Kiireentappoviikonlopun klousaus ja pohdintaa makeutusaineista

Onpa ollut kertakaikkisen ihana viikonloppu! Siis aivan todella. Treenejä lukuunottamatta en ole tehnyt mitään. En yhtään mitään. Ainakaan mitään erityistä. Ei aikatauluja, ei suunnitelmia.

 

Treenien puolesta hymyssä suin mentiin viikonlopun yli. Viikonvaihde sisälsi onnistuneet ojentaja-olkapäätreenin ja etureisi-pohje-vatsatreenin. Vatsatreenissä kannattaa jokaisen kokeilla penkillä jalkojen nostoa. En tiedä, kaipa tällekin liikkelle joku hieno nimi on olemassa. Kertokoon joku viisaampi, jos on tiedossa. :)

Anyway, homma toimii niin, että selinmakuulle penkille, selkä kiinni penkissä, takamus on vielä kokonaan penkin päällä ja jalat penkin ulkopuolelle. Siitä sitten vaan jalkoja kohti kattoa. Yläasennossa voi vielä nostaa takamusta irti penkistä niin antaa lisätehoja. Teen itse tätä treeniä progressiivisesti, eli ensin 10 toistoa, sitten 12, 15 jne. Ja nyt tulee tärkein. Viimeiset toistot teen erityisen hitaasti. Lasken siis jalat hyvin hyvin hitaasti viimeisimpien toistojen aikana, jolloin polte vatsalihaksissa on valtava. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan, jos ei jo sisälly treeniohjelmaasi! :)

Viikonloppu sisälsi kokonaisuudessaan paljon huoletonta oleskelua kotosalla, kotihommia, järjestelyä ja sisustamista. Täydellinen kontrasti tavallisesti niin täyteenbookatulle, kiireiselle ja tarkkaan aikataulutetulle elämälleni. Viikonloppu tuntui tavattoman pitkältä, jopa niin että tänään aamulla klo 6.00 en millään meinannut uskoa, että ei, tänään ei olla menossa vielä töihin.

Järjestellessäni kotona tavaroita hain varastosta laatikon, jota niin suunnattomasti rakastan. Pieni ruskea pahvilaatikko, jossa kyljessä lukee tussilla kirjoitettu sana: "JOULU". Laatikko pullollaan ihanaa tunnelmaa. Joka ainut kerta laatikon avaaminen tuo samaisen ihanan joulunodotuksen fiiliksen ja palauttaa roppakaupalla ihania muistoja mieleen. Laatikon sisältöhän sinänsä ei mikään ihmeellinen ole, muutamia joulukoristeita, paljon kynttilöitä ja valoja. Mutta tärkeintä tässä ei olekaan sisältö.

Joulusta ja jouluteemasta mieleen nimittäin palaavat lapsuuden joulut. Ja juuri nämä joulut tekevät kyseisestä juhlasta ja vuodenajasta itselle merkityksellisen. Muistot ovat niin rakkaat, ihanat ja aidot. Kiistämättä elämän tärkeimpiä ja rakkaimpia muistoja. Kiitos näistä jouluista kuuluu tietenkin vanhemmilleni, jotka loivat lapsuuden kotiini tämän ainutlaatuisen tunnelman ja antoivat mahdollisuuden näiden muistojen syntymiselle.

 

Vaikkei nyt ihan vielä joulu kolkuttelekaan ovella, minusta valot ja kynttilät ovat tähän aikaan vuodesta juuri passeleita. Niitä siis tällä kertaa laatikolta haeskelin. Ne luovat tunnelmaa, piristävät mutta samalla rauhoittavat. Joulukoristeet jäivät vielä laatikon pohjalle odottamaan joulukuuta. En nimittäin tykkää joulun venyttämisestä monta kuukautta kestäväksi, jolloin mielestäni sen merkitys kärsii. Myös ylikaupallisuus on tehnyt ikävän lähtemättömän leiman joululle. Joulun aloittaminen jo lokakuussa markkinoinnissa, mediassa ja kaupoissa ei ole mielestäni mistään kotoisin.

 

Joulutunnelman löydettyäni en luonnollisesti voinut sivuuttaa Prisman glögihyllyä tuosta noin vaan. Glögi kuuluu erottamattomasti niin ikään tähän vuoden aikaan. Maku on kertakaikkiaan niin vastustamaton; marjojen ja lempimausteideni yhdistelmä. Voisiko parempaa olla?

Hetken kylläkin ehdin jo valehtelematta huolestuneena miettiä, tarkka kun ruokavaliostani olen, mitenkäs tuo glögin ravintosisältöpuoli. Muistelen lukeneeni glögin olevan kuitenkin aika kalori- ja sokeripitoinen herkku ja sen litkimisessä tulisi käyttää malttia. No, Valiolle kaunis kiitos, oli nimittäin huomioinut minun - ja varmasti monen muunkin terveysintoilijan huolen ja tuonut uutuutena markkinoille SOKEROIMATTOMAN GLÖGIN. Ihanaa Valio :)


Eikä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Valio yllättää minut iloisesti. Osaava suomalainen yritys, joka on mielestäni erinomaisesti panostanut terveelliseen elämäntyyliin sopivaan ravitsemukseen ja tuonut markkinoille lukuisia taatusti puhtaita kotimaisia tuotteita, jotka tukevat urheilijoiden ruokavaliota erinomaisesti. Näin vähän mainostusta, mutta kyllä tällaista osaamista mielellään hehkuttaa muillekin! Ollaan ylpeitä oman maamme Valiosta, se on kiitoksensa ansainnut! :)

 

Mutta että sokeroimaton. Niinpä, jos ei kerta sokeria niin jollakinhan se makea maku on tuotettava, joten tälläkin kertaa apuun rientävät makeutusaineet. Mutta ei haittaa minua. Oma suhtautumiseni makeutusaineisiin on salliva tiettyyn rajaan asti. Nykyään niin kovin moni tuote sisältää makeutusaineita, jopa useimmat meidän urheilijoiden käyttämistä lisäravinteista sisältävät näitä aineita. Niiltä on hankala välttyä, vaikka makeutusaineiden epäterveellisyydestä, jopa vaarallisuudesta on olemassa paljon tutkimustietoa.

 

Tämän tiedostan myös itse, etteivät kyseiset aineet ole terveellisiä, eikä näin varmasti ole tarkoitettukaan, mutta määrä tässäkin yhteydessä on mielestäni merkittävin tekijä. Jos ruokavalio on muuten puhdas ja monipuolinen ja makeutusaineille altistuu suhtellisen pieninä annoksina (esim. herkkuhetken tai ravintolisän muodossa), en näkisi niitä ongelmana. Kohtuus kaikessa. Oman näkemykseni mukaan sokeri on varsinaisessa muodossaan ihmiselle ja terveydelle paljon haitallisempi ja on lukuisten terveysongelmien aiheuttaja. Maultaan glögi oli niin ikään erinomainen, vaikkakin vähempikin määrä makeuttajia olisi minulle ehdottomasti riittänyt. Entäs mikä on teidän suhtautumisenne makeutusaineisiin? Voiko mielestänne syödä puhtaasti, jos ruokavalio sisältää makeutusaineita?

 

Iltapalaherkusta tuleekin uusi innovaatio ;) Ajattelin nimittäin kokeilla glögi-omena-rahkaa! Lupaan kertoa ensi kerralla kannattiko tämä kokeilu. Mutta siihen asti mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja iloista alkavaa viikkoa! Sporttisia, energisiä ja iloisia hetkiä kaikille! :)

 

H-R





Rakasta raskasta rautaa

Tervehdys pitkästä aikaa arvoisat lukijat!

Olen kyllä heti alkuun ihan kamalan pahoillani, että elämä tällä erää vaan sattuu olemaan niin kamalan kiireistä, ettei blogille saa päivästä uhrattua edes pientä hetkeä. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikös se niin ole..? ;) Jos tätä minun pölinää ylipäätään kukaan on kerinnyt edes kaipaamaan.. :D

Joka tapauksessa kiireen vuoksi tämä postaaminenkin on taas venynyt. Syksyisin päivät tuntuvat niin lyhyiltä, kun pimeä on töihin mennessä ja töistä päästessä. Eli toisinsanoen valoisaa ei ehdi näkemään lainkaan. Puhumattakaan kun salilta on kotiin lähdössä niin tuntuu kuin ois jo yö. Hullua. Ihan hullua. Eihän siinä kroppa ja mieli pysy mitenkään perässä. Kotona väsyttää jo ennen aikojaan, joten illaksi on turha jättää mitään ajattelua vaativaa hommaa. Niin tai aivan kuin sitä muulloinkaan erityisemmin tulisi harrastettua :D Kuitenkin... Kamalasti tuntuis olevan enemmän tekemistä kuin aikaa. Onko kenties tuttu tunne muillekin?

Mutta ettei nyt pilautuisi ihan valitusvirreksi tämä niin mennäänpäs sitten itse asiaan eli treeneihin. Ne onneksi luistavat aivan kuten ennenkin. Eilen treenailin jalkoja ja sainkin takareidet ja takamuksen aivan tajuttoman kipeäksi. Huhhei. Tiedättehän tunteen kun pitää oikein keskittyä että pääsee istumaan. Naureskelin tänään töissä, että on se toisaalta hullua olla fyysisesti kipeä 365 päivää vuodesta käytännössä jatkuvan pienimuotoisen tulehdustilan vallitessa kropassa. Ja olla siihen vielä tyytyväinen! Ja nauttia siitä! Ajatelkaa mistä kaikesta ei-treenaavat jäävätkin paitsi?! :D

Jalkatreenissä olen vihdoinkin älynnyt ottaa käyttöön yhden jalan prässin. Ja hyvä niin. Sillä se jos mikä toimii! Saan sillä aivan eri tuntuman kuin kumpaakin jalkaa yhtäaikaa treenaten. Muutenkin pyrin sisällyttämään treeniini mahdollisimman paljon yhden raajan/puolen liikkeitä. Etenkin jalkatreeniini. Ihmisellä tahtoo toinen puoli olemaan kehosta vahvempi ja näin varmistuu, että vahvempi jalka ei pääse työskentelemään heikompaa enemmän ja blokkaamaan sen kehitystä. Jostain "kumman" syystä näillä yhden puolen liikkeillä ei myöskään rautaa saa ladattua suhteessa yhtä paljon kuin molempia puolia yhtäaikaa treenatessa. Joten siinä myös kaiken maailman huijaaminen ja muun kehon apu minimoidaan. Ja tuntuma on parempi eli treeni tehoaa.

Huomenna olisi vuorossa olkapää/ojentajatreeni. Josta tulikin mieleen että olen jo hieman hahmotellut uutta ohjelmaa salin puolelle. En yksinkertaisesti pääse enää eroon ajatuksesta, että haluan olkapäille oman päivänsä. Kirjoittelen ensikerralla vähän lisää tästä ohjelmamuutoksesta. Haluaisin olkapäihin lisää pyöreyttä ja muutenkin antaa niille nyt enemmän huomiota. Lisäksi harmittaa ennen-niin-suurten ojentajapainojen tulleen roimasti alaspäin. Ennen rakastin suunnattomasti ojentajatreeniä. Oli ehdoton lemppari ja ylpeyden aihe. Ojentajat ovat kuitenkin tuon olkapää-ojentajayhdistelmän vuoksi joutuneet hieman paitsioon ja se näkyy sitten painoissa.

Kerroin viime postauksessa, että nään ystävääni pitkästä aikaa. Vaan voi että tuli hyvä mieli! Kahvittelua, rupattelua ja hieman shoppailuterapiaa. ;) Se mikä ystävissä on parasta, on se ettei aika tai välimatka muuta mitään. Pidemmänkin tauon jälkeen jutut jatkuvat siitä mihin viimeksi jäätiin ja tuntuu kuin välissä ei olisi ollenkaan aikaa. Kuin olisi viimeksi eilen juteltu. Välillä sitä miettii olenko ansainnut näin ihania ihmisiä ympärilleni. Kiitos ystävät ♥


Ystävä, kahvia ja uusia ostoksia.

Shoppaillessa Vila yllätti jälleen. Voitteko kuvitella, kuvassa näkyville neuleelle ja housuille tuli yhteishintaa 14,95 €. Voisinpa sanoa, ettei hinnalla ole pilattu näitäkään! Ja mitkä värit! Apua, olen tällä hetkellä ihan koukussa punaiseen! Se tekee tavallaisestakin vaatteesta (kuten esimerkiksi tuo uusi neule) mielenkiintoisen ja tavallaan räväkän, vaikka vaate itsessään ei olisi mitenkään ihmeellinen.

 

Punainen yhdistettynä mustaan toimii asussa kuin asussa. Hillitty, mutta silti paljon ilmettä!

Seuraava ostokseni onkin sitten toivon mukaan jotain urheiluun liittyvää. Treenihanskat esimerkiksi alkaa olla aika elämäänähneet kuten kuvasta näkyy. ;)

Ainiin mitenniin mun treenihankat muka alkais olla uusilla?

Talvikin kerkisi tässä postausten välillä tulla ja mennä kertaalleen. Suorastaan ihanat nuo loskasäät varsinkin näin pyöräilijän näkökulmasta :) Villasukat tuntuis olevan näillä säillä parasta mitä ihminen voi omistaa. Onneksi niitä löytyy kaapista kymmeniä pareja kymmenissä eri väreissä ♥

Tällä kertaa ei tämän ihmeempiä. Vaikka kiire, ankeat säät ja pimeys vetävät helposti varsinkin minunkaltaisen mietteliään ja tunteellaelävän ihmisen alakuloiseksi, saa tulevaisuuden haaveet aina toistamiseen hymyn huulille. Sama on havaittavissa myös kun näkee oman kehityksensä vaikkapa katsoessaan itseään peilistä. Miten kroppa on treenin myötä muotoutunut koko ajan pikkuhiljaa kohti parempaa. Sama koskee toki muitakin elämän alueita, ei vain treeniä. Mielestäni juuri haaveet ja toisaalta tyytyväisyys tämän hetkiseen; itseen, elämään, saavutuksiin ovat onnellisuuden kulmakiviä. Iloitse siis siitä mitä sinulla tällä hetkellä on, mitä olet jo saavuttanut, mutta älä koskaan jätä tavoittelemasta enemmän, kurottamatta kohti uusia unelmia ja tavoitteita. Näin takaat onnen tulevaisuudessakin. Tämä on minun näkemykseni onneen. Mitäs mieltä olette?

Olisi myös kiva kuulla, mikä teidät tekee onnellisiksi? :)

Mukavaa ja ennen kaikkea onnellista viikonloppua kaikille!

♥ H-R

Hiusasiaa, kokovartalojumia ja kuutamojuoksua

Treenien osalta viime viikko meni kevyesti.

Kroppa ottaa sen, mitä kroppa tarvii. Tässä kohtaa elämää treenien määrä oli hyvä ja lähes pakko jättää neljään treeniin viiden sijaan. Lepoa ja rauhoittumista kaipailtiin näillä suunnilla ja kevyt viikko tuli tarpeeseen niin henkisesti kuin fyysisesti. Enpä ihan suoraan sanottuna muista, koska on tällainen viikko viimeksi tullut vietettyä.

Etureidet saivat siis osakseen lähes treenittömän viikon, joka ei niitä varmaan surkastuta. Ei huolta, jalat siis löytyy minulta jatkossakin. ;)

Koko viikko on menty muutenkin kokovartalojumissa. Liekkö henkisellä puolella ollut nyt niin paljon kuormaa, jotta vaikuttaa palautumiseen. Vaikka treenitkin ovat olleet kovia. Tosin milloinpa eivät olisi. :D Jo aiemmin mainostamani alaselkä/pakarajumikin paheni loppuviikkoa kohti, mutta on jo onneksi nyt parempi. Hieronta, lepo, linimenttivoide ja vähäinen istuminen viikonlopun aikana auttoivat asiaa.



Sunnuntai-illan tunnelmia.

Sitten hieman muihin asioihin, joista on päästävä hehkuttamaan. Kuten varmaan tiedätte, yksi intohimoni kohde on kauneus, muoti ja muut ulkonäköön liittyvät asiat. Siispä seuraavaksi asiaa hieman siitä itsestään.

Hiusten Hellimisviikot Sokoksissa tällä viikolla. Nyt kaikki päivittäkäähän hiustuotevarastot edullisesti! ♥

Käväisin tänään pikaisesti töiden lomassa Sokoksen Hiusten Hellimisviikolla. Viimeistään tällaisissa myyntikampanjoissa heikkouteni shoppailuun punnitaan ;) Hyllyt olisi toki voinut ostaa tyhjiksi, mutta tällä(kin) kertaa skarppasin ja harkitsin tarkkaan, mitä todella tarvitsen. Hyviä tarjouksia oli kyllä taas pilvinpimein, mutta aika ja tarpeet olivat tällä kertaa rajalliset. Ja samat hinnathan ovat voimassa myös Sokoksen nettikaupassa. Kätevää!

Mukaan tarttui tällä kertaa luottotuote, josta en vähällä luovu. Kyseinen tuote on Paul Mitchellin Extra-Body Daily Boost Root lifter. Loistoluottotuoteeni. ♥ Toimii tälläisissa ohuissa hiuksissa, jotka vaativat tyveen nostetta. Tämä pitää minkä lupaa. Antaa ilmavuutta, runsautta ja kuohkeutta. Tuoksu on ihana, hedelmäisen kevyt, joka säilyy hiuksissa pitkin päivää. Tuote on toki melko hintava (Sokoksen kampanjahinta 18 €, normaali 30 €) mutta on toisaalta todella riittoisa. Suutinosa on myös huippu, ainetta ei mene pisaraakaan hukkaan ja saat suihkittua sitä juuri sinne mihin tukea tarvitset. Tämä ei tee hiuksista raskaita, kuten monet lajitoverinsa. Haluan myös, ettei aineella tarvitse hölvätä koko hiuksia vaan pelkkä tyvien käsittely riittää, siksi käytän tyvikohottajaa esimerkiksi muotovaahdon sijaan. Käytössäni on samasta sarjasta myös shampoo ja hiuslakka, joihin niin ikään olen kovin tyytyväinen.


Joku aika sitten sain näytteenä Tigin Bed Head styleshots Extreme Straight suoristavaa shampoota. Myönnetään, että se oli itseasiassa tuote, jota tällä kertaa lähdin varsinaisesti Sokokselta hakemaan, mutta se ei tietenkään (minun tuurillani) ollut tarjouksessa. Niinpä Tigin shampoo jäi vielä toistaiseksi odottamaan parempia hetkiä hyllyn täytteeksi.

Tuote lupaa tehdä hiuksista kiiltävät, sileät, pörröttömät ja silkinpehmeät. Ja sen se todellakin myös tekee. Mikä tästä tuotteesta ensivaikutelman perusteella jäi erityisen positiiviseseti mieleen, oli sen jättämä jälkifiilis. Hiukset silottuivat, suoristuivat, mutta olivat siitä huolimatta helposti muotoiltavat ja hallittavissa. Hiukset olivat kuin suoristusraudalla käsittelyn jäljiltä. Niissä oli kaunis kiilto ja  näyttivät elinvoimaisilta heti pesun jälkeen. Ja hei, mikä ihana toffeemainen makea tuoksu! Näin ulkoisesti nautittuna toffee kelpaa minullekin ;) Harvinaista herkkua siis kaiken kaikkiaan.

Tässäpä tämänkertainen hehkutus hiustuotteista. Tällaisiin postauksiin tulette varmasti  törmäämään useamminkin blogissani. ;) Toivottavasti tykkäätte ja löydätte mahdollisesti itsellenekin näistä kokeilemisenarvoisia vinkkejä :)

Lauantai klo 05.45

Vielä muutama sana lauantaista. Koska en muilta kiireiltä kerinnyt salille, täytyi energiaa päästä heti aamuvarhaisella purkamaan johonkin. Luvassa oli kaikin puolin raskas päivä ja oli oltava skarppina. Siispä suuntasin pitkästä aikaa aamuiselle juoksulenkille.

Maisemat olivat kovin talviset. Kuutamo valaisi tietäni. Askel oli jopa yllättävän kevyt. Kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista (ajankohdalla liekkö ollu vaikutusta? :D) Nykyisellään kun tulee harvemmin juostua, ei aseta juoksulenkille mitään ihmeellisiä odotuksia. Jaksaa minkä jaksaa ja sillä hyvä. Silti joka kerta edessä on positiivinen yllätys. Vaikka eipähän tuolla jaksamisella sinänsä juuri merkitystä olekaan, koska en mitään kestävyyslajia harrasta. Toki hapenottokyvyn kehittyminen ja yleiskunnon ylläpitäminen ovat hyviä asioita, joihin tällä aerobisella puolella tähtään. Ja ulkoilu toki itsessään. Aikaa omille ajatuksille, raikasta ilmaa ja virkeyttä. Sitähän sieltä haetaan ja saadaan.

Tässäpä minun maanantaikuulumiset. Huomenna rintatreenin vuoro salin puolella ja illemmalla kahvittelua rakkaan ystävän kanssa, jonka näkemisestä onkin jo vierähtänyt jo liiankin pitkä tovi. Ihanaa, tätä olen odottanut ♥

H-R

Silmät auki ja katse ympärille!

Ihanaa! Tervetuloa kaikille teille, jotka jo olette minun blogini lukijoita. Kerrassaan mahtava huomata, että ihmiset lukevat ajatuksiani. Tai ei ketkä vaan ihmiset, vaan nimen omaan te! Olen niin iloinen. Ja toki tervetuloa mukaan kaikki muutkin, uudet ja tulevat lukijat. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita. Olette parhaita ♥

Niin ja oli kai minulla muutakin asiaa. Tänään oli treeneistä lepopäivä, jonka vietin niinkin täydellisesti kuin hieronnan merkeissä. Selästä availtiin klikkejä. Alaselän kanssa on ollut viimeaikoina vähän ongelmaa. Veikkaan syyksi työasentoa. Alaselkä puutuu toisinaan vasemmalta puolelta istuessa ja välillä se on ihan liekeissä ja tulessa. Kävely tai seisominen auttaa. Pitäis opetella varmaan istumaan suorassa. Mistään vakavammasta ei oo kuitenkaan kyse ja häikkä on lihaksessa. Tämä tieto rauhoittaa.

Ja siis kaikki, jotka treenaatte Energyllä ja miksipä ei muutkin, voin sydämeni kyllyydestä suositella Energyn tarjoamaa hierontaa. Kiitos jälleen. Huippua ammattitaitoa, osaamista ja asiakaspalvelua :)

Huomenna taasen treenien parissa. Rauta nousee tällä kertaa jalkatreenien muodossa. Kyllä, minä se niin tykkään takajalkojen kurittamisesta. Kuulostipa taas siltä... Eiku oikeesti, tykkään, tykkään!

Jalkojen treenaaminen tekee niin ihanan kokonaisvaltaisen treenatun fiiliksen ja tulee sellainen kaikkensa antanut -olo. Onhan jalat kuitenkin yksi ihmisen suurimmista lihasryhmistä. Treenatessa jalkoja valtava määrä lihaksia saa rasitusta ja aktivoituu. Eipä siis ihme tuokaan treenin tuoma olo.

Pieni pala kotia.

Tänään on ollut muutenkin hyvä fiilis. Paljon iloa ja hymyä. Tiedättehän kun on pitkästä aikaa pistänyt asioita balanssiin ja hoitanut sellaisia asioita, joita olisi pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa. Jotka ovat vaan jääneet roikkumaan, odottamaan muka parempaa hetkeä. Ja joo, olen mestari siirtämään asioita. Varsinkin niitä ei-niin-mieleisiä. Paljon olen kyllä skarpannut, koska halauaisin tästä tavasta lopullisesti eroon. Ja huomatkaa painotus sanalla tavasta. Muustahan tässä ei loppujen lopuksi ole kysymys.

Noniin, tulikohan siinä kaikki mitä mielessä oli tällä kertaa. Ainiin, piti toki teillekin intoilla. Ensilumi satoi tänään ♥ Olen niin odottanut lunta! Miettikää, kauniin fressi luminen aamu, pakkanen, raikas ilma ja valkoinen maisema. Ja miksi juuri aamu, niin olen ehdottomasti aamuihminen. Aamut ovat kaikista parhaita. Ihan jokaikinen aamu.

Ja jos ei vielä ole kaikille selvinnyt, niin kerrottakoon, että olen parantumaton nautiskelija ja esteetikko. Se mitä nään, merkitsee minulle valtavasti. Minulle on myös hyvin tärkeätä, miltä elinympäristöni näyttää; miltä ihmiset ja paikat ympärilläni näyttävät. Miltä työmatkani ja miltä kotini näyttää. Toki myös miltä itse näytän. Tykkään olla huoliteltu ja näyttää siltä. Tykkään myös laittautua ja pukeutua. Kaikilla näillä on suuri merkitys, koska olen ihminen joka elää silmillään. Tykkään pysähtyä katselemaan, ihmetellä, seurata ihmisiä, katsella ja ihmetellä uusia paikkoja, kauniita asioita, luontoa, maisemia. Milloin mitäkin. Kauniit asiat saavat minut hyvälle tuulelle, onnelliseksi.

 

Kattokaa miten nätti syksynvärinen laukku! Huippulöytö Vilan Outletistä Myynjäristyksestä. Ja hei, 5 €! :D

Näillä tunnelmilla mennään huomiseen päivään. Toivottavasti torstai on ollut teilläkin toivoa täynnä ja pitänyt sisällään kaikkia muitakin iloisia asioita. Tulipa syvällinen postaus. :) Hyvä kai välillä näinkin.

Muistakaa katsella ympärillenne. Nauttikaa siitä mitä näette. Katsokaa ja ihmetelkää. 

Mitä kaikkea kaunista maailma teidän eteenne tuokaan päivittäin.

♥ H-R

Endorfiini- ja dopamiinipitoista aamupäivää!

Otsikko kertoo olennaisen. Suuria nautinnonhetkiä on tullut taas koettua.

 

Eli kuten arvatakin saattaa, kovin oli onnistunut aamupäivä treenien parissa. Tänään oli vuorossa selkä voimatreenien muodossa. Selän suhteen minulla on muuten kovin kaksijakoiset fiilikset. Selkää treenatessa nimittäin harvoin pääsen samaan flow-fiilikseen kuin esim. jalka- tai käsitreeneissä. Mutta vaikka flow puuttuu ja loistaa poissaolollaan, kehitystä on koko ajan kuitenkin tapahtunut niin silminnähden kuin painoissakin. Tämän lisäksi ennen selkätreeniä olo on yleensä "eikä ei kai taas selkätreeni..." ja tuleva treeni tuntuu jo valmiiksi kamalan raskaalta. Mikä tää tämmönen tunne oikein on?!

No, oli flow tai ei, treeni luisti, meni perille ja fiilis treenin jälkeen oli yhdellä sanalla kuvattuna IHANA. Voi tätä endorfiinin ja dopamiinin määrää!

Selkää tuli kuritettua seuraavanlaisella setillä:
T-kulmasoutu tankopidike, v-kahva (tanko ei mukana painoissa) 
15 kg x8, 20 kg x8, 25 kg x8, 30 kg x8, 35 kg x8
Suorinjaloin maastaveto (tanko mukana painoissa) 
50 kg x8, 60 kg x8, 70 kg x8, 80 kg x8, 50 kg x11
Ylätalja, v-kahva
40 kg x8, 45 kg x8, 50 kg x8, 55 kg x8
Alatalja, lapiokahva
43 kg x8, 52 kg x8, 52 kg x8
Row laitteessa, painot/käsi
20 kg x8, 25 kg x8, 30 kg x8
Low row laitteessa, painot/käsi
15 kg x8, 20 kg x8, 25 kg x8
Yhden käden soutu käsipainolla Kai Greenen tapaan (http://www.youtube.com/watch?v=vGzp_d0JJtc)
10 kg x10, 12 kg x8, 14 kg x8
Superina: 
Sivutaivutus taljassa
15 kg x8, 17,5 kg x8, 20 kg x8
Pullover, talja, köydet 
15 kg x8, 17,5 kg x8, 20 kg x8

Että siinäpä se. Suosittelen kaikille tuota Kai Greenen tyyliä! Mahtava polte latseihin.

Kyllä taas kelpasi pyöräillä kotiin näissä maisemissa. Voi sitä onnen tunnetta :)

Eipä uskoisi lokakuuksi. :)

Nyt töiden pariin. Palataan pian! Ihanaa keskiviikkoa kaikille! ♥

Haaste!

Sain Saanasdreamsilta haasteen, ja pakkohan siihen oli heti tarttua! :) 

Elikkas homman nimi on seuraava:

HAASTEEN TARKOITUKSENA ON...

haastaa uusia blogeja, joissa on alle 300 lukijaa ja antaa blogeille näkyvyyttä!

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään.

2. Hänen tulee myös vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun täytyy keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.

4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.

5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille.

6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudelleen!

Nautitaan syksystä! :)

 

11 faktaa itsestäni

1. Arvostan vapautta

2. Ystävät ja perhe ovat minulle tärkeitä

3. Inhoan odottamista ja paikalleen jämähtämistä

4. Rakastan treenaamista, muotia ja elämää

5. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin

6. Koti ja kuntosali ovat tärkeimpiä paikkoja elämässäni

7. Olen haaveilija ja nautiskelija

8. Pidän matkustelusta ja uusista paikoista

9. Koulutukseltani olen tradenomi

10. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni

11. Innostun helposti uusista asioista

 

 

 

Vastaukset haastajani esittämiin kysymyksiin:

1. Mikä on tärkeintä elämässäsi?

Elämässäni tärkeintä on kokonaisvaltainen hyvinvointi, terveys ja onnellisuus. Ja tietenkin se, että voi elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa. Monta asiaa saa vielä manita..? :D Perhe, ystävät ja harrastukset ovat myös elintärkeitä.

2. Ketä on tärkein ihminen elämässäsi?

Tämä on paha! Kaikki ystävät on tärkeitä ja perhe myös. Pelkästään yhtä en pysty sanomaan. Kaikki edellä mainitut omalla tavallaan tärkeitä.

3. Viisi sinua kuvaavaa adjektiivia.

Energinen, iloinen, sporttinen, ystävällinen, huumorintajuinen

4. Millä motivoit itseäsi?

Puhutaankohan tässä treenaamisesta? No sovitaan niin. Eli motivoin itseni ajattelemalla sitä tunnetta, mikä treenaamisesta tulee ja toisaalta myös omaa tähänastista, mutta myös tulevaa kehitystä

5. Kuinka paljon nukut yössä?

Keskimäärin 7-8,5 h

6. Lempi urheiluvaatteesi?

Tällä hetkellä Bodyactionin musta toppi ja Niken treenitrikoot

7. Paheesi?

Ajoittainen aikaansaamattomuus. Toisaalta pitäähän joskus rentoutuakin :)

8. Millaisessa elämäntilanteessa näet itsesi 10 vuoden päästä?

Treenaaminen ja nykyinen elämäntapa jatkuu edelleenkin ja toivon mukaan kehitystä on tapahtunut sillä saralla paljon. Muu elämä on onnellista, työskentelen unelma-ammatissani ja minulla on ihan oikea oma koti :)

9. Unelma-ammattisi?

Haluaisin jonakin päivänä olla mahdollisesti esimiesasemassa. Liiketalous on minun alani :)

10. Paras vuodenaika?

Kesä.

11. Idolisi?
Eipä tähänkään ketään yksittäistä ihmistä taida löytyä. Oon ollu aina tosi huono fanittamaan ketään. :) Ihailen yleisesti aitoja persoonallisia ihmisiä :)

Kysymykseni haastamilleni bloggaajille:
1. Mikä tekee sinut iloiseksi/vihaiseksi?
2. Minne haluaisit matkustaa?
3. Tavoitteesi treenaamisessa?
4. Asia jonka haluaisit muuttaa elämässäsi?
5. 3 asiaa joihin olet erityisen tyytyväinen itsessäsi?
6. Mitä tavoittelet elämässäsi?
7. Treenimusiikkisi?
8. 5 asiaa joita ilman et voisi elää?
9. Miksi pidät blogia?
10. Lempi ruokasi/ruoka-aine?
11. Lempivaatteesi?

Haastan seuraavat bloggaajat:

http://palanenonnea.blogspot.fi/

http://perhoseksiliianpaksu.blogspot.fi/

http://www.manninen.info/blog/yhteiso/author/myslisoturi/

http://lauralumituuli.blogspot.fi/

http://heidintreenit.blogspot.fi/

http://kyykkyjajakaurapuuroa.blogspot.fi/

Enempää blogeja en nyt tähän hätään löytänyt. Joten näillä mennään!

Palataan pian. ;)
H-R

The Ruokavaliopostaus

Ready, steady, go! Tässä se tulee lupaamani ruokavaliopostaus.

Alotetaan ateriamääristä. Treenipäiväni sisältää 6 ateriaa ja treenin jälkeisen palkkarisetin. Pyrin syömään ateriani mahdollisimman säännöllisesti 2,5-3,5 h välein. Suosittelen säännöllistä ateriarytmiä ihan kaikille. Kokemuksesta voin sanoa, että sen opettelu vie kyllä oman aikansa, mutta todellakin on sen arvoista. Ateriarytmin löydyttyä jaksaminen on moninkertaista, energia lisääntyy ja säilyy koko päivän, treenitehot kasvaa, kun taas pikkunälkä, liian isot kerta-ateriat ja mieliteot ovat historiaa. Eikö kuulostakin hyvältä?

Ruokavalioni on ammattilaisen tekemä, kuten jo aiemmin mainitsin. Valmiin ruokavalion noudattamisen aloittaminen oli minulle helppoa, sillä olin jo omin avuin opetellut syömään järkevästi. Söinkin jo valmiiksi hyvin samankaltaisesti kuin ohjelmassa minua neuvottiin syömään. Ohjelma toi lisävarmuutta, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Noudatan ruokaohjelmaani, mutta en täysin sokeasti. Omaa kehoa täytyy ja on osattava kuunnella. Mittaan myös kaikki ruokani varmistaakseni, että saan ravinteita tarpeeksi ja oikeassa suhteessa. Aluksi pidin päiväkirjaa syömisistä, mutta sitten kun grammojen ja kaloreiden kanssa alkoi olla sinut, jäi vihko vähitellen pois.

Ylhäältä vasemmalta alkaen: 1. Välipala NAM. 2. Muikkuja menossa uuniin. 3. Päivän eväät pakattuna. Ja eikun töihin!

4. Puuro NAMNAMNAM! 5. Minulla on tapana keittää riisit/pastat aamulla päivällistä varten valmiiksi.  Ja vietettyään päivän pienessä pyöreässä rasiassa jääkaapissa riisi näyttää tältä. Hassu eikö? :D 6. Aamupuuro osittain syötynä kylläkin. 7. Papuja ja pinaattia menossa mikroon sulatukseen 8. Päivällisen ainekset; broileri pakkasesta minicrip-pussista (pakastin on täynnä näitä annospusseja. :D On vain niin yksinkertaisen helppoa ja nopeaa ruoanlaittoa)

9. Lounassetit eväsrasiassa.

Aterioiden järjestys vaihtelee. Se elää sitä mukaa, missä kohtaa päivästä treenin suoritan. Myös lepopäivän (hiilaritankkaus) ja treenittömän päivän ateriarytmi on erilainen. Eniten hiilihydraatteja sisältävät ateriat sijoitan kuitenkin ennen ja jälkeen treenin.

Seuraavaa ateriajärjestystä noudatan tavallisena työpäivänä, jolloin treeni ajoittuu työpäivän päätteeksi:

♥ Aamiainen
Päiväni tärkein ateria, toivottavasti myös teidänkin. Aamiaiseni on aina, joka aamu samanlainen ja se koostuu puurosta, hedelmästä, marjoista ja raejuustosta sekä kupillisesta kahvia. Koska olen ihan hulluna kaurapuuroon ja myös omenoihin niin nämä kaksi sisältyvät jokaikiseen aamuuni, enkä niitä myöskään haluaa yhtenäkään aamuna missata tai vaihtaa mihinkään.

♥ Lounas
Lounaana nautin kasvispitoisen salaatin, joka sisältää aina jonkun proteiininlähteen vähärasvaisesta kanasta, kananmunasta, kalasta tai muusta lihasta. Kasviksina ja juureksista ateria sisältää yleensä joitakin seuraavista: tomaatti, kurkku, kesäkurpitsa, paprika, parsa- ja kukkakaali, pavut, bataatti, pinaatti, lanttu, punajuuri tai porkkana. Lounaalle sisällytän ateriaan myös hyviä rasvoja, joita otan vaihtelevasti esimerkiksi avokadosta, rypsiöljystä, pähkinöistä tai siemenistä. Tykkään, että lounas on suhteellisen kevyt. Näin jaksan töissä paremmin, istumatyötä kun teen eikä olosta tule raskas ja vetämätön, miten itselläni kävisi helposti, jos lounas sisältäisi paljon hiilihydraatteja.

♥ Välipala
Välipalalla nautin hiilihydraatteja ja ne otan pääsääntöisesti ruisleivästä (Fazer Real, nam ♥), fitness-muroista tai puuroista. Proteiinin otan tavallisesti välipalalla raejuustosta, jonka sekaan laitan fiiliksen mukaan vähän milloin mitäkin, kuten hedelmiä, mehukeittoa, pilttiä tai marjoja. Joskus kaikkia edellä mainittuja sekaisin.


♥ Palautusjuoma
Treenin jälkeen palkkarina otan tällä hetkellä Massin Wheytä ja Fastin Maltoa. Tarkoitus on seuraavaksi kokeilla Fitnesstukulta tilaamaani Star Nutritionin Recovery Prota ja Fastin Pro Series BCAA:ta. Lisäksi palkkarin kylkeen syön hedelmän, useimmiten banaanin.


♥ Päivällinen
Päivällinen on aamupalan lisäksi itselleni tärkein ateria, jonka nautiskelen n. 1-1,5 tunnin jälkeen palautusjuoman ottamisesta. Päivällinen on runsas ja sisältää samoja elementtejä kuin lounaskin, mutta mukana on myös hiilihydraattia. Hiilihydraatin otan päivällisessä jasmiiniriisistä, täysjyväpastasta tai joskus harvoin bataatista/muista juureksista.

♥ Iltapala
Iltapala on proteiinipainotteinen ja useimmiten syön iltapalana rahkaa. Sekaan laitan fiiliksen mukaan samoja kuin välipalaraejuustoonkin.


Lisäravinteet
Tavallisten ruokien lisäksi otan purkista päivittäin muutamia lisäravinteita. Urheilua säännöllisesti harrastavan henkilön kroppa yksinkertaisesti tarvitsee tavan kaduntallaajaan nähden huomattavasti enemmän vitamiineja ja hivenaineita, joten näiden riittävän saannin turvaamiseksi on käytettävä myös lisäravinteita. Tällä hetkellä otan itse aamuisin monivitamiini- ja hivenainevalmisteen, kalaöljyä, c-vitamiinia ja magnesiumia. Kokeilen pysytellä mahdollisimman vähäisessä pillerilajitelmassa, mutta nämä olen kokenut itselleni välttämättömiksi. Sama koskee toisaalta myös muita ravintolisiä (urheiluravinteet), jotka niin ikään kokeilen pitää vain ehdottomasti tarvitsemieni rajoissa. Markkinoilla on lukemattomat määrät erilaisia valmisteita, joten näiden kanssa on oltava tarkkana ja käytettävä tervettä järkeä, mitä todella tarvitsee. Otan mieluummin niin paljon kuin mahdollista tarvitsemani ravinteista tavallisesta ravinnosta, jota sitten tarvittaessa täydennän lisäravinteilla ja ravintolisillä.

Kokonaisuudessaan syön lähes joka päivä hyvin samankaltaisesti. Pyrin lisäksi juomaan vettä vähintään 3 l päivittäin. Aamulla heti herättyäni juon noin 1 l vettä korvatakseni yön aikana syntyneen nestehukan. Loput menee päivän mittaan reiluina kerta-annoksina. Kahvia tai teetä juon muutaman kupillisen päivässä, joka on itselleni ehdoton maksimi. Näillä juomilla kun tahtoo olla elimistöä kuivattava vaikutus eikä kofeiinin suuri saanti ole muutenkaan suotavaa.

Ateriat sisältävät samoja ruoka-aineita. Joku saattaa ajatella, että eikö siihen kyllästy. Vastaus on ei, jos ateriat on oikein suunniteltu, ateriarytmi on kohdillaan ja saat joka aterialta kropallesi oikeassa suhteessa kaiken tarvittavan polttoaineeksi. Ei siis mitään liikaa, eikä liian vähän. Ja mausteet ovat ehdottoman tärkeitä. Niillä luot aterioihin vaihtelevuutta, vaikka perusrunko olisi samankaltainen. Itselläni tämänhetkisiä maustesuosikkeja ovat kaneli, inkivääri, kardemumma, erilaiset chilimausteet, pippurit ja basilika. Ei siis mitään ihmehifistelyjä, ihan perusmausteita. Kaikenlaiset superfoodit ovat mielestäni turhaa rahanhukkaa, mutta jokainen saa toki luoda niistä oman käsityksensä. Peruselintarvikkeita löytyy riittävästi superia, kun vain osaa soveltaa. Myönnettäköön, että moniin on tullut itsekin ajansaatossa höyrähdettyä, mutta onneksi tullut sittemmin järkiini.

Lopuksi tahdon vielä korostaa, etten ole ravitsemusalan ammattilainen. Ravintoasiasta olen kyllä erittäin kiinnostunut ja luen aktiivisesti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, lehtiä, etsin tietoa netistä jne. Fitnesslajien harrastaminen vaatii kiinnostusta ja perehtymistä ravintopuoleen. Kuten sanotaan, treenattua kroppaa tehdään salin lisäksi pitkälti myös keittiössä. ;)

 

Syksyinen sunnuntaiaamiainen tuli nautittua kiireettömästi kynttilän valossa :) Laatuaikaa! ♥ 

Näillä eväillä minä siis treenaan, jaksan treenata, nautin elämästä ja siitä mitä teen, myös keittiössä. Nauttikaa hyvät ihmiset ruoasta ja ruokailuhetkistänne, säilyttäkää monipuolisuus, kokeilkaa uutta, syökää säännöllisesti ja ennen kaikkea riittävästi hyvää ja puhdasta perusruokaa. Kiinnittäkää huomiota kokonaisuuteen. Älkääkä kieltäkö itseltänne kaikkia herkkuja, myös pää tarvitsee silloin tällöin ravintoa. :)

Ps. Kuvakollaasin tekemiseen käytin http://www.picmonkey.com/ Kokeilkaa. Huippu! Helppo! Ja nopea! :) Näihin tunnelmiin, nyt iltapalalle. Palataan! Ja jättäkää kommenttia, kysymyksiä, mitä vaan. Vastailen enemmän kuin mielläni :)

♥ H-R

Pari sanaa arjen rutiineista, ystävistä ja muusta hömpästä

Syksyisen kaunista päivää kaikille ihanaiset lukijat ja muutkin blogiini eksyneet! ♥ 

 

Säät ovat edelleen mitä kauneimpia ainakin täällä meillä päin itäisessä Suomessa, vaikka eletäänkin jo lokakuuta! Syksy on muuten yksi lempivuodenajoistani. Rakastan kynttilän valottamia koti-iltoja ja ruskaa. Mutta enpä voisi enempää odottaa ensilunta ja sen mukanaan tuomaa raikkautta ja valoa. 

 

Toissapäiväinen takareisi/pakarapumppitreeni kolisi perille oikein huolella ja kävely onkin ollut sen jälkeen hankalaa. Jalkoihin on muutenkin tuntunut nyt menevän treenit ihmeen hyvin perille, joten olen harkinnut josko jaetusta jalkapäivästä voisikin joku päivä luopua. Kehityksestä kielii myös reidenkohdalta kiristävät farkut (taas yksi hyvä syy shoppailla? :D) Treenijakomuutoksella saisin ohjelmaani myös oman päivän olkapäille, joka sinänsä olisi enemmän kuin tervetullut.

Ja hetihän sitä pitää päästä kokeilemaan! Tänään ajattelin ottaa vaan pelkän olkapäätreenin, joka kylläkin tuo tälle viikolle yhden ylimääräisen salikeikan lauantaisen ojentajatreenin myötä, mutta ei anneta sen haitata. Pakko testata! Ongelmani kun on myös ollut ojentaja-olkapäätreenin paisuminen, joka sekin ratkeaisi siis siinä samalla.

 

Toiveena olisi myös joku päivä ehtiä oikein kunnolla lenkkeilemään tuolla syyssäässä ja nauttimaan syksyn väreistä, mutta on tahtonut kiirettä pidellä viimeaikoina niin, että stressi on ollut väistämätöntä. :( Epävarmat asiat saavat stressaamaan ja täytyy myöntää, että tulevaisuus kaikkine kysymysmerkkeineen vaikuttaa asiaan. Mutta kokeilen olla murehtimatta liikaa. Asioilla kun on tapana järjestyä.

 

Stressaamista kokeilen kyllä kaikin keinoin viimeiseen asti elämässäni välttää, koska tiedostan sen negatiiviset vaikutukset mielialaan ja sitä kautta treeniin ja elämään yleensä. Aina se ei ole niin helppoa. Tunnistan itsessäni stressin helposti. Pienet arkiset asiat toimivat minulla parhaiten stressin ehkäisyssä. Olen kokeillut nyt sisällyttää arkeen treenin lisäksi muutamia muita mukavia päivittäisiä rutiineita, joita odotan, ja joista pidän. Samalla tulee annettua itselle aikaa ja rentouduttua. Esimerkkinä tästä on muutamien tv-sarjojen seuraaminen pitkästä aikaa. Toimii! Mikäs sen parempaa ja renttouttavampaa kuin istahtaa iltasella treenin jälkeen nauttimaan ravitsevaa iltapalaa jonkun huippuhömppäsarjan ääreen ♥ Antaa aikaa itselle, unohtaa kaikki muu.

 

Myös toisaalta kunnon irtiotto kaikista arjen rutiineista auttaa minulla. Aktiivisen treenaamisen myötä nämä irtiotot tosin ovat vähentyneet tai ainakin niitä saa suunnitella senkin edestä. Enkä nyt meinaa tällä irtiotolla mitään hämyistä baari-iltaa, vaan lähinnä matkustelua tai jotakin uutta aktiviteettia elämän iloksi. Matkustelu voi tapahtua paremman puutteessa ihan vaikka täällä kotoisessa Suomessa, pääasia että pääsee vähäksi aikaa uusiin ympyröihin. Ulkomaista toki puhumattakaan.

Iloisella mielellä eteenpäin! :)

Olen myös yrittänyt herätellä uinumassa olevaa sosiaalista elämääni henkiin. Treenaaminen on kaikin puolin upea harrastus ja kiistämättä yksi elämäni tärkeimmistä asioista, mutta sen vaikutukset sosiaaliseen elämään ovat kiistattomat. Treenaaminen vie päivästä juuri sen ajan, jonka ennen sen harrastamista käytti aktiivisesti kavereiden kanssa. Samalla myös rotko omien ja kavereiden elämäntapojen välillä on kasvanut. Enää ei mennä ulos syömään noin vaan tai tehdä extempore asioita kuten aikoinaan. Onko tuttu tunne?

 

Tätä eivät välttämättä kaikki ymmärrä. Olen valitettavasti huomannut, että tätä elämäntapaa ja kurinalaisuutta on monien ei-lajia-harrastavien vaikea ymmärtää. Usein kuulen sanottavan että: "no hei voithan sä huomenna sitten treenata", "yhdet treenit sinne tai tänne!" tai "no syöt sitten huomenna kunnolla, jos tänään herkutellaan". Sori kaverit, ei se toimi näin.

Tänään otan härkää sarvista myös tämän sosiaalisen elämän suhteen. Mukava ilta luvassa ystävän seurassa, jos suunnitelmat toteutuvat ♥ Olen ihan innoissani. Joensuussa on tänään muuten kaikkien aikojen suurin ilotulitus, jonka haluan ehdottomasti nähdä! Toivon mukaan saan siitä muutaman kuvan tänne teillekin jaettavaksi. Mutta illasta ja miten se sujuikaan luvassa enemmän myöhemmin. ;)
 

Ruoasta puheen ollen lupaamani ruokapostaus antaa vielä toistaiseksi odottaa itseään, koska kuvia en ole vielä saanut otettua tarpeeksi ;) Itse tykkään mieluiten lukea juuri blogeja, joihin on tekstin lisäksi mahdutettu aivan kamala määrä ihania kuvia. Kuvat välittävät fiilistä ja luovat tunnelmaa. Ne myös keventävät postausta, varsinkin jos se sisältää näin paljon tekstiä, kuin varsinkin itsellä on näköjään taipumus kirjoittaa! Haluan siis itsekin jakaa kanssanne paljon kuvia jatkossa, vaikka jo nyt olen huomannut miten paljon se teettättää työtä! Mutta laadusta en halua tinkiä, joten kokeilen napsia kuvia aina kun vaan kerkiän.

 

Ja niinhän siinä taas kävi, että melkoinen megapostaus tuli tästäkin, vaikka mitään erityistä asiaa ei ollut. :D Kuulisin mielelläni vinkkejä siitä miten te vältätte stressiä tai poistatte sitä?

 

Nautitaan syksystä!

 

♥ H-R

 

 

Hei oletsä joku urheilija?

Nyt kun kerran tämän blogin kanssa on alkuun päässyt, tuntuu pää pursuavan ajatuksia ja ideoita kaikesta siitä mistä voisi teille kirjoittaa! Hyvä näin. Siispä otetaan tästä fiiliksestä nyt kaikki ilo irti, ja tässäpä taas kirjoittelen. Tällä kertaa haluiaisin, vielä kun blogini on näin alkutaipaleella, jakaa kanssanne muutaman ajatuksen urheilijaminästäni.

 

Ensinnäkin löydän itseni usein miettimästä, kuka on urheilija? Onko urheilija henkilö, joka urheilee työkseen ja tekee sillä uraa? Voiko urheilija olla myös joku muu? Olenko minä urheilija? Missä menee raja harrastajan ja urheilijan välillä? Tätä kysyvät minulta myös itseni lisäksi tutut, ystävät ja tuntemattomat. Mielestäni urheilijan erottaa harrastajasta kokonaisuus. Mistä päiväsi koostuvat? Vievätkö urheilu ja siihen littyvä toiminta suuren osan ajastasi? Toisaalta myös tavoitteet määrittävät kuka on urheilija. Mihin tähtäät? Tai tähtäätkö ylipäätään mihinkään? Haluatko kenties kilpailla harjoittamassasi lajissa joku päivä?

 

Urheilullisuuden ei kuitenkaan mielestäni tulisi kumuloitua pelkästään tähän kilpailemiseen. Mielestäni turhankin moni tähtää kilpailuihin ja pitää kilpailuita itsetarkoituksena. Varsinkin fitneksessä, joka nykyään myös muotilajiksi kutsutaan, nousee monelle lajin harjoittamisen tavoitteeksi kilpaileminen. Sitä varten treenataan. Toisilla toimii ja toisilla taas ei. Toki meitä motivoi niin urheilijoina, kuin ihmisinäkin yleensä hyvin erilaiset asiat ja toisia kilpailu ja voittaminen ovat suurimmat motivaation lähteet. Tämä suotakoon heille. Toisille voi riittää pelkkä itsensä voittaminen. Ei voi sanoa, että toinen motivaattori on toista parempi.

 

Kilpaileminen on minulle vaikea laji. Olen vilpittömästi suunnattoman onnellinen toisten, jopa tuntemattomienkin ihmisten saavutuksista ja onnistumisista. En osaa kadehtia toisten saavutuksia, vaan ihailen muita ihmisiä. En osaa ajatella, että toisen voitto olisi minulta itseltäni pois. Tässä asetelmassa kilpaileminen on hankalaa. Voiko ollakin, ettei minua ole luotu kilpailemaan? Vai olisinko sittenkin omiani kilpailemaan? Kilpailussa menestymättömyys ei romuttaisi eläämäni vaan saisikin yrittämään enemmän. Osaisin iloita toisten menestyksestä, ja ottaa mallia. Oppia itsekin.

 

Itse olen myös pohtinut mikä minua itseäni motivoi, urheilijana, jos sellaiseksi nyt itseäni haluan kutsua. Motivaationi kumpuaa lähinnä juuri itseni voittamisesta ja tuloksien saavuttamisesta. Kun päivä päivältä huomaa saavuttavansa jotakin, pääsevänsä kohti omia tavoitteitaan, huomaavansa muutosta kropassaan ja tuloksissa salin puolella, on motivaationi taattu. Tässä vaiheessa on hyvä täsmentää, että olen ennen tätä neljä vuotta kestänyttä kuntosaliharrastustani ollut erittäin epäurheilullinen. Harrastuksia oli, mutta ei liikunnallisia. Lenkkeilyä en voi kutsua harrastukseksi. Ihminen kun on luotu liikkumaan. En ole harrastanut säännöllisesti nuorempana mitään lajia. En ole treenannut mitään varten. Tämä on myös harmittanut minua aina. Ihailin aina nuorempanakin kavereita, jotka koulun jälkeen kiiruhtivat treeneihin. Suurin osa näistä treenasi jotakin joukkuelajia varten, osa yleisurheilua. En vaan ole löytänyt itsestäni koskaan mitään joukkueurheilijaa useidenkaan lajikokeilujen jälkeen. Yksilölajit kiinnostivat jo nuorempana, mutta en osannut kohdentaa kiinnostustani silloin mihinkään tiettyyn lajiin, ikävä kyllä. Toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

 

Osittain varmasti tästä epäurheilullisuudesta, osittain persoonastani johtuu, etten yksinkertaisesti voi hakea motivaatiota kilpailemisesta. Tarvitseeko minun ylipäätään?  Enhän osannut aiemmin edes haaveilla pelkän urheilijaminän löytämisestä. Kisalavalle nouseminen olisi minulle jo itsessään niin suuri saavutus, etten edes suoraan sanottuna osaa sellaisesta haaveilla. Pelkällä lavalla seisomisella olisin jo voittanut, nimittäin itseni. Nykyään minulta usein kysytään, mihin kilpailuihin tähtään ja treenaanko jotakin kilpailua varten? Aluksi kysymkset suorastaan hämmästyttivät ja yllättivät. Että minäkö? Kilpailuihin? Suoraan sanoen en ollut joutunut miettimään asiaa aiemmin, koska en yksinkertaisesti uskonut siihen. Nyttemmin vastaus on mietitty. Aika näyttää. En poissulje kilpailemista joku päivä, mutta ei kuulu lähiajan tavoitteisiini.

 

Toisaalta on hyvin epäreiluakin sanoa, mutta välillä minusta tuntuu, että tulokset salilla ja muuttunut kroppa ovat tulleet helposti. Miksi näin, johtuu varmaan siitä, että olen nauttinut koko ajan aivan suunnattomasti työstä jota olen tulosteni saavuttamiseksi tehnyt. En ole mieltänyt sitä missään vaiheessa "työksi" tai urakaksi. Alussa minulta myös puuttuivat tavoitteet, koska en juuri uskonut saavuttavani mitään erityistä. Työ kuitenkin tuotti tulosta, ja näiden tulosten näkeminen jos mikä motivoi jatkamaan. Osittain syy ikävä kyllä löytyy myös siitä, etten koskaan ole uskonut itseeni tarpeeksi. Itseäni kohtaan koettu epävarmuus on urheilun myötä kääntynyt vahvuudekseni ja tuonut rutkasti lisää itseluottamusta. Salilla käyminen on kehittänyt minua ihmisenä huimasti. Tästä olen ikuisesti kiitollinen. En voi olla tyytyväisempi nykyiseen minääni ja elämääni yleensä.

 

Urheilija tai ei, olen ja tulen toivottavasti aina olemaan oman elämäni urheilija. Ja vieläpä oman elämäni paras lajissani. Muiden silmissä saatan olla urheilija tai olla olematta. Toiset vaativat savutuksia ja näyttöä urheilijalta. Loppujen lopuksi tärkeintä on mitä itse ajattelet. Haluan kirjoituksellani ennen kaikkea rohkaista kaikkia uskomaan itseensä. Tehkää asioita joita rakastatte, ylittäkää omat odotuksenne, voittakaa itsenne. Asettakaa pieniä tavoitteita, kuten itselläni alussa, pelkkä liikunta oli tavoite. Älkää verratko liikaa muihin tai miettikö mitä muut teistä ajattelee. Tämä on kaiken a ja o. Mitä vaan voi saavuttaa, jos vaan tarpeeksi uskoo ja haluaa.

 

Mitä mieltä olette ajatukistani? Jaatteko kanssasi samoja mietteitä? Oletteko itse urheilijoita? Koetteko olevanne tai haluaisitteko olla?

Onni koostuu pienistä asioista.



...Ja kameraan mä en sit ainakaan kato!

Mistäkö aloitan. Joo, viikonloppu meni taas tavalliseen tapaan kovin nopeasti, mutta oli kyllä sitäkin rentouttavampi. Kävin pitkästä aikaa vanhempiani moikkaamassa ja löytyypä kotoa myös tämmönen kuvassa näkyvä ihana pieni otus, Caesar. Valloittava tapaus <3
Sunnuntaina oli  hiilaritankkailupäivä. Muuten ruokaohjelmaani olen tyytyväinen ja koen sen toimivan itselläni, mutta tämä hiilaritankkaus on henkisesti erittäin raskasta. Silloin vielä kun suunnittelin itse oman ruokavalioni, noudatin kokonaisuudessaan jopa hyvinkin matalahiilihydraattista ruokavaliota. Tästä johtuen hiilareiden mättäminen varsinkin henkisellä tasolla on jokseenkin epämiellyttävää, mutta aiheuttaa myös fyysisellä puolella ikäviä sivuvaikutuksia kuten turvonneen olon. Mutta tankkauspäivän hyödyt ovat kuitenkin palautumisen ja energiavarastojen täyttymisen kannalta tärkeää, joten olen sen myös säännöllisesti kokeillut pitää. Kirjoittelen teille myöhemmin lisää tästä ruokavaliostani ja millaisten vaiheitten kautta olen nykyiseen ohjelmaani päätynyt.

Viikonloppuun mahtui toki tavalliseen tapaan onnistunut etujalkatreeni lauantaiaamuna.Taisin luvata jonkinlaista klousausta viime viikon treeneistä ja tässäpä se kohta tulee. Olen tässä kokeillut päättää miten jatkossa näistä treeneistä olisi järkevää kirjoittaa. Blogeja on niin monenlaisia kuin on kirjoittajiakin, mutta itse en ainakaan näe järkeä kirjoittaa auki tai listata jokaista treeniä. Taidan käydä läpi maanantain kunniaksi viime viikon rinta/hauistreenin, että pääsette vähän jyvälle siitä, millaisilla raudoilla ja liikeillä sitä tulee yleensä väännettyä. Jatkossa kirjoittelen treenejä satunnaisemmin ja ehkä painotan vaan highlighteja ja onnistumisia. Ja niitähän riittää. Miltä kuulostaa?





Voimaviikko 40

Rinta/hauis

• Penkki 40 kg x8, 50kg x8, 60 kg x3...pudotus
• Alavinopenkki 30 kg x8, 40 kg x8, 50 kg x5...pudotus
• Ylävinopenkki kp 16 kg x8, 18kg x8, 20 kg x8
• Rintaprässi 40 kg x8, 50 kg x8, 60 kg x8, 70 kg x4...pudotus
• Viparit maaten kp 14 kg x8, 16 kg x8, 18 kg x8
• Hauiskääntö scott (ei sis. painoihin) 15 kg x8, 20 kg x8, 25 kg x8
• Hauiskääntö kp ylävinopenkissä 12 kg x8, 14 kg x9, 14 kg x9
• Hammer kp seisten 9 kg x8, 10 kg x8, 12 kg x8
• Keskitetty hauiskääntö seisten 3x8x9 kg

Selkäkaari

Toivottavasti ymmärrätte, mitä noi ylläolevat merkinnät meinaa. Näissäkin näkee niin monta tapaa. Mutta kokeillaan nyt mennä vaikka näin. kysykää jos ette mitä ymmärrä niin tarkennan/selvennän mielelläni.

Palataan vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin. Tuli siis tehtyä lihashuoltoa, koska kotoa siihen löytyy erinomaiset mahdollisuudet. Tässä muutama apuväline jolla lihashuoltoa tuli tehtyä. Toinen on tuollainen selänhierontalaite, jossa on sellaset tiettyä liikerataa pyörivät pallerot. Laite pidetään penkin selkänojaa vasten, mutta voi siirrellä eri kohtiin selän alla. Yksinkertaisuudessaan mahtava. Ja siis lämmittää samalla kun hieroo. 

Selänhierontalaite, jossa myös lämmitysominaisuus.

 

All you need is hard training

Jep, otsikkokin jo siitä kertoo, eli postaus käsittelee jo viimeksi lupailemaani treenaamista. Eli tässä aion vähä käydä läpi sitä miten treenaan ja miksi. Aihe on laaja, mutta kokeillaanpa saada napakka yhteenveto aiheesta.

 

Eli treenaan tällä hetkellä viisijakoisella ohjelmalla. Olen kokenut tämän jaon yksinkertaisesti itselleni sopivimmaksi ja tällä jaolla saan kohdennettua jokaiselle lihasryhmälle riittävästi kovaa treeniä kerran viikossa. Tällä olen nyt mennyt tämän vuoden alusta alkaen ja näillä mennään jatkossakin.

 

Treenijako on seuraavanlainen:

• Rinta+hauis
• Selkä+kylki
• Takareisi+pakara
• Ojentaja+olkapää
• Etureisi+pohje+vatsa

 

Liikkeissä suosin enimmäkseen raskaita perusliikkeitä ja täydennän niitä sopivassa suhteessa eristävillä liikkeillä. En treenaa joka treeniä orjallisesti samoilla liikkeillä, sillä tämä ei yksinkertaisesti toimi minulla. Tarvitsen vaihtelua ja niin tarvitsee kroppanikin. Raskaat perusliikkeet tosin ovat lähes samat jokaisessa treenissä, järjestys tosin vaihtelee. Eristäviä ja täydentäviä liikkeitä vaihtelen melko vapaaseen tahtiin fiiliksen mukaan ja uskon sen tukevan tavoitettani paremmin. Treenaan raskailla painoilla, mutta kiinnitän huomiota myös puhtaaseen suorittamiseen ja liikeratoihin. Näissä ei tule tinkiä. Treeni on progressiivista eli tavoitteena on treenipainojen kasvattaminen systemaattisesti.



Jalkoja.

Viikkojakoni koostuu kahdesta voimaviikosta ja yhdestä pumppiviikosta. Treenaan kaksi viikkoa raskasta voimatreeniä pitäen toistot 8-10. Näillä viikoilla teen pääasiassa tavallisia suoria sarjoja ilman sen kummempia erikoistekniikoita. Sarjamäärä on 3-4. Tämän jälkeen pidän yhden pumppiviikon, jossa suosin erikoistekniikoita ja pidempiä sarjoja. Kevyitä viikkoja pidän tarvittaessa (harvemmin... :D). Koen, että itsensä kuuntelu on tässä asiassa tärkeämpää kuin mikään tietty sykli. Kevyt viikko ei palvele tavoitetta, jos kroppa ei sitä vaadi tai tarvitse.

 

Yhteen treenikertaan kuluu aikaa kokonaisuudessaan n. 1-1,5 h. Tähän olen viimeaikoina pyrkinyt kiinnittämään erityisesti huomiota. Sillä koska rakastan treenaamista, viihtyisin salilla vaikka koko päivän. Mutta järki on otettava mukaan tässä(kin) asiassa ja joudun välillä tekemään töitä sen eteen, etteivät yksittäiset treenit pääse paisumaan liikaa. Liikkeiden määrä vaihtelee niin ikään, mutta keskiarvona noin 5-8 liikettä/lihasryhmä. Seuraavassa postauksessa laitan treenejäni kuluneelta viikolta niin tiedätte paremmin mistä puhun.

Vatsaa.

Siinäpä treenimetodini lyhykäisyydessään. Muistutan, että tämä ei ole ainoa oikea tapa treenata, eikä varmasti maailman paraskaan, mutta toimii itselläni hyvin tällä hetkellä ja tuottaa toivottua tulosta. Se riittää minulle. Otan toki mielelläni neuvoja ja kommentteja vastaan. Tekisitkö jotakin eritavalla? En ole ammattilainen, mutta en pistäisi pahakseni jos sellainen joku päivä olisin ;)

 

Mukavaa syksyistä päivää kaikille ja kovia treenejä niitä harrastaville! Itse painelen tästä treenaamaan jalkoja ja illaksi töihin. :)

 

H-R