Viiltävää kipua sohvan pohjalla

Otsikko kertoo olennaisimman. Varoituksena, luvassa oikein valivali-itkuangstipostaus. ;) Mutta joskushan tämäkin oli tehtävä! Ja nyt tulee senkin edestä.

Yksinkertaisesti: kertakaikkisen kamala päivä. Illalla olin suunnitellut aamutreenit valmiiksi, olin jo innoissani. Jipii treenaamaan heti aamusta ja työtkin alkaisivat vasta klo 15 joten sitten treenien jälkeen vielä energisenä olisi kotona kerinnyt puuhastella sitä sun tätä. Treenikaverikin olisi ollut, jonka kanssa treenien jälkipuintia olisi voinut harrastaa kahvikupposen ääressä.

Olisi ja olisi. Mutta kuten arvata saattaa, päivää ei suinkaan tehnyt kamalaksi näiden suunnitelmien onnistuminen vaan pikemminkin täydellinen epäonnistuminen.

Aamuni alkoi 04.00. Kello olisi toki soinut vasta 06.00, mutta tuossa vaiheessa olin maannut hikikarpalot otsalla valvottuani jo parisen tuntia. Seuranani oli kamala vatsakipu. Ja että ei vaan pelkkä vatsa saanut kipua osakseen, kyljissä tuntui viiltävää, pistävää kipua. Muistelen kokeneeni vastaavan ennenkin, ja tiesin, että tästä ei helpolla selvitä.

Kipu on karmiva. Lääkäriin lähtö oli tälläkin kertaa hyvin lähellä, mutta särkylääkeannoksen seuraksena sain tilanteen rauhoittumaan sen verran, että ajattelin seurata tilannetta vielä kotona. Ei siis aavistustakaan mistä moinen "kohtaus" johtuu. Netistä lueskelin kaikenlaista. Mitään vakavaa diagnoosia en sen perusteella itselleni osannut tehdä.

Arkiston aarteita osa 1. Kuva ei taas liity asiaan millään muotoa.

Ensimmäiset ajatukset toki olivat että noniin, nyt meni munuaiset! Tiedostan, että korkeaproteiininen ruokavalioni rasittaa munuaisia ja ne ovat melkoisen kuormituksen kohteena päivittäin. Kuitenkin munuaisten vajaatoiminta tai uupuminen on oireiltaan huomattavasti minun kipujani pahempi. Näin siis olen ymmärtänyt. En ehkä istuisi nyt koneen ääressä kirjoittelemassa jo helpottuneiden kipujen kanssa suhteellisen hyvän olon kanssa.

Olo on siis onneksi parempi. Vaan kylläpä jokainen tällainen normaalista poikkeava sairastelupäivä osaa herätellä. Terveys ei ole itsestään selvää. Muistetaan kaikki iloita siitä, että saadaan olla terveitä (ainakin suurimman osan ajasta) ilman mitään vakavia sairauksia. Saamme ja pystymme tekemään, harrastamaan ja nauttimaan elämästä. Ollaan kiitollisia.

Päivä meni siis sohvalla sohvatyynyjen ja peittojen kätköissä. No otin levon kannalta tämän päivän. Kävin olon helpotuttua myös pienellä kävelyllä. Ihanaa kun on jo satanut vähän luntakin. Mutta oli kyllä liukasta. Kävelylenkin päätteeksi käväisin kaupassa ja ostin tarvikkeet uuniseitiin. Resepti oli yksinkertainen mutta oikein maukas. Tein isomman (jätti)satsin kerralla ja pakastin minigrippipusseihin. Onpa helppoa sieltä sitten sulatella lautaselle ja eikun nauttimaan!

Uuniseiti:
3 pkt pakasteseiti (1200 g)
½ purjosipuli
½ sitruuna viipaloituna
sitruunamehua
valkopippuria
mustapippuria
merisuolaa
cayannepippuria
kalamaustetta
kuivattua valkosipulia

Jäiset seitipalat uunivuokaan, mausteet ja muut perään ja uunissa 200 asteessa n. 1 h. Ja maittava korkeaproteiininen, vähärasvainen ja oikeasti maukas ateria on valmis nautittavaksi. Tavallisestihan tähän joku kermakastikeviritelmä varmaan kuuluisi. Työkaverille esittelin innoissani reseptini ja hän jäi kummaksuen katsomaan listan loputtua "ja....?", "ja mitä?", "kerma, juusto, majoneesi..??" Haha. Ei, ei ja ei :D Kermaviili olisi toiminut valmiin aterian kanssa, mutta kun sitä ei ollut niin näillä mentiin. :) Joskus olen laittanut paiston loppuvaiheessa raejuustoa ja vielä hetkeksi uuniin. Tätäkin kannattaa kokeilla. Sulaa mukavasti uunissa!

Arkistojen aarteita tämäkin.

Että tämmöistä tänään. Toivottavasti huomenna jo parempaa. Mikään muu kipu ei saa minua säikähtämään ja huolestumaan niin kuin vatsakipu. Mulle on varmaan jääny joku trauma varhaislapsuudesta kun oli hengenlähtö hyvinkin lähellä juuri vatsaoireiden vuoksi. Onneksi ei sillon, eikä nyt käynyt pahemmin. Olen kiitollinen ja onnellinen.

Tämän maiseman kun näkisi joka päivä. Rodos 2011. Elämäni ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen yksin tehty reissu ulkomaille. Aivan huikea kokemus!

H-R