Hiljaa hyvä tulee, vai tuleeko sittenkään?

Hiljaa hyvä tulee. Mutta ei tämän blogin kanssa. Blogihiljaisuutta vietetty taas liiankin kanssa. Nyt saa luvan riittää! :)

Tiedättekö tunteen kun jalkatreenin jälkeen lysähtää polvilleen, kävely on vaikeaa, jalat tutisee ja jomottaa? No, minä ainakin tiedän. Ja vieläpä harvinaisen hyvin. Ja kuten varmasti nokkelimmat lukijat jo arvaavat niin takana on taas kerran ah-niin-onnistunut jalkatreeni. Tänään runnoin sen läpi pumppiviikon merkeissä.

Kyykyissä tuli tehtyä aivan hurrrjan monta sarjaa. Välillä tällainen kunnon pumppaaminen on vaan niin ihanaa. Rautaa laitoin tankoon ihan ennätysvähän tällä kertaa. Maksimit taisivat huidella 50 kg:ssa. Reverse hack on itselle todella toimiva takareisiliike ja varsinkin kun tälleen pumppiviikolla vetää pyramidina niin voi morjesta kun kolisee perille. Tässäpä näkyy reverse hackki jos ei jollekin ole tuttu liike. Niin ja jos ei ole, ja puitteet salilta löytyy niin ehdottomasti testaamaan hopi hopi! :)

Jännä miten lyhyet yöunet ihan kertaluontoisestikin vaikuttavat itsellä elämään. Keskiviikkona tuli tehtyä hallaa itselle vaihteeksi nukkumalla luvattoman lyhyet yöunet. Yritän nukkua yössä vähintään 7 h, mutta toisinaan tämä on melko kunnianhimoinen tavoite ja niin ikään mahdoton toteuttaa. Kuten aina vähien yöunien taustalla on tietenkin tälläkin kertaa hyvä syy. Torstaille nimittäin järjestyikin yllättävän kiva meno, jossa halusin olla parhaimmillani. Eikun siis hiusten värjäykseen vielä iltavuoron päätteksi. Tyvikasvu oli ylittänyt sietokykyni jo aikapäiviä sitten.

Ja voi että miten fressi ilme tuli taas värjäyksestä! Samalla värjäsin vahingossa viime kerralla kampaajalla otetut vaaleat raidat aika pitkälti piiloon. Hups. No, on sitä raitaa onneksi vielä latvoissa ja oikeestaan aika kiva ilme kokonaisuudessaan. No problem siis. :)

Kaikenlaista kuvamatskuu on niin itsestä, treeneistä ja ties mistä! Lisäilen tänne kunhan kotiin pääsen. :)

Facebookissa eteeni lävähti tossa joku päivä sitten kuva halloweenaiheisesti lakritsikakusta. Ja varmaan arvaatte mitä tämä sitten lakritsiarakastavassa ihmisessä saa aikaan. Tietenkin valtava lakritsinhimo. Kaikesta sitä joutuukin kärsimään :D No, kakkua en alkanut leipomaan, mutta jollainhan himo oli taltutettava.  Samalla mieleeni muistui lakritsitee, josta olin joskus lukenut. Suunnistin saman tien Punnitse ja Säästä -liikkeeseen. On kyllä muuten kertakaikkisen ihana liike.

Ja on muuten kertakaikkisen hyvää teetä. Ei voi kun ihmetellä, kuinka mikään ei-kielletty-herkku voi olla näin hyvää? Tee on jopa niin makeaa, että ei sitä kovin montaa kuppia voi juoda. Korkeasta verenpaineesta kärsivien kannattaa välttää liiallista käyttöä verenpainettanostattavan vaikutuksen vuoksi. Itse en siitä kärsi, pikemminkin matalaan verenpaineeseen on taipumusta, joten itsellä toimii senkin takia. Naminam!

Tätä postausta on tullut kirjoitettua jo useampaan otteeseen, pitkin viikkoa, eri päivinä, eri paikoissa ja näkyy niin ikään punaisen langan puuttumisena. Eipä haittaa. Tehdään nyt kunnolla sekasotku postaus kun kerran vauhtiin ollaan päästy. Herännyt teeinnostukseni sai tänään jatkoa hankkimalla saman valmistajan, Clipperin omena-inkivääriteetä.

Oikeastaan jos tarkkoja ollaan niin näissä kahdessa tuotteessa ei teestä varsinaisesti edes ole kysymys. Ne ovat nimittäin haudukkeita ja eivät sisällä teetä ollenkaan. Kofeiini niin ikään puuttuu, joka on kaltaiselleni kahvinlitkijälle hyvä homma.

Treenimotivaatio on korkea ja intopinkeänä odotan taas tämänpäiväistä rinta-habaurakkaa. Tämä tunne on kyllä niin kertakaikkisen korvaamaton. Huikeen hyvillä fiiliksillä oottaa että pääsee taas haastamaan itsensä rautojen ääreen, latomaan toivottavasti ennätysromuja tankoon, tekemällä toistot entistä huolellisemmin ja saamalla ennenkokemattoman pumpin ja tuntuman treenattavaan lihakseen. Tätä kaikkea siis odotan ja yllättävän usein saa todeta, että näissä myös onnistuttiin. :)

Tällainen hehkutus toki antaa helposti hieman vääristyneen kuvan treeneistä tai treenavan henkilön elämästä. Aivan kuin kaikki sujuisivat aina kuin tanssi, treenit luistais, lihakset kasvais ja muuta. Ja kaikki tämä aivan kuin itsestään.

Olen huomannut itse henkilökohtaisesti kirjoittaessani tätä blogia, että valehtematta tällaista kuvaa tulee liian helposti välitettyä lukijoille, joista monetkaan eivät tiedä mitä todellisuus on. Se on paljon, itseasiassa hyvin paljon myös raastamista hampaat irvessä, motivaation etsiskelyä milloin mistäkin, väsymistä ja turhautumista. Näistä ei tietenkään tule tänne kirjoitettua. Ja miksi ei, niin ihan puhtaasti siksi, että blogilla haluan jakaa iloista mieltä ja onnistumisia, koska koen että niistä kanssatreenaajat ja muut lukijat saavat eniten irti. Tälläisen tekstin lukeminen motivoi ja herättää myönteisiä ajatuksia ainakin itsessä. Ei siinä sen kummempaa :) Ja onhan iloisen motivaatiotapursuavan yltiöpositiivisen tekstin kirjoittaminen itselle paljon miellyttävämpää ja antoisampaa kuin ainainen valitus ja kitinä johon me suomalaiset olemme niin kovin taipuvaisia. Niinpä, pessimisti ei pety ja hymyilykin vie energiaa.

Tämän sekasopan jälkeen toivottelen kaikille teille mukavaa motivaation täyteistä maanantaita! Jaksetaanhan tästä pimeästä vuodenajasta huolimatta. Palailen asiaan toivonmukaan hyvinkin pikaisesti! :)

H-R