Kyllä se on kuulkaas niin, että ei ole jalkatreenin voittanutta. Jostain syystä myös siitä eniten tänne tykkään kirjotella? Olen vain nykyisin niin ra-kas-tu-nut jalkojen treenaamiseen, ettei moni uskokaan.
Perjantai-illan jalkajumpat meni pumppikaavalla, joten toistoja tuli luja läjä normaalia pienemmillä raudoilla. Lopussa oltiin niin hapoilla, että kävely näytti... No, aika hassulta.
Toivoisin ehdottomasti salillemme pikapikaa takareisilaitetta. Oi saadaanhan me sellainen? Taas tuli ähellettyä käsipainolla takareisiä. Paino on yksinkertaisesti niin kamalan vaikea saada omin avuin jalkaterien väliin ja sitten päästä vielä sen painon kanssa mahalleen penkille. Tiedätte varmaan liikkeen? Kuvamateriaali ois yllättävän kätevää tässäkin kohti, vaan kun sitä ei ole niin sitä ei oo. Oon nähtävästi huonompi ku osasin odottaakaan kantamaan kameraa mukana. Toimiihan liike toki käsipainoillakin, ei siinä mitään, mutta tosiaan haasteellinen saada paino paikoilleen jos ei satu auttajia ympärille.
Tänään onki sit luvassa astetta kepeempi lauantai. Joopa joo, uskokaa vaa ;) Aamu alkoi klo 05.00. Aamupuurot nassuun ja pyörä kohti salia. Seiskan aikaan olin salilla ja täydessä touhussa. Olkapäiden pumppitreeni oli vuorossa. Ja huhhei minkä poltteen sainkaan aikaseksi. Alkuun tein poikkeuksellisesti kaksi pyramidisarjaa, ensin pystäreitä käsipainoilla, ja sitten vipareita sivulle käsipainoilla niin ikään. Tuntu näiden jälkeen, jotta näinköhän tässä mitään enää saa tehdyksi.
Vaan niinpä sitä supervoimien avulla tuli tehtyy vielä vaikka mitä. Olkaprässiiki tuli väännettyy, pudotuksilla vika sarja. Sitten taljassa superina takaolkapäitä ja rinnallevetoa. Etu- ja takaolkapäitä vipareina käsipainolla. Ja lopuksi smithissä kolmen liikkeen supersarja epäkkäille. Olankohautus, ja sit sellanen liike josta luin jostakin kirjasta (ihanaa täsmätietoa ;)). Eli levypainot käsiin ja kierretään olkapäitä täysympyrä ja pito ääriasennossa hetkeksi, lavat yhdessä. Aivan, hirmu hyvin ja selkeesti taas selitetty, mut en löytäny tähän hätään netistäkään mitään tästä liikkeestä. Ymmärtänette mitä tarkoitan. Tätä joka tapauksessa siinä (jossakin) kirjassa suositeltiin, erityisesti myös naisille. Siinä mainittiin että naisten ei epäkkäitä pahemmin kannattais treenailla, ettei mee olemus liian miehiseksi, mutta tämä liike pureutuu epäkkeiden niihin kohtiin jotka antaa yläselälle muotoa. Näin siinä sanottiin, ja minä uskoin ;)
Kaiken kaikkiaan erinomaisen loistava aamutreeni. On se vaan kuulkaas ihan muuta toista treenata aamulla täynnä energiaa ja iloista mieltä :) Ja koko päivä lähtee aamutreenin mukana ihan omille raiteilleen. Hyvästi haukottelu ja jumiutuneet ajatukset!
Palatakseni vielä tähän tämän lauantain kepeyteen. Salilta suorilta töihin ja töissä tulee tänään viihdyttyä viiteen asti. Sen jälkeen pikapikaa kotiin ja laitella ittesä nätiksi ja kohti illan koitoksia. Luvassa pikkujoulut! ;) Kotiin selvitään, kun keritään, eli you never know. Mut kaiken kaikkiaan varmasti upeemahtava ilta tulossa ja oon tästä aivan liekeissä! Ihana vaihtaa luvan kanssa vapaalle ja viettää iltaa mukavassa seurassa. Palataanpa näihin tunnelmiin myöhempänä. Ja nyt kun pikkujoulukausi on kuumimmillaan niin mukavia pikkuisia jouluja muillekin, ken sellasiin saa (tai joutuu) osallistumaan ;)
Nyt päivä jatkuu jo toinen puuroannos vatsassa. Puuro se vaan on niin hyvvee. Ja muutenkin aivan loistava hiilarilähde, tekee kylläisen olon pitkäksi aikaa ja vatsa tykkää. :) Päivällispuurossa oli kaurahiutaleita, ruishiutaleita ja kuidukas moniviljaleseitä. Joukkoon meni myös tavalliseen tapaan raejuustot, omena- ja luumupalasia. Ja tarvitseeko erikseen edes mainita, piparkakkumaustetta ;)
Eipä muuta kun mukavaa lauantaina jokaiselle! :) Ps. Ihanaa kun kohta on joulu!
H-R
lauantai 30. marraskuuta 2013
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Viiltävää kipua sohvan pohjalla
Otsikko kertoo olennaisimman. Varoituksena, luvassa oikein valivali-itkuangstipostaus. ;) Mutta joskushan tämäkin oli tehtävä! Ja nyt tulee senkin edestä.
Yksinkertaisesti: kertakaikkisen kamala päivä. Illalla olin suunnitellut aamutreenit valmiiksi, olin jo innoissani. Jipii treenaamaan heti aamusta ja työtkin alkaisivat vasta klo 15 joten sitten treenien jälkeen vielä energisenä olisi kotona kerinnyt puuhastella sitä sun tätä. Treenikaverikin olisi ollut, jonka kanssa treenien jälkipuintia olisi voinut harrastaa kahvikupposen ääressä.
Olisi ja olisi. Mutta kuten arvata saattaa, päivää ei suinkaan tehnyt kamalaksi näiden suunnitelmien onnistuminen vaan pikemminkin täydellinen epäonnistuminen.
Aamuni alkoi 04.00. Kello olisi toki soinut vasta 06.00, mutta tuossa vaiheessa olin maannut hikikarpalot otsalla valvottuani jo parisen tuntia. Seuranani oli kamala vatsakipu. Ja että ei vaan pelkkä vatsa saanut kipua osakseen, kyljissä tuntui viiltävää, pistävää kipua. Muistelen kokeneeni vastaavan ennenkin, ja tiesin, että tästä ei helpolla selvitä.
Kipu on karmiva. Lääkäriin lähtö oli tälläkin kertaa hyvin lähellä, mutta särkylääkeannoksen seuraksena sain tilanteen rauhoittumaan sen verran, että ajattelin seurata tilannetta vielä kotona. Ei siis aavistustakaan mistä moinen "kohtaus" johtuu. Netistä lueskelin kaikenlaista. Mitään vakavaa diagnoosia en sen perusteella itselleni osannut tehdä.
Ensimmäiset ajatukset toki olivat että noniin, nyt meni munuaiset! Tiedostan, että korkeaproteiininen ruokavalioni rasittaa munuaisia ja ne ovat melkoisen kuormituksen kohteena päivittäin. Kuitenkin munuaisten vajaatoiminta tai uupuminen on oireiltaan huomattavasti minun kipujani pahempi. Näin siis olen ymmärtänyt. En ehkä istuisi nyt koneen ääressä kirjoittelemassa jo helpottuneiden kipujen kanssa suhteellisen hyvän olon kanssa.
Olo on siis onneksi parempi. Vaan kylläpä jokainen tällainen normaalista poikkeava sairastelupäivä osaa herätellä. Terveys ei ole itsestään selvää. Muistetaan kaikki iloita siitä, että saadaan olla terveitä (ainakin suurimman osan ajasta) ilman mitään vakavia sairauksia. Saamme ja pystymme tekemään, harrastamaan ja nauttimaan elämästä. Ollaan kiitollisia.
Päivä meni siis sohvalla sohvatyynyjen ja peittojen kätköissä. No otin levon kannalta tämän päivän. Kävin olon helpotuttua myös pienellä kävelyllä. Ihanaa kun on jo satanut vähän luntakin. Mutta oli kyllä liukasta. Kävelylenkin päätteeksi käväisin kaupassa ja ostin tarvikkeet uuniseitiin. Resepti oli yksinkertainen mutta oikein maukas. Tein isomman (jätti)satsin kerralla ja pakastin minigrippipusseihin. Onpa helppoa sieltä sitten sulatella lautaselle ja eikun nauttimaan!
Uuniseiti:
3 pkt pakasteseiti (1200 g)
½ purjosipuli
½ sitruuna viipaloituna
sitruunamehua
valkopippuria
mustapippuria
merisuolaa
cayannepippuria
kalamaustetta
kuivattua valkosipulia
Jäiset seitipalat uunivuokaan, mausteet ja muut perään ja uunissa 200 asteessa n. 1 h. Ja maittava korkeaproteiininen, vähärasvainen ja oikeasti maukas ateria on valmis nautittavaksi. Tavallisestihan tähän joku kermakastikeviritelmä varmaan kuuluisi. Työkaverille esittelin innoissani reseptini ja hän jäi kummaksuen katsomaan listan loputtua "ja....?", "ja mitä?", "kerma, juusto, majoneesi..??" Haha. Ei, ei ja ei :D Kermaviili olisi toiminut valmiin aterian kanssa, mutta kun sitä ei ollut niin näillä mentiin. :) Joskus olen laittanut paiston loppuvaiheessa raejuustoa ja vielä hetkeksi uuniin. Tätäkin kannattaa kokeilla. Sulaa mukavasti uunissa!
Että tämmöistä tänään. Toivottavasti huomenna jo parempaa. Mikään muu kipu ei saa minua säikähtämään ja huolestumaan niin kuin vatsakipu. Mulle on varmaan jääny joku trauma varhaislapsuudesta kun oli hengenlähtö hyvinkin lähellä juuri vatsaoireiden vuoksi. Onneksi ei sillon, eikä nyt käynyt pahemmin. Olen kiitollinen ja onnellinen.
H-R
Yksinkertaisesti: kertakaikkisen kamala päivä. Illalla olin suunnitellut aamutreenit valmiiksi, olin jo innoissani. Jipii treenaamaan heti aamusta ja työtkin alkaisivat vasta klo 15 joten sitten treenien jälkeen vielä energisenä olisi kotona kerinnyt puuhastella sitä sun tätä. Treenikaverikin olisi ollut, jonka kanssa treenien jälkipuintia olisi voinut harrastaa kahvikupposen ääressä.
Olisi ja olisi. Mutta kuten arvata saattaa, päivää ei suinkaan tehnyt kamalaksi näiden suunnitelmien onnistuminen vaan pikemminkin täydellinen epäonnistuminen.
Aamuni alkoi 04.00. Kello olisi toki soinut vasta 06.00, mutta tuossa vaiheessa olin maannut hikikarpalot otsalla valvottuani jo parisen tuntia. Seuranani oli kamala vatsakipu. Ja että ei vaan pelkkä vatsa saanut kipua osakseen, kyljissä tuntui viiltävää, pistävää kipua. Muistelen kokeneeni vastaavan ennenkin, ja tiesin, että tästä ei helpolla selvitä.
Kipu on karmiva. Lääkäriin lähtö oli tälläkin kertaa hyvin lähellä, mutta särkylääkeannoksen seuraksena sain tilanteen rauhoittumaan sen verran, että ajattelin seurata tilannetta vielä kotona. Ei siis aavistustakaan mistä moinen "kohtaus" johtuu. Netistä lueskelin kaikenlaista. Mitään vakavaa diagnoosia en sen perusteella itselleni osannut tehdä.
 |
| Arkiston aarteita osa 1. Kuva ei taas liity asiaan millään muotoa. |
Ensimmäiset ajatukset toki olivat että noniin, nyt meni munuaiset! Tiedostan, että korkeaproteiininen ruokavalioni rasittaa munuaisia ja ne ovat melkoisen kuormituksen kohteena päivittäin. Kuitenkin munuaisten vajaatoiminta tai uupuminen on oireiltaan huomattavasti minun kipujani pahempi. Näin siis olen ymmärtänyt. En ehkä istuisi nyt koneen ääressä kirjoittelemassa jo helpottuneiden kipujen kanssa suhteellisen hyvän olon kanssa.
Olo on siis onneksi parempi. Vaan kylläpä jokainen tällainen normaalista poikkeava sairastelupäivä osaa herätellä. Terveys ei ole itsestään selvää. Muistetaan kaikki iloita siitä, että saadaan olla terveitä (ainakin suurimman osan ajasta) ilman mitään vakavia sairauksia. Saamme ja pystymme tekemään, harrastamaan ja nauttimaan elämästä. Ollaan kiitollisia.
Päivä meni siis sohvalla sohvatyynyjen ja peittojen kätköissä. No otin levon kannalta tämän päivän. Kävin olon helpotuttua myös pienellä kävelyllä. Ihanaa kun on jo satanut vähän luntakin. Mutta oli kyllä liukasta. Kävelylenkin päätteeksi käväisin kaupassa ja ostin tarvikkeet uuniseitiin. Resepti oli yksinkertainen mutta oikein maukas. Tein isomman (jätti)satsin kerralla ja pakastin minigrippipusseihin. Onpa helppoa sieltä sitten sulatella lautaselle ja eikun nauttimaan!
Uuniseiti:
3 pkt pakasteseiti (1200 g)
½ purjosipuli
½ sitruuna viipaloituna
sitruunamehua
valkopippuria
mustapippuria
merisuolaa
cayannepippuria
kalamaustetta
kuivattua valkosipulia
Jäiset seitipalat uunivuokaan, mausteet ja muut perään ja uunissa 200 asteessa n. 1 h. Ja maittava korkeaproteiininen, vähärasvainen ja oikeasti maukas ateria on valmis nautittavaksi. Tavallisestihan tähän joku kermakastikeviritelmä varmaan kuuluisi. Työkaverille esittelin innoissani reseptini ja hän jäi kummaksuen katsomaan listan loputtua "ja....?", "ja mitä?", "kerma, juusto, majoneesi..??" Haha. Ei, ei ja ei :D Kermaviili olisi toiminut valmiin aterian kanssa, mutta kun sitä ei ollut niin näillä mentiin. :) Joskus olen laittanut paiston loppuvaiheessa raejuustoa ja vielä hetkeksi uuniin. Tätäkin kannattaa kokeilla. Sulaa mukavasti uunissa!
 |
| Arkistojen aarteita tämäkin. |
Että tämmöistä tänään. Toivottavasti huomenna jo parempaa. Mikään muu kipu ei saa minua säikähtämään ja huolestumaan niin kuin vatsakipu. Mulle on varmaan jääny joku trauma varhaislapsuudesta kun oli hengenlähtö hyvinkin lähellä juuri vatsaoireiden vuoksi. Onneksi ei sillon, eikä nyt käynyt pahemmin. Olen kiitollinen ja onnellinen.
 |
| Tämän maiseman kun näkisi joka päivä. Rodos 2011. Elämäni ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen yksin tehty reissu ulkomaille. Aivan huikea kokemus! |
H-R
tiistai 26. marraskuuta 2013
Nopeampaa palautumista ja piparkakuntuoksuinen koti
Elossa ollaan! Ajattelin vaan näin alkuun tehdä ainakin tämän asian selväksi ;)
Treenejä on tullut painettua uusitulla ohjelmalla. Hieman kaksijakoiset fiilikset sen suhteen. Treenipäiväjärjestys hakee vielä muotoaan, koska jalka- ja selkäpäivä ei oikein tahdo jekkasta peräkkäin. Toki jos siihen väliin saisi (malttaisi) pitää välipäivän niin saattaisi vielä mennäkin. Tämän viikon jokatapauksessa menen vielä aiemmassa postauksessa esittelemälläni ohjelmalla ja järjestestyksellä. Viikko painellaan pumppitreenien merkeissä. Joten hiki virtaa!
Toisaalta tuntuu omituiselta, etten menekään uuden ohjelman aikana niin kipeäksi. Höh? Kuvittelin että olisin niin tiltissä fyysisesti, ettei sängystä tarvitse nousta. Mutta ei. Merkitseekö kipeytyminen ylipäätään aina pelkästään hyvää, kehitystä ja toimivuutta? Voiko kipeytyminen ollakin seurausta huonosti palautuneista lihaksista, väärästä treenijärjestyksestä, liiallisesta useiden päivien kuormituksesta jollekin lihasryhmälle ja lihasten uupumisesta samaan vanhaan kaavaan? Kysyn, vaikka tiedän vastauksen. Aivan varmaan voi.
No oli miten oli, en joka tapauksessa ole enää yhtään niin kipeä kuin aiemman ohjelman jälkeen, vaikka liikkeet ja treenien pituus siis ovat säilyneet kutakuinkin samoina. Jotenkin tosin kuvittelin ja odotin, että uusi ärsyke toisi myös usean päivän jomotuksen ja kipeyden.
Ruokapuolesta en ole pitkään aikaan kirjoitellut. Samalla ohjelmalla mennään kuten ennenkin. Olen tosin ollut itselleni hieman armollisempi eli toisinaan pienet herkut ilahduttavat päivääni :) Mutta minun herkutteluni tuntien kyseessä saattaa olla joku ihan tavallinen juttu, esim. taateli, kuivattu luumu, pähkinät, siemenet, joku itsetehty miksaus edellä mainituista tai jotakin muuta hyvää normaalista poikkeavaa. Kaiken kaikkiaan terveellisellä ja tasapainoisella kokonaisuudella kuitenkin mennään.
Mutta että piparit eivät jääneet vain silmänruoaksi päätin tehdä ihanaisessa The Good Morning-blogissa esitellyn ohjeen mukaan pipareita. Olin ihastellut ohjetta jo pitkään ja hämmästellyt voisiko tosiaan noin terveellisistä aineksista tulla jotain niinkin hyvää kuin pipareita. Mutta lopputulos oli TÄYSI YLLÄTYS. Siis niin paljon parempaa kuin aito, rasvainen ja sokerinen taikina. Taikinahan itsessään oli jo niin hyvää, että sen oisi voinut lusikoida sellaisenaan. Tätä jo kyseisessä postauksessa hieman varoiteltiin ;) Mutta kyllä taikinasta osa ihan pipareiksi asti päätyi. Hyviä ovat! Ravintoarvoiltaan huippuja vaikka treenin jälkeen nautittavaksi :)
Ruokapuolella uusi lemppari on ehdottomasti raejuusto päärynällä ja luumulla sekä milläs muullakaan kuin piparimausteella. Maut toimivat yksinkertaisesti vaan niin huisin hyvin yhteen, että tätä on tullut välipalana vedeltyä jo en muistakaan miten pitkään! :) Ja hei miten edullisia päärynätkin on tähän aikaan vuodesta! Mukavaa vaihtelua ainaiselle omenan popsimiselle. Ja ne jotka tykkää voimakkaista mausteista, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan rahkan maustamisessa inkivääriä. Itse käytin maustepussissa myytävää kuivattua, mutta miksei tuorekin voisi toimia. Suosittelen ainakin kokeilemaan!
En oikein keksi mihin tuota piparimaustetta ei voisi laittaa. Kyllästyyköhän siihen joskus? Tein jouluistapuuroa tässä viime viikolla välipalaksi. Puuron tein ruis- ja kaurahiutaleista ja keittovaiheessa heitin mukaan tuota piparkakkumaustetta ja kanelia. Valmiin puuron joukkoon pilkoin omenaa. Ai että oli namia :)
Talvista ihanan pirteätä tiistaita kaikille. Tänään oli huisin ihana sää pyöräillä töihin. Kunhan pyörä vaan totttuisi näihin talvisäihin. Tahtoo oikutella siihen malliin vaihteet, että jännityksellä saa polkea, koska se jättää välille! :D
Uuden treeniohjelman mukana otin päivitystä myös lisäravinteisiin ja niistä kirjoittelen teille seuraavassa postauksessa. Tuli tässä muuten vielä (vasta nyt) mieleen, että hei, voihan silläkin olla myönteistä vaikutusta tuohon palautumisen nopeutumiseen! Katos vaan :D Eli ilmeisen hyvin toimivat setit :)
H-R
tiistai 19. marraskuuta 2013
Uusia kuvioita
Paluuviikko treenien äärelle toi elämääni rutkasti iloa, uutuuden viehätystä, hymyä ja onnistumisia. Jopa enemmän kuin osasin odottaa. Viikkoon mahtui uusi treeniohjelma, uusi motivaatio, uusia suunnitelmia muuhun elämään liittyen ja uusi treenikaveri. Paljon uutta ja jännää! Olin löytänyt treenaamiseen taas sen fiiliksen. Ai että ♥
Treenijaon kanssa oli hieman käynnistysvaikeuksia. Ongelmaksi koitui, että vielä kun hioin treenijakoani viimeisimpään muottiin olin jo toteuttanut osan siitä. Niinpä kun oltiin treeniviikkoa menossa torstaissa, huomasin että tällä menolla treeniviikosta on tulossa tavoitellun 4-jakoisen sijasta 6-jakoinen! :D Joo-o, hirmu hyvin suunniteltu.
Syy oli siinä, että etureidet olisi pitänyt treenata jo alkuviikosta jonkin yläkroppatreenin yhteydessä. Ajattelin että rinnan kanssa etureidet voisivat toimia. Sitä täytynee testata tällä viikolla. Viime viikolla en suinkaan tehnyt tuota 6-jakoista, vaan yhdistin jalkapäivän sunnuntaina. Josta tulikin todellinen menestys!
Vetelin jalkatreenit menemään treeniystäväni Mariliin kanssa ♥ Huikean samanhenkinen, yhtä yllytyshullu ja isoja rautoja pelkäämätön niinkuin minäkin. Mitä parhainta treeniseuraa siis! ;) Siinäpä sitten vedettiin miun ohjelman mukaisesti jalat niin loppuun että kävely (jos sitä nyt siksi enää pystyi loppuvaiheissa kutsumaan) oli vaikeaa!
Treenissä tuli veivattua jalkojen ojennusta ja koukistuta laitteessa, kyykkyä, yhden jalan prässiä, sumokyykkyä käsipainolla, hack reverseä, askelkyykkykävelyä, ja jalan työntöä smithissä selinmakuulla. Tehokas setti, joka koostui tavallisista raskaista perusliikkeistä. Ja kun melkoisesta voimakaksikosta on kyse niin raudoissa ei tietenkään arkailtu vaan paikalle kiikutettiin mitä isompia romuja. :D Treenikaveri teki polvillenousun minun hackatessa. Mielenkiintoiselta vaikuttava liike, täytynee itsekkin pistää testiin jollakin kertaa. :)
Askelkyykkykävelyyn sain myös Mariliin neuvoilla uutta ulottuvuutta ja tein viimeisen sarjan 15 kg:n levypainolla pidellen painoa suorilla käsillä pään yläpuolella. Liekkö tosiaan tuosta vai jostain muusta mutta keskivartalo on jumissa?! :D Toivottavasti ei sentään yhdestä sarjasta kiepytynyt, sillä pistää hieman epäilemään syvien vatsalihasten tila siinä tapauksessa. Liike vaatii jokatapauksessa hyvää kontrollia keskivartalolta, joten kuormittaa mukavasti jalkojen lisäksi koko runkoa. Suosittelen!
Palataanpa tuohon treenijakoon vielä. Hahmotelmani on siis seuraavanmoinen nyt tälle viikolle. Tänään vielä viettelen onnellsesti kipeää lepopäivää mutta huomenna taas mennään!
MAANANTAI LEPO
TIISTAI SELKÄ+VATSAT+POHKEET
KESKIVIIKKO HAUIS+OJENTAJA
TORSTAI RINTA+ETUREIDET
PERJANTAI LEPO
LAUANTAI OLKAPÄÄT+EPÄKKÄÄT
SUNNUNTAI TAKAREIDET+PAKARAT
Alustavasti siis tällä suunnitelmalla edetään. Katsotaan mitä tästä tulee. Ja hei, olkapäille oma päivä ♥ Ihan mahtavvoo!
Että tämmöstä tällä kertaa! Oli muuten Mariliin kanssa vedetty treeni elämäni ensimmäinen varsinainen yhteistreeni. Oon luullu tähän asti tykkääväni treenata vaan yksin, mutta väärässäpä olin. Kyllä se kaveri tuo vaan uskomatonta tsemppii. Samalla oppii aina jotakin uutta. Ja mikäs sen parempaa kun hymyssä suin treenailla mukavassa seurassa! :) Tärkeätä tietenkin että treenikaveri on samantyylisesti treenaava, tavoitteet on samankaltaiset ja että molemmat on valmiita kokeilemaan myös jotakin uutta. Silloin siitä saa eniten irti! Mutta ei valittamista, toivottavasti otetaan pian uudestaan :)
H-R
Treenijaon kanssa oli hieman käynnistysvaikeuksia. Ongelmaksi koitui, että vielä kun hioin treenijakoani viimeisimpään muottiin olin jo toteuttanut osan siitä. Niinpä kun oltiin treeniviikkoa menossa torstaissa, huomasin että tällä menolla treeniviikosta on tulossa tavoitellun 4-jakoisen sijasta 6-jakoinen! :D Joo-o, hirmu hyvin suunniteltu.
Syy oli siinä, että etureidet olisi pitänyt treenata jo alkuviikosta jonkin yläkroppatreenin yhteydessä. Ajattelin että rinnan kanssa etureidet voisivat toimia. Sitä täytynee testata tällä viikolla. Viime viikolla en suinkaan tehnyt tuota 6-jakoista, vaan yhdistin jalkapäivän sunnuntaina. Josta tulikin todellinen menestys!
Vetelin jalkatreenit menemään treeniystäväni Mariliin kanssa ♥ Huikean samanhenkinen, yhtä yllytyshullu ja isoja rautoja pelkäämätön niinkuin minäkin. Mitä parhainta treeniseuraa siis! ;) Siinäpä sitten vedettiin miun ohjelman mukaisesti jalat niin loppuun että kävely (jos sitä nyt siksi enää pystyi loppuvaiheissa kutsumaan) oli vaikeaa!
 |
| Reverse hackia. Maksimipainot 110 kg (+kelkka). |
Askelkyykkykävelyyn sain myös Mariliin neuvoilla uutta ulottuvuutta ja tein viimeisen sarjan 15 kg:n levypainolla pidellen painoa suorilla käsillä pään yläpuolella. Liekkö tosiaan tuosta vai jostain muusta mutta keskivartalo on jumissa?! :D Toivottavasti ei sentään yhdestä sarjasta kiepytynyt, sillä pistää hieman epäilemään syvien vatsalihasten tila siinä tapauksessa. Liike vaatii jokatapauksessa hyvää kontrollia keskivartalolta, joten kuormittaa mukavasti jalkojen lisäksi koko runkoa. Suosittelen!
 |
| Kyykkyä, kyykkyä! |
 |
MAANANTAI LEPO
TIISTAI SELKÄ+VATSAT+POHKEET
KESKIVIIKKO HAUIS+OJENTAJA
TORSTAI RINTA+ETUREIDET
PERJANTAI LEPO
LAUANTAI OLKAPÄÄT+EPÄKKÄÄT
SUNNUNTAI TAKAREIDET+PAKARAT
Alustavasti siis tällä suunnitelmalla edetään. Katsotaan mitä tästä tulee. Ja hei, olkapäille oma päivä ♥ Ihan mahtavvoo!
Että tämmöstä tällä kertaa! Oli muuten Mariliin kanssa vedetty treeni elämäni ensimmäinen varsinainen yhteistreeni. Oon luullu tähän asti tykkääväni treenata vaan yksin, mutta väärässäpä olin. Kyllä se kaveri tuo vaan uskomatonta tsemppii. Samalla oppii aina jotakin uutta. Ja mikäs sen parempaa kun hymyssä suin treenailla mukavassa seurassa! :) Tärkeätä tietenkin että treenikaveri on samantyylisesti treenaava, tavoitteet on samankaltaiset ja että molemmat on valmiita kokeilemaan myös jotakin uutta. Silloin siitä saa eniten irti! Mutta ei valittamista, toivottavasti otetaan pian uudestaan :)
H-R
 |
| Smith-viritelmä. Tietääkö kukaan tän nimeä?! :D |
perjantai 15. marraskuuta 2013
Täyttä häkää kunnes raja tulee vastaan
Täysiä voi painaa menemään, mutta ennen pitkää tulee seinä vastaan ihan jokaisella.
Näin se vaan on.
Itselleni tämä seinä tuli aivan yllättäen viime viikolla. Heti maanantaista alkaen tiesin että tätä tahtia ei voi jatkaa. Edessä oleva treeniviikko tuntui hirvittävältä, arjen hommat kauhistuttivat, ahdisti, heikotti ja väsytti. Tunsin outoa rintakipua ja hengenahdistusta. Vatsaoireet vaivasivat. Mittailin kuumetta, mutta turhaan. Mikä kumma minua vaivasi? Huolestuin ja ihan aiheestakin.
Kuten jo aiemmissa postauksissani puhuin kiireestä ja stressistä niin nyt ne tosiaan olivat saaneet yliotteen. Yhtäkkiä alkoi tuntua ettei aikaa ollut enää mihinkään. Mikään ei kiinnostanut. En saanut mitään aikaan. Pienetkin arjen askareet tuntuivat ylitsepääsemättömän raskailta, aloittaminen oli vaikeaa.
Irtiotto omaan elämään
Päätin että näin ei voi jatkua. Koin ainoaksi mahdollisuudeksi ottaa täydellisen irtioton omaan elämääni. Siis kaikkiin niihin päivittäisiin asioihin työtä lukuunottamatta joihin arjessani aikaa käytän.
Tauolle pääsivät seuraavat 7 asiaa:
Viikon myötä muuta tekemistä alkoi kuitenkin hiljalleen löytyä. Yllättävää oli, että sellaiset asiat, joihin entisessä elämässä, siis ennen treenaamisen aloittamista käytin aikaa tai joita harrastin alkoivat palata päiväjärjestykseeni. Ennen olin kova lenkkeilemään ja nyt halu lenkkipoluille ilmestyi takaisin. Hyvä niin koska täysin liikkumattomanakaan en olisi pystynyt viikkoa olemaan.
No miltä tuntui olla treenamatta viikon?
Outoahan se toki aluksi oli. Kaiholla katsoin viikon aikana useaan otteeseen treenikassia ja -vaatteita. Olo oli jopa hieman surullinen. Fyysiset stressin oireet huolestuttivat. Pelkäsin, ettei treenien ääreen olisi paluuta. Pelkäsin, että kyseessä oli jotakin vakavampaa.
Asiasta huolestuneena varasin ajan lääkärille. Rupattelun päätteeksi lääkärin diagnoosi oli melko yksioikoinen: ylirasitus ja stressi. Kysyin huolestuneena, että kuinka nyt käy treenaamisen. Lääkärin neuvo oli huojentava. Älä jätä treenaamista. Se oli hänen mukaansa parasta lääkettä tilanteeseeni.
Tämän myötä helpottuneena osasin ottaa ilon loppuviikosta irti. Oli mukavaa tehdä välillä aivan erilisia asioita. Menettää aikataulut ja kellon kanssa kilpailu. Saada rutkasti aikaa itselle, ystäville ja perheelle. Luin ja maalasin.
Siis todellakin, maalasin! Vanha erittäin rakas harrastukseni sai palata! Piirsin ja maalasin koko varhaisnuoruuteni. Ja väitän vieläpä olevani kohtalaisen hyvä molemmissa ;) Maalaamisen avulla löysin paljon ajan myötä hukkaamiani keinoja tulkita ja ymmärtää itseäni ja myöskin keinon rauhoittua, saada inspiraatiota, kokea todellista onnistumista. Siis täysin samoja asioita joita treenaamisestakin saan.
Salakavalat aikavarkaat
Oivalsin millaisia aikavarkaita netti, blogi, facebook ja televisio todellisuudessa ovat. Ne näyttelivät ennen tätä irtiottoviikkoa suurta roolia arjessani. Käytin niihin rutkasti aikaa. Mutta niistä saatava ilo oli kuitenkin vähäistä. Blogin kirjoittamista rakastan. Nimenomaan siis kirjoittamista, koska silloin joutuu tai pääsee tulkitsemaan itseään, kirjoittamaan aiheista joista pitää, miettimään ja pohdiskelemaan elämäänsä ja toki myös jakamaan näitä asioita muiden kanssa. Facebook sen sijaan antaa melko vähän. Mieluummin olen ystävien ja kavereiden kanssa kasvotusten tekemissä. Televisiosta nyt tuskin tarvitsee edes mainita. Eihän sieltä pitkään aikaan enää ole tullut mitään järkevää saati katsomisen arvoista. Mutta kummasti sen edessä saa aikaansa vietettyä! :D
Harvinaista herkkua
Kokonaisuutena viikko oli mahtava. Mutta mikä oli vielä mahtavampaa, oli huomata miten kaipasinkaan treenaamista päivä päivältä enemmän. Pelkäsin turhaan tauon vaikuttavan treenimotivaatiooni. Sen sijaan se kasvoi räjähdysmäisesti. Olin täysin palautunut, täynnä energiaa, motivoitunut ja ILOINEN palatessani tiistaina treenien äärelle. Samalla aloin toteuttamaan taukoviikon aikana suunnittelemaani uutta treeniohjelmaa, josta muuten laitan seuraavassa postauksessa teillekin tietoa.
Olin luonut itselleni myös tauon pitämisestä tai edes muutaman lepopäivän ketjuttamisesta MÖRÖN. Samoin ruokavaliosta lipsumisesta oli syntynyt illuusio, että kaikki romuttuu kerralla. Todellisuus oli hieman päässyt hämärtymään suoraan sanotusti. Onneksi viime viikko palautti maan pinnalle näissäkin asoissa. Ei tällaisilla ole mitään vaikutusta kokonaisuuteen.
Ja tällaista viikkoa ei ihan rehellisesti ole ollut, en muistkaan milloin viimeksi. Luulen että viime ulkomaan reissu olisi edellinen kerta kun treeneistä tuli taukoa enemmän kuin muutama päivä. Ja tämä reissuhan tosiaan oli.. öhöm. yli vuosi sitten? enemmän? olisiko puolitoista vuotta sitten :D Eli lyhyesti: jo oli aikakin.
Motivaation Comeback
Toissa viikolla kuvittelin vielä hampaat irvessä treenatessani olevani motivoitunut. Ei. En ollut. Nyt vasta muistan mitä motivaatio on. Se on sitä kun ei malttaisi olla raudan ääreltä poissa, lepopäivinä kihisee innosta päästä toteuttamaan seuraavaa treeniä. Mutta muistetaanpa nyt levätä kuitenkin, vaikka vielä vähän normaalia enemmän, ettei viimeviikkoinen tiltti pääse ihan heti toistumaan! Ja syksyllä kun on niin pimeää on pakko vähän höllentää muutenkin. Päivätkin tuntuvat niin lyhyiltä.
Näin se vaan on.
Itselleni tämä seinä tuli aivan yllättäen viime viikolla. Heti maanantaista alkaen tiesin että tätä tahtia ei voi jatkaa. Edessä oleva treeniviikko tuntui hirvittävältä, arjen hommat kauhistuttivat, ahdisti, heikotti ja väsytti. Tunsin outoa rintakipua ja hengenahdistusta. Vatsaoireet vaivasivat. Mittailin kuumetta, mutta turhaan. Mikä kumma minua vaivasi? Huolestuin ja ihan aiheestakin.
Kuten jo aiemmissa postauksissani puhuin kiireestä ja stressistä niin nyt ne tosiaan olivat saaneet yliotteen. Yhtäkkiä alkoi tuntua ettei aikaa ollut enää mihinkään. Mikään ei kiinnostanut. En saanut mitään aikaan. Pienetkin arjen askareet tuntuivat ylitsepääsemättömän raskailta, aloittaminen oli vaikeaa.
Irtiotto omaan elämään
Päätin että näin ei voi jatkua. Koin ainoaksi mahdollisuudeksi ottaa täydellisen irtioton omaan elämääni. Siis kaikkiin niihin päivittäisiin asioihin työtä lukuunottamatta joihin arjessani aikaa käytän.
Tauolle pääsivät seuraavat 7 asiaa:
- Treenaaminen
- Blogi
- TV
- Kahvi
- Lisäravinteet
- Ravintolisät
- Ruokavalio oli täysin jäähyllä viikonlopun ajan
- Netti (töidentekoa lukuunottamatta)
- Ystävät
- Perhe
- Kirjojen lukeminen
- Kotihommat ja kotona oleminen
- Lenkkeily
- Maalaaminen (!)
Viikon myötä muuta tekemistä alkoi kuitenkin hiljalleen löytyä. Yllättävää oli, että sellaiset asiat, joihin entisessä elämässä, siis ennen treenaamisen aloittamista käytin aikaa tai joita harrastin alkoivat palata päiväjärjestykseeni. Ennen olin kova lenkkeilemään ja nyt halu lenkkipoluille ilmestyi takaisin. Hyvä niin koska täysin liikkumattomanakaan en olisi pystynyt viikkoa olemaan.
No miltä tuntui olla treenamatta viikon?
Outoahan se toki aluksi oli. Kaiholla katsoin viikon aikana useaan otteeseen treenikassia ja -vaatteita. Olo oli jopa hieman surullinen. Fyysiset stressin oireet huolestuttivat. Pelkäsin, ettei treenien ääreen olisi paluuta. Pelkäsin, että kyseessä oli jotakin vakavampaa.
Asiasta huolestuneena varasin ajan lääkärille. Rupattelun päätteeksi lääkärin diagnoosi oli melko yksioikoinen: ylirasitus ja stressi. Kysyin huolestuneena, että kuinka nyt käy treenaamisen. Lääkärin neuvo oli huojentava. Älä jätä treenaamista. Se oli hänen mukaansa parasta lääkettä tilanteeseeni.
Tämän myötä helpottuneena osasin ottaa ilon loppuviikosta irti. Oli mukavaa tehdä välillä aivan erilisia asioita. Menettää aikataulut ja kellon kanssa kilpailu. Saada rutkasti aikaa itselle, ystäville ja perheelle. Luin ja maalasin.
Siis todellakin, maalasin! Vanha erittäin rakas harrastukseni sai palata! Piirsin ja maalasin koko varhaisnuoruuteni. Ja väitän vieläpä olevani kohtalaisen hyvä molemmissa ;) Maalaamisen avulla löysin paljon ajan myötä hukkaamiani keinoja tulkita ja ymmärtää itseäni ja myöskin keinon rauhoittua, saada inspiraatiota, kokea todellista onnistumista. Siis täysin samoja asioita joita treenaamisestakin saan.
Salakavalat aikavarkaat
Oivalsin millaisia aikavarkaita netti, blogi, facebook ja televisio todellisuudessa ovat. Ne näyttelivät ennen tätä irtiottoviikkoa suurta roolia arjessani. Käytin niihin rutkasti aikaa. Mutta niistä saatava ilo oli kuitenkin vähäistä. Blogin kirjoittamista rakastan. Nimenomaan siis kirjoittamista, koska silloin joutuu tai pääsee tulkitsemaan itseään, kirjoittamaan aiheista joista pitää, miettimään ja pohdiskelemaan elämäänsä ja toki myös jakamaan näitä asioita muiden kanssa. Facebook sen sijaan antaa melko vähän. Mieluummin olen ystävien ja kavereiden kanssa kasvotusten tekemissä. Televisiosta nyt tuskin tarvitsee edes mainita. Eihän sieltä pitkään aikaan enää ole tullut mitään järkevää saati katsomisen arvoista. Mutta kummasti sen edessä saa aikaansa vietettyä! :D
Harvinaista herkkua
Kokonaisuutena viikko oli mahtava. Mutta mikä oli vielä mahtavampaa, oli huomata miten kaipasinkaan treenaamista päivä päivältä enemmän. Pelkäsin turhaan tauon vaikuttavan treenimotivaatiooni. Sen sijaan se kasvoi räjähdysmäisesti. Olin täysin palautunut, täynnä energiaa, motivoitunut ja ILOINEN palatessani tiistaina treenien äärelle. Samalla aloin toteuttamaan taukoviikon aikana suunnittelemaani uutta treeniohjelmaa, josta muuten laitan seuraavassa postauksessa teillekin tietoa.
Olin luonut itselleni myös tauon pitämisestä tai edes muutaman lepopäivän ketjuttamisesta MÖRÖN. Samoin ruokavaliosta lipsumisesta oli syntynyt illuusio, että kaikki romuttuu kerralla. Todellisuus oli hieman päässyt hämärtymään suoraan sanotusti. Onneksi viime viikko palautti maan pinnalle näissäkin asoissa. Ei tällaisilla ole mitään vaikutusta kokonaisuuteen.
Ja tällaista viikkoa ei ihan rehellisesti ole ollut, en muistkaan milloin viimeksi. Luulen että viime ulkomaan reissu olisi edellinen kerta kun treeneistä tuli taukoa enemmän kuin muutama päivä. Ja tämä reissuhan tosiaan oli.. öhöm. yli vuosi sitten? enemmän? olisiko puolitoista vuotta sitten :D Eli lyhyesti: jo oli aikakin.
Motivaation Comeback
Toissa viikolla kuvittelin vielä hampaat irvessä treenatessani olevani motivoitunut. Ei. En ollut. Nyt vasta muistan mitä motivaatio on. Se on sitä kun ei malttaisi olla raudan ääreltä poissa, lepopäivinä kihisee innosta päästä toteuttamaan seuraavaa treeniä. Mutta muistetaanpa nyt levätä kuitenkin, vaikka vielä vähän normaalia enemmän, ettei viimeviikkoinen tiltti pääse ihan heti toistumaan! Ja syksyllä kun on niin pimeää on pakko vähän höllentää muutenkin. Päivätkin tuntuvat niin lyhyiltä.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Minun viikonloppu kuluu ystävien, treenien ja kotijuttujen parissa. Ja sunnuntaille on luvassa treenitreffit blogiystävän kanssa, maltan tuskin odottaa! :) Siitä lisää myöhemmin ;)
H-R
tiistai 5. marraskuuta 2013
Huolla kehoa, huolla mieltä
Pakko päästä teillekin kertomaan mitä tuli eilen koettua.
Päätin nimittäin Elinaisen taas kerran niin loistavan blogikirjoituksen innoittamana kokeilla hänen jakamiaan ohjeita stressinhallintaan. Kannattaa lukaista tuo postaus.
Pakko myöntää että useat, tai oikeastaan kaikki tekstissä esiintyvistä neuvoista oli jo hyvin ennestään tiedossa, MUTTA ei vaan ei ole saanut aikaiseksi toteutettua niitä omassa elämässä. Miksi? No siksi kun on olevinaan niin kiire. Niin kiire ettei ehdi rauhoittua. Eikös tässä teidänkin mielestä ole oravanpyörän rakennustarvikkeet kasassa?
Siispä tartuin eilen illalla heti tuumasta toimeen ja pyhitin illasta 15 minuuttia rentoutumiselle. Siis tosiaan vain hassut 15 minuuttia. Juuri sen ajan illasta jonka tavallisesti makaan nollat taulussa tietokoneen ääressä vilkuillen samalla telkkaria kuitenkaan keskittymättä kumpaankaan.
Olen vähän sellainen ihminen, että jos teen jotakin niin tahdon tehdä sen kunnolla. Niinpä siis myös tämän. Halusin päästä todelliseen flow-tilaan tässäkin pienessä rentoutumisharjoituksessani, joten virittelin itseni tunnelmaan himmentämällä valot, sytyttämällä kynttilöitä ja laittamalla mieleistä rauhallista musiikkia soimaan. Perusmelankolinen suomimusiikki toimii itsellä tässäkin tilanteessa, joten tällä kertaa musiikkipuolesta huolehti mm. Jesse Kaikuranta.
Ja niinpähän siinä sitten kävi, että huomaamatta 15 minuutin sijaan aikaa olikin vierähtänyt 30 minuuttia. Ja aivan huomaamatta. Rentoutumisharjoitukseni ei ollut pelkkää venyttelyä, vaan koostui sekalaisista liike/venytyssarjoista, joissa oli vaikutetteita aina joogasta syvävenyytellyyn ja pilatekseen. Hyvin sekavasti siis menin fiiliksen mukaan. Tunne harjoittelun jälkeen oli sen sijaan aivan muuta kuin sekava. Olin rauhoittunut, seesteinen, ajatus luisti. Olo oli tavallaan vireä, mutta kellonajan huomioiden, kellohan oli siis jo yli yhdeksän illalla, saavutettu vireys ei ollut mitään yliaktiivisuutta.
On siis aivan yhden tekevää, mitä tuon 15 minuutin ajan tekee, kunhan tekeminen on itselle mieleistä. Tärkeintä, ettei tuona aikana saa mitään ärsykkeitä, eikä ajattele mitään konkreettista. Keskittyy vain hetkeen, tunteeseen ja tekemiseen, oli se sitten venyttelyä tai jotain muuta. Se voi hyvin olla paikallaan oloa, venyttelyä, meditaatiota, joogaa, rentoutumista... Mitä vaan, tai niinkuin minulla, vähän kaikkia sekaisin ;)
Mitä tästä kaikesta sitten opin? No ainakin sen, että minulla ei voi mitenkään olla niin kiire, varsinkaan iltaisin, etten voisi pyhittää ITSELLENI tuota 15 minuuttia päivästä. Ja ei, netissä roikkuminen on kaikkea muuta kuin aikaa itselle ja rentouttavaa toimintaa. Huomaamatta tietokoneen ääressä tulee hoidettua asioita; sähköpostia, pankkiasioita ym. Mietittyä ja stressattua kaikenlaista. Tai jos ei konkreettisesti niitä tee, niin ainakin niille uhraa ajatuksia.
Millainen fiilis koko hommasta jäi käteen? Aion todellakin jatkaa tätä myös tulevaisuudessa! Mietin jo, että haluaisin hankkia jonkun tuoksukynttilän, jota siten aina poltan rentoutumishetkeneni. :) Joku ihana, vaikkapa vuoden aikaan sopiva jouluinen tuoksu!
Nukkumaan mennessä unta ei tarvinnut odotella ja nukuin yöni sikeämmin kuin aikoihin.
Ja hei, mikä olo oli tänä aamuna! Olin rauhallinen ja kerkesin tehdä aamussa paljon enemmän kuin tavallisesti, eikä kiireestä ollut tietoakaan. Vaikka olen aamuihminen, olen aamuisin silti melko hidas, joten varaan aamuihini rutkasti aikaa. Toki myös kasaan aamuille paljon tekemistä. Saatan hyvin esimerkiksi siivota, silittää, laittaa ruokaa, järjestellä, tiskata aamuisin. Oikeastaan mitä vaan arkisia hommia. Suuri osa päivän kokkailuista tapahtuukin juuri aamulla. Tänäaamuna paistoin bataattia. :)
Päätin nimittäin Elinaisen taas kerran niin loistavan blogikirjoituksen innoittamana kokeilla hänen jakamiaan ohjeita stressinhallintaan. Kannattaa lukaista tuo postaus.
Pakko myöntää että useat, tai oikeastaan kaikki tekstissä esiintyvistä neuvoista oli jo hyvin ennestään tiedossa, MUTTA ei vaan ei ole saanut aikaiseksi toteutettua niitä omassa elämässä. Miksi? No siksi kun on olevinaan niin kiire. Niin kiire ettei ehdi rauhoittua. Eikös tässä teidänkin mielestä ole oravanpyörän rakennustarvikkeet kasassa?
Siispä tartuin eilen illalla heti tuumasta toimeen ja pyhitin illasta 15 minuuttia rentoutumiselle. Siis tosiaan vain hassut 15 minuuttia. Juuri sen ajan illasta jonka tavallisesti makaan nollat taulussa tietokoneen ääressä vilkuillen samalla telkkaria kuitenkaan keskittymättä kumpaankaan.
Olen vähän sellainen ihminen, että jos teen jotakin niin tahdon tehdä sen kunnolla. Niinpä siis myös tämän. Halusin päästä todelliseen flow-tilaan tässäkin pienessä rentoutumisharjoituksessani, joten virittelin itseni tunnelmaan himmentämällä valot, sytyttämällä kynttilöitä ja laittamalla mieleistä rauhallista musiikkia soimaan. Perusmelankolinen suomimusiikki toimii itsellä tässäkin tilanteessa, joten tällä kertaa musiikkipuolesta huolehti mm. Jesse Kaikuranta.
Ja niinpähän siinä sitten kävi, että huomaamatta 15 minuutin sijaan aikaa olikin vierähtänyt 30 minuuttia. Ja aivan huomaamatta. Rentoutumisharjoitukseni ei ollut pelkkää venyttelyä, vaan koostui sekalaisista liike/venytyssarjoista, joissa oli vaikutetteita aina joogasta syvävenyytellyyn ja pilatekseen. Hyvin sekavasti siis menin fiiliksen mukaan. Tunne harjoittelun jälkeen oli sen sijaan aivan muuta kuin sekava. Olin rauhoittunut, seesteinen, ajatus luisti. Olo oli tavallaan vireä, mutta kellonajan huomioiden, kellohan oli siis jo yli yhdeksän illalla, saavutettu vireys ei ollut mitään yliaktiivisuutta.
On siis aivan yhden tekevää, mitä tuon 15 minuutin ajan tekee, kunhan tekeminen on itselle mieleistä. Tärkeintä, ettei tuona aikana saa mitään ärsykkeitä, eikä ajattele mitään konkreettista. Keskittyy vain hetkeen, tunteeseen ja tekemiseen, oli se sitten venyttelyä tai jotain muuta. Se voi hyvin olla paikallaan oloa, venyttelyä, meditaatiota, joogaa, rentoutumista... Mitä vaan, tai niinkuin minulla, vähän kaikkia sekaisin ;)
Mitä tästä kaikesta sitten opin? No ainakin sen, että minulla ei voi mitenkään olla niin kiire, varsinkaan iltaisin, etten voisi pyhittää ITSELLENI tuota 15 minuuttia päivästä. Ja ei, netissä roikkuminen on kaikkea muuta kuin aikaa itselle ja rentouttavaa toimintaa. Huomaamatta tietokoneen ääressä tulee hoidettua asioita; sähköpostia, pankkiasioita ym. Mietittyä ja stressattua kaikenlaista. Tai jos ei konkreettisesti niitä tee, niin ainakin niille uhraa ajatuksia.
Millainen fiilis koko hommasta jäi käteen? Aion todellakin jatkaa tätä myös tulevaisuudessa! Mietin jo, että haluaisin hankkia jonkun tuoksukynttilän, jota siten aina poltan rentoutumishetkeneni. :) Joku ihana, vaikkapa vuoden aikaan sopiva jouluinen tuoksu!
Nukkumaan mennessä unta ei tarvinnut odotella ja nukuin yöni sikeämmin kuin aikoihin.
Ja hei, mikä olo oli tänä aamuna! Olin rauhallinen ja kerkesin tehdä aamussa paljon enemmän kuin tavallisesti, eikä kiireestä ollut tietoakaan. Vaikka olen aamuihminen, olen aamuisin silti melko hidas, joten varaan aamuihini rutkasti aikaa. Toki myös kasaan aamuille paljon tekemistä. Saatan hyvin esimerkiksi siivota, silittää, laittaa ruokaa, järjestellä, tiskata aamuisin. Oikeastaan mitä vaan arkisia hommia. Suuri osa päivän kokkailuista tapahtuukin juuri aamulla. Tänäaamuna paistoin bataattia. :)
Ps. Mikä löytö taas kirpparilta. Adidaksen kultaraidallinen Firebird-takki! Aivan huisin ihana ja hintaahan tällä lähes käyttämättömällä kaunokaisella oli vain 5 €. :) Ei hullumpi reissu.
 |
| Viimeviikkoista megakokkailua. Broilerit minigrippeihin ja pakastimeen. |
Haluaisinkin tällä postauksella muistuttaa teitä kaikkia, ja nyt etenkin niitä jotka treenaavat kovaa ja joilla elämä on aikataulutettua, rutinoitunutta ja kiireistä. Tehdää palvelus itsellenne, ja antakaa itsellenne aikaa. Tiedän, että tätä kehonhuoltoasiaa tulee joka tuutista ja aivan takuulla jokaikinen tiedostaa sen merkityksen ja tärkeyden. Mutta kun sillä ihan oikeasti on merkitystä. Ja miten helppo se onkin laiminlyödä, tai luistaa siitä. Tiedän, koska itse olen siinä mestari. Mutta vaikka ei ihan vielä uuden vuoden lupauksia tehdäkään, lupaan silti, että tämä 15 minuuttia löytyy minun jokaikisestä päivästäni tästä eteenpäin. :) 
Ps. Mikä löytö taas kirpparilta. Adidaksen kultaraidallinen Firebird-takki! Aivan huisin ihana ja hintaahan tällä lähes käyttämättömällä kaunokaisella oli vain 5 €. :) Ei hullumpi reissu.
Eipä minulla tällä kertaa muuta. Rentoutukaa! :)
H-Rmaanantai 4. marraskuuta 2013
Hiljaa hyvä tulee, vai tuleeko sittenkään?
Hiljaa hyvä tulee. Mutta ei tämän blogin kanssa. Blogihiljaisuutta vietetty taas liiankin kanssa. Nyt saa luvan riittää! :)
Tiedättekö tunteen kun jalkatreenin jälkeen lysähtää polvilleen, kävely on vaikeaa, jalat tutisee ja jomottaa? No, minä ainakin tiedän. Ja vieläpä harvinaisen hyvin. Ja kuten varmasti nokkelimmat lukijat jo arvaavat niin takana on taas kerran ah-niin-onnistunut jalkatreeni. Tänään runnoin sen läpi pumppiviikon merkeissä.
Kyykyissä tuli tehtyä aivan hurrrjan monta sarjaa. Välillä tällainen kunnon pumppaaminen on vaan niin ihanaa. Rautaa laitoin tankoon ihan ennätysvähän tällä kertaa. Maksimit taisivat huidella 50 kg:ssa. Reverse hack on itselle todella toimiva takareisiliike ja varsinkin kun tälleen pumppiviikolla vetää pyramidina niin voi morjesta kun kolisee perille. Tässäpä näkyy reverse hackki jos ei jollekin ole tuttu liike. Niin ja jos ei ole, ja puitteet salilta löytyy niin ehdottomasti testaamaan hopi hopi! :)
Jännä miten lyhyet yöunet ihan kertaluontoisestikin vaikuttavat itsellä elämään. Keskiviikkona tuli tehtyä hallaa itselle vaihteeksi nukkumalla luvattoman lyhyet yöunet. Yritän nukkua yössä vähintään 7 h, mutta toisinaan tämä on melko kunnianhimoinen tavoite ja niin ikään mahdoton toteuttaa. Kuten aina vähien yöunien taustalla on tietenkin tälläkin kertaa hyvä syy. Torstaille nimittäin järjestyikin yllättävän kiva meno, jossa halusin olla parhaimmillani. Eikun siis hiusten värjäykseen vielä iltavuoron päätteksi. Tyvikasvu oli ylittänyt sietokykyni jo aikapäiviä sitten.
Ja voi että miten fressi ilme tuli taas värjäyksestä! Samalla värjäsin vahingossa viime kerralla kampaajalla otetut vaaleat raidat aika pitkälti piiloon. Hups. No, on sitä raitaa onneksi vielä latvoissa ja oikeestaan aika kiva ilme kokonaisuudessaan. No problem siis. :)
Kaikenlaista kuvamatskuu on niin itsestä, treeneistä ja ties mistä! Lisäilen tänne kunhan kotiin pääsen. :)
Facebookissa eteeni lävähti tossa joku päivä sitten kuva halloweenaiheisesti lakritsikakusta. Ja varmaan arvaatte mitä tämä sitten lakritsiarakastavassa ihmisessä saa aikaan. Tietenkin valtava lakritsinhimo. Kaikesta sitä joutuukin kärsimään :D No, kakkua en alkanut leipomaan, mutta jollainhan himo oli taltutettava. Samalla mieleeni muistui lakritsitee, josta olin joskus lukenut. Suunnistin saman tien Punnitse ja Säästä -liikkeeseen. On kyllä muuten kertakaikkisen ihana liike.
Ja on muuten kertakaikkisen hyvää teetä. Ei voi kun ihmetellä, kuinka mikään ei-kielletty-herkku voi olla näin hyvää? Tee on jopa niin makeaa, että ei sitä kovin montaa kuppia voi juoda. Korkeasta verenpaineesta kärsivien kannattaa välttää liiallista käyttöä verenpainettanostattavan vaikutuksen vuoksi. Itse en siitä kärsi, pikemminkin matalaan verenpaineeseen on taipumusta, joten itsellä toimii senkin takia. Naminam!
Tätä postausta on tullut kirjoitettua jo useampaan otteeseen, pitkin viikkoa, eri päivinä, eri paikoissa ja näkyy niin ikään punaisen langan puuttumisena. Eipä haittaa. Tehdään nyt kunnolla sekasotku postaus kun kerran vauhtiin ollaan päästy. Herännyt teeinnostukseni sai tänään jatkoa hankkimalla saman valmistajan, Clipperin omena-inkivääriteetä.
Oikeastaan jos tarkkoja ollaan niin näissä kahdessa tuotteessa ei teestä varsinaisesti edes ole kysymys. Ne ovat nimittäin haudukkeita ja eivät sisällä teetä ollenkaan. Kofeiini niin ikään puuttuu, joka on kaltaiselleni kahvinlitkijälle hyvä homma.
Treenimotivaatio on korkea ja intopinkeänä odotan taas tämänpäiväistä rinta-habaurakkaa. Tämä tunne on kyllä niin kertakaikkisen korvaamaton. Huikeen hyvillä fiiliksillä oottaa että pääsee taas haastamaan itsensä rautojen ääreen, latomaan toivottavasti ennätysromuja tankoon, tekemällä toistot entistä huolellisemmin ja saamalla ennenkokemattoman pumpin ja tuntuman treenattavaan lihakseen. Tätä kaikkea siis odotan ja yllättävän usein saa todeta, että näissä myös onnistuttiin. :)
Tällainen hehkutus toki antaa helposti hieman vääristyneen kuvan treeneistä tai treenavan henkilön elämästä. Aivan kuin kaikki sujuisivat aina kuin tanssi, treenit luistais, lihakset kasvais ja muuta. Ja kaikki tämä aivan kuin itsestään.
Olen huomannut itse henkilökohtaisesti kirjoittaessani tätä blogia, että valehtematta tällaista kuvaa tulee liian helposti välitettyä lukijoille, joista monetkaan eivät tiedä mitä todellisuus on. Se on paljon, itseasiassa hyvin paljon myös raastamista hampaat irvessä, motivaation etsiskelyä milloin mistäkin, väsymistä ja turhautumista. Näistä ei tietenkään tule tänne kirjoitettua. Ja miksi ei, niin ihan puhtaasti siksi, että blogilla haluan jakaa iloista mieltä ja onnistumisia, koska koen että niistä kanssatreenaajat ja muut lukijat saavat eniten irti. Tälläisen tekstin lukeminen motivoi ja herättää myönteisiä ajatuksia ainakin itsessä. Ei siinä sen kummempaa :) Ja onhan iloisen motivaatiotapursuavan yltiöpositiivisen tekstin kirjoittaminen itselle paljon miellyttävämpää ja antoisampaa kuin ainainen valitus ja kitinä johon me suomalaiset olemme niin kovin taipuvaisia. Niinpä, pessimisti ei pety ja hymyilykin vie energiaa.
Tämän sekasopan jälkeen toivottelen kaikille teille mukavaa motivaation täyteistä maanantaita! Jaksetaanhan tästä pimeästä vuodenajasta huolimatta. Palailen asiaan toivonmukaan hyvinkin pikaisesti! :)
H-R
Tiedättekö tunteen kun jalkatreenin jälkeen lysähtää polvilleen, kävely on vaikeaa, jalat tutisee ja jomottaa? No, minä ainakin tiedän. Ja vieläpä harvinaisen hyvin. Ja kuten varmasti nokkelimmat lukijat jo arvaavat niin takana on taas kerran ah-niin-onnistunut jalkatreeni. Tänään runnoin sen läpi pumppiviikon merkeissä.
Kyykyissä tuli tehtyä aivan hurrrjan monta sarjaa. Välillä tällainen kunnon pumppaaminen on vaan niin ihanaa. Rautaa laitoin tankoon ihan ennätysvähän tällä kertaa. Maksimit taisivat huidella 50 kg:ssa. Reverse hack on itselle todella toimiva takareisiliike ja varsinkin kun tälleen pumppiviikolla vetää pyramidina niin voi morjesta kun kolisee perille. Tässäpä näkyy reverse hackki jos ei jollekin ole tuttu liike. Niin ja jos ei ole, ja puitteet salilta löytyy niin ehdottomasti testaamaan hopi hopi! :)
Jännä miten lyhyet yöunet ihan kertaluontoisestikin vaikuttavat itsellä elämään. Keskiviikkona tuli tehtyä hallaa itselle vaihteeksi nukkumalla luvattoman lyhyet yöunet. Yritän nukkua yössä vähintään 7 h, mutta toisinaan tämä on melko kunnianhimoinen tavoite ja niin ikään mahdoton toteuttaa. Kuten aina vähien yöunien taustalla on tietenkin tälläkin kertaa hyvä syy. Torstaille nimittäin järjestyikin yllättävän kiva meno, jossa halusin olla parhaimmillani. Eikun siis hiusten värjäykseen vielä iltavuoron päätteksi. Tyvikasvu oli ylittänyt sietokykyni jo aikapäiviä sitten.
Ja voi että miten fressi ilme tuli taas värjäyksestä! Samalla värjäsin vahingossa viime kerralla kampaajalla otetut vaaleat raidat aika pitkälti piiloon. Hups. No, on sitä raitaa onneksi vielä latvoissa ja oikeestaan aika kiva ilme kokonaisuudessaan. No problem siis. :)
Kaikenlaista kuvamatskuu on niin itsestä, treeneistä ja ties mistä! Lisäilen tänne kunhan kotiin pääsen. :)
Facebookissa eteeni lävähti tossa joku päivä sitten kuva halloweenaiheisesti lakritsikakusta. Ja varmaan arvaatte mitä tämä sitten lakritsiarakastavassa ihmisessä saa aikaan. Tietenkin valtava lakritsinhimo. Kaikesta sitä joutuukin kärsimään :D No, kakkua en alkanut leipomaan, mutta jollainhan himo oli taltutettava. Samalla mieleeni muistui lakritsitee, josta olin joskus lukenut. Suunnistin saman tien Punnitse ja Säästä -liikkeeseen. On kyllä muuten kertakaikkisen ihana liike.
Ja on muuten kertakaikkisen hyvää teetä. Ei voi kun ihmetellä, kuinka mikään ei-kielletty-herkku voi olla näin hyvää? Tee on jopa niin makeaa, että ei sitä kovin montaa kuppia voi juoda. Korkeasta verenpaineesta kärsivien kannattaa välttää liiallista käyttöä verenpainettanostattavan vaikutuksen vuoksi. Itse en siitä kärsi, pikemminkin matalaan verenpaineeseen on taipumusta, joten itsellä toimii senkin takia. Naminam!
Tätä postausta on tullut kirjoitettua jo useampaan otteeseen, pitkin viikkoa, eri päivinä, eri paikoissa ja näkyy niin ikään punaisen langan puuttumisena. Eipä haittaa. Tehdään nyt kunnolla sekasotku postaus kun kerran vauhtiin ollaan päästy. Herännyt teeinnostukseni sai tänään jatkoa hankkimalla saman valmistajan, Clipperin omena-inkivääriteetä.
Oikeastaan jos tarkkoja ollaan niin näissä kahdessa tuotteessa ei teestä varsinaisesti edes ole kysymys. Ne ovat nimittäin haudukkeita ja eivät sisällä teetä ollenkaan. Kofeiini niin ikään puuttuu, joka on kaltaiselleni kahvinlitkijälle hyvä homma.
Treenimotivaatio on korkea ja intopinkeänä odotan taas tämänpäiväistä rinta-habaurakkaa. Tämä tunne on kyllä niin kertakaikkisen korvaamaton. Huikeen hyvillä fiiliksillä oottaa että pääsee taas haastamaan itsensä rautojen ääreen, latomaan toivottavasti ennätysromuja tankoon, tekemällä toistot entistä huolellisemmin ja saamalla ennenkokemattoman pumpin ja tuntuman treenattavaan lihakseen. Tätä kaikkea siis odotan ja yllättävän usein saa todeta, että näissä myös onnistuttiin. :)
Tällainen hehkutus toki antaa helposti hieman vääristyneen kuvan treeneistä tai treenavan henkilön elämästä. Aivan kuin kaikki sujuisivat aina kuin tanssi, treenit luistais, lihakset kasvais ja muuta. Ja kaikki tämä aivan kuin itsestään.
Olen huomannut itse henkilökohtaisesti kirjoittaessani tätä blogia, että valehtematta tällaista kuvaa tulee liian helposti välitettyä lukijoille, joista monetkaan eivät tiedä mitä todellisuus on. Se on paljon, itseasiassa hyvin paljon myös raastamista hampaat irvessä, motivaation etsiskelyä milloin mistäkin, väsymistä ja turhautumista. Näistä ei tietenkään tule tänne kirjoitettua. Ja miksi ei, niin ihan puhtaasti siksi, että blogilla haluan jakaa iloista mieltä ja onnistumisia, koska koen että niistä kanssatreenaajat ja muut lukijat saavat eniten irti. Tälläisen tekstin lukeminen motivoi ja herättää myönteisiä ajatuksia ainakin itsessä. Ei siinä sen kummempaa :) Ja onhan iloisen motivaatiotapursuavan yltiöpositiivisen tekstin kirjoittaminen itselle paljon miellyttävämpää ja antoisampaa kuin ainainen valitus ja kitinä johon me suomalaiset olemme niin kovin taipuvaisia. Niinpä, pessimisti ei pety ja hymyilykin vie energiaa.
Tämän sekasopan jälkeen toivottelen kaikille teille mukavaa motivaation täyteistä maanantaita! Jaksetaanhan tästä pimeästä vuodenajasta huolimatta. Palailen asiaan toivonmukaan hyvinkin pikaisesti! :)
H-R
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)