Rakasta raskasta rautaa

Tervehdys pitkästä aikaa arvoisat lukijat!

Olen kyllä heti alkuun ihan kamalan pahoillani, että elämä tällä erää vaan sattuu olemaan niin kamalan kiireistä, ettei blogille saa päivästä uhrattua edes pientä hetkeä. Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikös se niin ole..? ;) Jos tätä minun pölinää ylipäätään kukaan on kerinnyt edes kaipaamaan.. :D

Joka tapauksessa kiireen vuoksi tämä postaaminenkin on taas venynyt. Syksyisin päivät tuntuvat niin lyhyiltä, kun pimeä on töihin mennessä ja töistä päästessä. Eli toisinsanoen valoisaa ei ehdi näkemään lainkaan. Puhumattakaan kun salilta on kotiin lähdössä niin tuntuu kuin ois jo yö. Hullua. Ihan hullua. Eihän siinä kroppa ja mieli pysy mitenkään perässä. Kotona väsyttää jo ennen aikojaan, joten illaksi on turha jättää mitään ajattelua vaativaa hommaa. Niin tai aivan kuin sitä muulloinkaan erityisemmin tulisi harrastettua :D Kuitenkin... Kamalasti tuntuis olevan enemmän tekemistä kuin aikaa. Onko kenties tuttu tunne muillekin?

Mutta ettei nyt pilautuisi ihan valitusvirreksi tämä niin mennäänpäs sitten itse asiaan eli treeneihin. Ne onneksi luistavat aivan kuten ennenkin. Eilen treenailin jalkoja ja sainkin takareidet ja takamuksen aivan tajuttoman kipeäksi. Huhhei. Tiedättehän tunteen kun pitää oikein keskittyä että pääsee istumaan. Naureskelin tänään töissä, että on se toisaalta hullua olla fyysisesti kipeä 365 päivää vuodesta käytännössä jatkuvan pienimuotoisen tulehdustilan vallitessa kropassa. Ja olla siihen vielä tyytyväinen! Ja nauttia siitä! Ajatelkaa mistä kaikesta ei-treenaavat jäävätkin paitsi?! :D

Jalkatreenissä olen vihdoinkin älynnyt ottaa käyttöön yhden jalan prässin. Ja hyvä niin. Sillä se jos mikä toimii! Saan sillä aivan eri tuntuman kuin kumpaakin jalkaa yhtäaikaa treenaten. Muutenkin pyrin sisällyttämään treeniini mahdollisimman paljon yhden raajan/puolen liikkeitä. Etenkin jalkatreeniini. Ihmisellä tahtoo toinen puoli olemaan kehosta vahvempi ja näin varmistuu, että vahvempi jalka ei pääse työskentelemään heikompaa enemmän ja blokkaamaan sen kehitystä. Jostain "kumman" syystä näillä yhden puolen liikkeillä ei myöskään rautaa saa ladattua suhteessa yhtä paljon kuin molempia puolia yhtäaikaa treenatessa. Joten siinä myös kaiken maailman huijaaminen ja muun kehon apu minimoidaan. Ja tuntuma on parempi eli treeni tehoaa.

Huomenna olisi vuorossa olkapää/ojentajatreeni. Josta tulikin mieleen että olen jo hieman hahmotellut uutta ohjelmaa salin puolelle. En yksinkertaisesti pääse enää eroon ajatuksesta, että haluan olkapäille oman päivänsä. Kirjoittelen ensikerralla vähän lisää tästä ohjelmamuutoksesta. Haluaisin olkapäihin lisää pyöreyttä ja muutenkin antaa niille nyt enemmän huomiota. Lisäksi harmittaa ennen-niin-suurten ojentajapainojen tulleen roimasti alaspäin. Ennen rakastin suunnattomasti ojentajatreeniä. Oli ehdoton lemppari ja ylpeyden aihe. Ojentajat ovat kuitenkin tuon olkapää-ojentajayhdistelmän vuoksi joutuneet hieman paitsioon ja se näkyy sitten painoissa.

Kerroin viime postauksessa, että nään ystävääni pitkästä aikaa. Vaan voi että tuli hyvä mieli! Kahvittelua, rupattelua ja hieman shoppailuterapiaa. ;) Se mikä ystävissä on parasta, on se ettei aika tai välimatka muuta mitään. Pidemmänkin tauon jälkeen jutut jatkuvat siitä mihin viimeksi jäätiin ja tuntuu kuin välissä ei olisi ollenkaan aikaa. Kuin olisi viimeksi eilen juteltu. Välillä sitä miettii olenko ansainnut näin ihania ihmisiä ympärilleni. Kiitos ystävät ♥


Ystävä, kahvia ja uusia ostoksia.

Shoppaillessa Vila yllätti jälleen. Voitteko kuvitella, kuvassa näkyville neuleelle ja housuille tuli yhteishintaa 14,95 €. Voisinpa sanoa, ettei hinnalla ole pilattu näitäkään! Ja mitkä värit! Apua, olen tällä hetkellä ihan koukussa punaiseen! Se tekee tavallaisestakin vaatteesta (kuten esimerkiksi tuo uusi neule) mielenkiintoisen ja tavallaan räväkän, vaikka vaate itsessään ei olisi mitenkään ihmeellinen.

 

Punainen yhdistettynä mustaan toimii asussa kuin asussa. Hillitty, mutta silti paljon ilmettä!

Seuraava ostokseni onkin sitten toivon mukaan jotain urheiluun liittyvää. Treenihanskat esimerkiksi alkaa olla aika elämäänähneet kuten kuvasta näkyy. ;)

Ainiin mitenniin mun treenihankat muka alkais olla uusilla?

Talvikin kerkisi tässä postausten välillä tulla ja mennä kertaalleen. Suorastaan ihanat nuo loskasäät varsinkin näin pyöräilijän näkökulmasta :) Villasukat tuntuis olevan näillä säillä parasta mitä ihminen voi omistaa. Onneksi niitä löytyy kaapista kymmeniä pareja kymmenissä eri väreissä ♥

Tällä kertaa ei tämän ihmeempiä. Vaikka kiire, ankeat säät ja pimeys vetävät helposti varsinkin minunkaltaisen mietteliään ja tunteellaelävän ihmisen alakuloiseksi, saa tulevaisuuden haaveet aina toistamiseen hymyn huulille. Sama on havaittavissa myös kun näkee oman kehityksensä vaikkapa katsoessaan itseään peilistä. Miten kroppa on treenin myötä muotoutunut koko ajan pikkuhiljaa kohti parempaa. Sama koskee toki muitakin elämän alueita, ei vain treeniä. Mielestäni juuri haaveet ja toisaalta tyytyväisyys tämän hetkiseen; itseen, elämään, saavutuksiin ovat onnellisuuden kulmakiviä. Iloitse siis siitä mitä sinulla tällä hetkellä on, mitä olet jo saavuttanut, mutta älä koskaan jätä tavoittelemasta enemmän, kurottamatta kohti uusia unelmia ja tavoitteita. Näin takaat onnen tulevaisuudessakin. Tämä on minun näkemykseni onneen. Mitäs mieltä olette?

Olisi myös kiva kuulla, mikä teidät tekee onnellisiksi? :)

Mukavaa ja ennen kaikkea onnellista viikonloppua kaikille!

♥ H-R