavan idean. Eiköhän anneta yksi joululahja, joka ei maksa mitään, mutta on taatusti parempi kuin monetkaan materialistista lahjoista. Sanotaan edes sen yhden ainoan kerran näin joulun kunniaksi jollekin asiakaspalvelijalle "kiitos hyvästä palvelusta". Jos vielä perusteluita löytyy mukaan niin aina parempi. Tietenkin edellytyksenä, että palvelu on ollut kiittämisen arvoista. Vielä on mukavasti aikaa jouluun, joten uskallan väittää, että jokaiselle tulee vastaan tänä aikana vähintään yksi kiitoksenansainnut asiakaspalvelija ja palvelukohtaaminen. Joten eikun kiittämään!
Vieläkö muistat, milloin annoit itse viimeksi positiivista palautetta?
torstai 12. joulukuuta 2013
Latsit liekeissä
Voin muuten kertoa, että tiistain selkätreenissä tuli tehtyä jotain erityisen oikein. On nimittäin jälkituntemukset jotkut aivan ennennäkemättömät, tai paremminkin tuntemattomat. Latsit on niin liekeissä, että käsien nostaminen on hankalaa. Nauraminen sattuu vatsalihaksiin. Vielä kun osaisin sanoa mikä oli se liike tai liikkeet, millä nämä sai aikaan!
Tänään ei sitten olisi ollut puhettakaan, että olis voinu tehdä seuraavaksi vuorossa ollutta rintatreeniä, joten vetelin tähän väliin lepipäivän. Se hurahti mukavasti kivassa seurassa kauppoja kierrellen. Tarttuipa mukaan uudet talvikengät, joilla on hyvä taittaa salin ja kodin välistä matkaa pakkassäissäkin :)
Viikonloppuna tuli pyöräytettyä myös reissu Kuopion ihanaisessa Matkuksessa ja Ikeassa. Matkus on kokonaisuutena erityisen toimiva kauppakeskus. Sieltä löytyy lähes kaikkea mitä nyt shoppailureissulla kaipaakaan. Liikkeitä on paljon, mutta ei liikaa ja ne ovat sopivan erilaisia keskenään. Lisäksi joukosta löytyy yksi yli muoden, nimittäin Gazoz, jonka olisin tällä(kin) kertaa voinut ostaa tyhjäksi ;) Noh. Piti toki hillitä itsensä ja päädyin vaan muutamaan treenejäni piristävään tuotteeseen.
Tällaiset treenitrikoot tarttuivat mukaan:
Väri ratkaisi valintani. Tahdoin vaihteeksi ehdottomasti jotakin muuta kuin mustaa treenivaatevalikoimaani. Housuja tällä hetkellä ei pitkinä löytynytkään muissa kuin mustassa värissä, joten tämä oli oikein piristävä lisä vaatevalikoimaani ;) Ja suht edullisetkin olivat vielä.
Treenikengät löytyivät myös. Kyse ei kyllä ollut mistään urheiluliikkeen jalkineista. Hyvät ovat siitä huolimatta jalassa ja salitreeniin ihan riittävän tukevat. Väri (ai kuinnii muka huono kriteeri?) painoi paljon näidenkin valinnassa ;) Kuvaa ei valitettavasti löydy, mutta räikeet on!
Mutta palataan vielä tuohon selkätreenin ihmettelyyn. Mitä niin ihmeellistä siinä tuli tällä kertaa tehtyä?
No treeni eteni tähän malliin:
SJMV käsipainoilla 22 kg x8, 24 kg x8, 26 kg x8, 28 kg x8
T-kulmasoutu, tanko telineessä, tangon lisäksi painot 15 kgx10, 25 kg x8, 35 kg x8, pudotus 35 kg...15 kg x20
Ylätalja, kapea ote 43 kg x8, 52 kg x8, 61 kg x 8, pudotus 61 kg...43 kg x15
Alatalja, leveä, lapio 34 kg x8, 43 kg x8, 52 kg x8, 61 kg x8
Row /käsi 15 kg x10, 25 kg x8, 35 kg x8, 40 kg x8 (JES!)
Vatsat, jalkojen nosto penkillä selinmakuu 10x15x15x2 superhidasta
Vatsat taljassa, köydet 20 kg x10, 30 kg x10, 40 kg x8, pudotus 40 kg...20 kg x40
Pullover talja, narut 15 kg x8, 17,5 kg x8, 20 kg x8, 22,5 kg x8
Kulmasoutu tangolla 30 kg x8, 40 kg x8, 50 kg x8, pudotus 60 kg...30 kg x25, 30 kg x12
superina:
vinot vatsalihakset, selinmakuulla 15x15x15
vatsarutistus lattialla 15x15x15
Jep, onhan tuossa toki läjäpäin toistoja ja aika isoja rautoja tuli liikuteltua. Muuten mitään normaalista poikkeavaa ei tässäkään treenissä ollut. Liikejärjestystä hieman muuttelin tavallisesta totutusta. Mutta näin onnistuneen selkätreenin ja jälkituntemusten seurauksena alkaa selkätreenin pisteet nousta kohisten omissa silmissä. Ennen kun se on ollut aina ei-niin-mieluinen ;)
Tässä tälläinen treenipainoitteinen postaus. Tai no niin. Treenipainoitteisia kai näiden kuuluiskin olla, jos kerta treeniblogina itseäni mainostan? No mut jos joskus eksyy vähä aiheesta niin ei kai siitä sakoteta...? ;) Mut siis hei, älkää nyt edes yrittäkö väittää, että jaksasitte vaan aina lukea pelkkää treeni sitä treeni tätä tämä ja tuo liike niin ja niin monta toistoa. Ette jaksa. Tai ainakaan minä en jaksa sellasta kirjottaa! :D Ei vaan ihanpa rehellisesti, niin kyllä itseäni miellyttää eniten blogit jotka valottaa myös sitä treenaavan henkilön persoonaa, muutakin elämää, touhuja ja aatoksia. Se tuo tavallaan lihaa luiden ympärille ja tekee niistäkin treenijutuista syvällisempiä, eläviä ja kiinnostavampia. Ymmärtää paremmin miksi ihminen toimii kuten toimii :) I Like.
Tehokkaita treenipäiviä ja joulunodotusta kaikille!
Ps. Ensi viikolla aattelin pitää pikasen paasto/puhdistuskuurin. On epämääränen pöhöolo ollu päällä jo pidemmän aikaa. Mun kroppa on siitä kiva, et tollanenkin tosi lyhytkestonen paasto tai ruokavalion muutos, tai mikä tahansa shokki aineenvaihdunnalle ylipäätään saa huiman boostauksen aikaan. Aineenvaihdunta vilkastuu, ylimääräset nesteet poistuu jne. Mukava kevyt olo, tervetuloa! :) Kirjottelen näistä tuntemuksista myöhemmin lisää teillekkii.
Tänään ei sitten olisi ollut puhettakaan, että olis voinu tehdä seuraavaksi vuorossa ollutta rintatreeniä, joten vetelin tähän väliin lepipäivän. Se hurahti mukavasti kivassa seurassa kauppoja kierrellen. Tarttuipa mukaan uudet talvikengät, joilla on hyvä taittaa salin ja kodin välistä matkaa pakkassäissäkin :)
 |
| Näillä mennään! |
Viikonloppuna tuli pyöräytettyä myös reissu Kuopion ihanaisessa Matkuksessa ja Ikeassa. Matkus on kokonaisuutena erityisen toimiva kauppakeskus. Sieltä löytyy lähes kaikkea mitä nyt shoppailureissulla kaipaakaan. Liikkeitä on paljon, mutta ei liikaa ja ne ovat sopivan erilaisia keskenään. Lisäksi joukosta löytyy yksi yli muoden, nimittäin Gazoz, jonka olisin tällä(kin) kertaa voinut ostaa tyhjäksi ;) Noh. Piti toki hillitä itsensä ja päädyin vaan muutamaan treenejäni piristävään tuotteeseen.
Tällaiset treenitrikoot tarttuivat mukaan:
Väri ratkaisi valintani. Tahdoin vaihteeksi ehdottomasti jotakin muuta kuin mustaa treenivaatevalikoimaani. Housuja tällä hetkellä ei pitkinä löytynytkään muissa kuin mustassa värissä, joten tämä oli oikein piristävä lisä vaatevalikoimaani ;) Ja suht edullisetkin olivat vielä.
Treenikengät löytyivät myös. Kyse ei kyllä ollut mistään urheiluliikkeen jalkineista. Hyvät ovat siitä huolimatta jalassa ja salitreeniin ihan riittävän tukevat. Väri (ai kuinnii muka huono kriteeri?) painoi paljon näidenkin valinnassa ;) Kuvaa ei valitettavasti löydy, mutta räikeet on!
Mutta palataan vielä tuohon selkätreenin ihmettelyyn. Mitä niin ihmeellistä siinä tuli tällä kertaa tehtyä?
No treeni eteni tähän malliin:
SJMV käsipainoilla 22 kg x8, 24 kg x8, 26 kg x8, 28 kg x8
T-kulmasoutu, tanko telineessä, tangon lisäksi painot 15 kgx10, 25 kg x8, 35 kg x8, pudotus 35 kg...15 kg x20
Ylätalja, kapea ote 43 kg x8, 52 kg x8, 61 kg x 8, pudotus 61 kg...43 kg x15
Alatalja, leveä, lapio 34 kg x8, 43 kg x8, 52 kg x8, 61 kg x8
Row /käsi 15 kg x10, 25 kg x8, 35 kg x8, 40 kg x8 (JES!)
Vatsat, jalkojen nosto penkillä selinmakuu 10x15x15x2 superhidasta
Vatsat taljassa, köydet 20 kg x10, 30 kg x10, 40 kg x8, pudotus 40 kg...20 kg x40
Pullover talja, narut 15 kg x8, 17,5 kg x8, 20 kg x8, 22,5 kg x8
Kulmasoutu tangolla 30 kg x8, 40 kg x8, 50 kg x8, pudotus 60 kg...30 kg x25, 30 kg x12
superina:
vinot vatsalihakset, selinmakuulla 15x15x15
vatsarutistus lattialla 15x15x15
Jep, onhan tuossa toki läjäpäin toistoja ja aika isoja rautoja tuli liikuteltua. Muuten mitään normaalista poikkeavaa ei tässäkään treenissä ollut. Liikejärjestystä hieman muuttelin tavallisesta totutusta. Mutta näin onnistuneen selkätreenin ja jälkituntemusten seurauksena alkaa selkätreenin pisteet nousta kohisten omissa silmissä. Ennen kun se on ollut aina ei-niin-mieluinen ;)
Tässä tälläinen treenipainoitteinen postaus. Tai no niin. Treenipainoitteisia kai näiden kuuluiskin olla, jos kerta treeniblogina itseäni mainostan? No mut jos joskus eksyy vähä aiheesta niin ei kai siitä sakoteta...? ;) Mut siis hei, älkää nyt edes yrittäkö väittää, että jaksasitte vaan aina lukea pelkkää treeni sitä treeni tätä tämä ja tuo liike niin ja niin monta toistoa. Ette jaksa. Tai ainakaan minä en jaksa sellasta kirjottaa! :D Ei vaan ihanpa rehellisesti, niin kyllä itseäni miellyttää eniten blogit jotka valottaa myös sitä treenaavan henkilön persoonaa, muutakin elämää, touhuja ja aatoksia. Se tuo tavallaan lihaa luiden ympärille ja tekee niistäkin treenijutuista syvällisempiä, eläviä ja kiinnostavampia. Ymmärtää paremmin miksi ihminen toimii kuten toimii :) I Like.
Tehokkaita treenipäiviä ja joulunodotusta kaikille!
Ps. Ensi viikolla aattelin pitää pikasen paasto/puhdistuskuurin. On epämääränen pöhöolo ollu päällä jo pidemmän aikaa. Mun kroppa on siitä kiva, et tollanenkin tosi lyhytkestonen paasto tai ruokavalion muutos, tai mikä tahansa shokki aineenvaihdunnalle ylipäätään saa huiman boostauksen aikaan. Aineenvaihdunta vilkastuu, ylimääräset nesteet poistuu jne. Mukava kevyt olo, tervetuloa! :) Kirjottelen näistä tuntemuksista myöhemmin lisää teillekkii.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Kunpa elämä olisi helppoa. Vai eikö sittenkään?
Toisinaan sitä löytää itsensä toivomasta, että kunpa elämä olisi helppoa.
Mutta jos elämä ei olis välillä vaikeeta niin, olisko se sitten mielekästä? Jos kaikki asiat järjestyis aina kuin itsestään, oisko siinä mitään mielenkiintoista? Jos tavoiteltavien asioiden eteen ei tarvitsisi taistella, osaisko niitä enää yhtään arvostaa?
Välillä on hyvä miettiä syvällisesti. Pysähtyä ajattelemaan asioita. Liian usein asioita tulee katsottua liian kapea-alaisesti. Ei tule ajateltua laajempia asiakokonaisuuksia ja syy-yhteyksiä. Ei tule ajateltua, että entä jos kaikella onkin jokin tarkoitus. Vastoinkäymiset tuntuvat pahalta, mutta niiden kääntöpuolella voikin olla mahdollisuus. Kun yksi ovi sulkeutuu, tilalle voi avautua lukuisasti toisia ovia. Myös sellasia, jotka ei välttämättä muuten aukeaisi.
Suuret muutokset elämässä hirvittävät. Totutusta luopuminen vähentää turvallisuuden tunnetta. Elämä rakentuu pitkälti tiettyjen speksien ympärille, jotka kaikki ovat kuitenkin pitkälti sattumalta ilmestyneet elämään. Osa täysin odottamatta ja itsestään. Mukana on ollut tuuria ja sattumaa. Toisten asioiden eteen on taas tehty tietoisesti töitä. Muutostilanteessa on muistettava, että näitä sattumia on edessä vielä lukuisia.
Vaikka tulevaisuus näyttää epävarmalta muutosten jälkeen, on muistettava, että asiat saattavat jo huomenna olla täysin eri tavalla. Vastaan tuleekin taas mahdollisuuksia, joita ei voinut ennustaa. Tällaisissa hetkissä kannattaa muistella elämäänsä taaksepäin, miten asiat ovat muuttuneet kuin hetkessä, huonot asiat ovat kääntyneet hyviksi ja elämä on tarjonnut uusia tilaisuuksia. Yksi sattumalta tavattu uusi ihminen tai käyty keskustelu saattaa muuttaa tilanteen aivan uuteen uskoon. Asiat järjestyvät monesti kuin itsestään. Ja kuten sanotaan asioillahan on nimenomaan tapana järjestyä.
Muutoksessa on kuitenkin aina myös mahdollisuus. Tietyt muutokset tapahtuvat odottamatta ja saattavat tuntua epäreilulta. Varsinkin silloin kun niihin ei voi itse vaikuttaa. Samalla hallinnantunne omaan elämään vähenee. Tällaisissa tilanteissa kannattaa muistella hetkiä, jolloin on toivonut asioiden olevan toisin. Nythän siihen on mahdollisuus. Kaikki ovet ovat auki ja kaikki kortit käytettävissä.
Liian helposti jäämme kiinni tiettyihin asioihin, mutta samalla toivomme, että elämä olisi erilaista. Moniin näistä asioista on mahdollista itse vaikuttaa. Saatamme miettiä että olisi mahtavaa muuttaa toiselle paikkakunnalle, vaihtaa työpaikkaa, tavata uusia ihmisiä, aloittaa uusi harrastus, opiskella uusi ammatti. Lista on loputon. Kuitenkaan emme tee asioiden eteen mitään. On muistettava, että kaikki on viimekädessä itsestä ja omasta motivaatiosta kiinni. Jos tahtoo niin pystyy.
Merkitystä on juuri sillä, että erilaisten muutosten, vastoinkäymisten ja haasteiden seurauksena joutuu väkisinkin miettimään elämäänsä, punnitsemaan vaihtoehtoja, miettimään omia arvojaan ja tavoitteitaan. Saattaa huomata menevänsäkin elämässään eri suuntaan, kuin mitä oikeasti haluaisi. Valinnat elämässä eivät ehkä olekaan tukeneet sitä pitkänajan tavoitetta, tahtotilaa, joka elämässä taustalla vaikuttaa. Kuitenkaan asialle ei olisi välttämättä tullut tehtyä mitään, koska tottuun, vanhaan tuttuun ja turvalliseen kaavaan ei vain uskalla lähteä tekemään suunnanmuutosta.
Pitäisi siis osata iloita myös siitä, että elämä toisinaan järjestää itse, ehkä odottamatta ja yllättäen tällaisia mahdollisuuksia muuttaa suuntaa. Elämä tarjoaa tilaisuuksia, joihin on mahdollista tarttua, kunhan vain mukana on hieman seikkailumieltä, uteliaisuutta ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Tästä näkökulmasta elämä onkin yllättävän helppoa ja reilua. Jokaiselle tarjoutuu näitä mahdollisuuksia, kun vain pitää silmät auki, uskoo unelmiin ja kuuntelee itseään.
Näissä mietteissä sunnuntaita tullut vieteltyä. Itselle monet edellämainituista asioista ovat nyt hyvinkin ajankohtaisia. Ajattelemalla kuitenkin asioita laajemmassa mittakaavassa on muutoksista tullut vähemmän pelottavia ja niistä on alkanut omalla tavallaan pitämään. Kerrankin niin moni asia on mahdollista, ovet ovat auki ja reittejä useampia valittavaksi.
Toivottottavasti kirjoitukseni kannustaa muitakin vastaavassa muutostilanteessa myönteiseen ajatteluun ja oivaltamaan omat mahdollisuudet. Tehdään vastoinkäymisistä voittoja, uusista tilanteista haasteita ja muutoksista mahdollisuuksia :)
H-R
Mutta jos elämä ei olis välillä vaikeeta niin, olisko se sitten mielekästä? Jos kaikki asiat järjestyis aina kuin itsestään, oisko siinä mitään mielenkiintoista? Jos tavoiteltavien asioiden eteen ei tarvitsisi taistella, osaisko niitä enää yhtään arvostaa?
Välillä on hyvä miettiä syvällisesti. Pysähtyä ajattelemaan asioita. Liian usein asioita tulee katsottua liian kapea-alaisesti. Ei tule ajateltua laajempia asiakokonaisuuksia ja syy-yhteyksiä. Ei tule ajateltua, että entä jos kaikella onkin jokin tarkoitus. Vastoinkäymiset tuntuvat pahalta, mutta niiden kääntöpuolella voikin olla mahdollisuus. Kun yksi ovi sulkeutuu, tilalle voi avautua lukuisasti toisia ovia. Myös sellasia, jotka ei välttämättä muuten aukeaisi.
Suuret muutokset elämässä hirvittävät. Totutusta luopuminen vähentää turvallisuuden tunnetta. Elämä rakentuu pitkälti tiettyjen speksien ympärille, jotka kaikki ovat kuitenkin pitkälti sattumalta ilmestyneet elämään. Osa täysin odottamatta ja itsestään. Mukana on ollut tuuria ja sattumaa. Toisten asioiden eteen on taas tehty tietoisesti töitä. Muutostilanteessa on muistettava, että näitä sattumia on edessä vielä lukuisia.
Vaikka tulevaisuus näyttää epävarmalta muutosten jälkeen, on muistettava, että asiat saattavat jo huomenna olla täysin eri tavalla. Vastaan tuleekin taas mahdollisuuksia, joita ei voinut ennustaa. Tällaisissa hetkissä kannattaa muistella elämäänsä taaksepäin, miten asiat ovat muuttuneet kuin hetkessä, huonot asiat ovat kääntyneet hyviksi ja elämä on tarjonnut uusia tilaisuuksia. Yksi sattumalta tavattu uusi ihminen tai käyty keskustelu saattaa muuttaa tilanteen aivan uuteen uskoon. Asiat järjestyvät monesti kuin itsestään. Ja kuten sanotaan asioillahan on nimenomaan tapana järjestyä.
Muutoksessa on kuitenkin aina myös mahdollisuus. Tietyt muutokset tapahtuvat odottamatta ja saattavat tuntua epäreilulta. Varsinkin silloin kun niihin ei voi itse vaikuttaa. Samalla hallinnantunne omaan elämään vähenee. Tällaisissa tilanteissa kannattaa muistella hetkiä, jolloin on toivonut asioiden olevan toisin. Nythän siihen on mahdollisuus. Kaikki ovet ovat auki ja kaikki kortit käytettävissä.
Liian helposti jäämme kiinni tiettyihin asioihin, mutta samalla toivomme, että elämä olisi erilaista. Moniin näistä asioista on mahdollista itse vaikuttaa. Saatamme miettiä että olisi mahtavaa muuttaa toiselle paikkakunnalle, vaihtaa työpaikkaa, tavata uusia ihmisiä, aloittaa uusi harrastus, opiskella uusi ammatti. Lista on loputon. Kuitenkaan emme tee asioiden eteen mitään. On muistettava, että kaikki on viimekädessä itsestä ja omasta motivaatiosta kiinni. Jos tahtoo niin pystyy.
Merkitystä on juuri sillä, että erilaisten muutosten, vastoinkäymisten ja haasteiden seurauksena joutuu väkisinkin miettimään elämäänsä, punnitsemaan vaihtoehtoja, miettimään omia arvojaan ja tavoitteitaan. Saattaa huomata menevänsäkin elämässään eri suuntaan, kuin mitä oikeasti haluaisi. Valinnat elämässä eivät ehkä olekaan tukeneet sitä pitkänajan tavoitetta, tahtotilaa, joka elämässä taustalla vaikuttaa. Kuitenkaan asialle ei olisi välttämättä tullut tehtyä mitään, koska tottuun, vanhaan tuttuun ja turvalliseen kaavaan ei vain uskalla lähteä tekemään suunnanmuutosta.
Pitäisi siis osata iloita myös siitä, että elämä toisinaan järjestää itse, ehkä odottamatta ja yllättäen tällaisia mahdollisuuksia muuttaa suuntaa. Elämä tarjoaa tilaisuuksia, joihin on mahdollista tarttua, kunhan vain mukana on hieman seikkailumieltä, uteliaisuutta ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Tästä näkökulmasta elämä onkin yllättävän helppoa ja reilua. Jokaiselle tarjoutuu näitä mahdollisuuksia, kun vain pitää silmät auki, uskoo unelmiin ja kuuntelee itseään.
Näissä mietteissä sunnuntaita tullut vieteltyä. Itselle monet edellämainituista asioista ovat nyt hyvinkin ajankohtaisia. Ajattelemalla kuitenkin asioita laajemmassa mittakaavassa on muutoksista tullut vähemmän pelottavia ja niistä on alkanut omalla tavallaan pitämään. Kerrankin niin moni asia on mahdollista, ovet ovat auki ja reittejä useampia valittavaksi.
Toivottottavasti kirjoitukseni kannustaa muitakin vastaavassa muutostilanteessa myönteiseen ajatteluun ja oivaltamaan omat mahdollisuudet. Tehdään vastoinkäymisistä voittoja, uusista tilanteista haasteita ja muutoksista mahdollisuuksia :)
H-R
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)