Huolla kehoa, huolla mieltä

Pakko päästä teillekin kertomaan mitä tuli eilen koettua.

Päätin nimittäin Elinaisen taas kerran niin loistavan blogikirjoituksen innoittamana kokeilla hänen jakamiaan ohjeita stressinhallintaan. Kannattaa lukaista tuo postaus.

Pakko myöntää että useat, tai oikeastaan kaikki tekstissä esiintyvistä neuvoista oli jo hyvin ennestään tiedossa, MUTTA ei vaan ei ole saanut aikaiseksi toteutettua niitä omassa elämässä. Miksi? No siksi kun on olevinaan niin kiire. Niin kiire ettei ehdi rauhoittua. Eikös tässä teidänkin mielestä ole oravanpyörän rakennustarvikkeet kasassa?

Siispä tartuin eilen illalla heti tuumasta toimeen ja pyhitin illasta 15 minuuttia rentoutumiselle. Siis tosiaan vain hassut 15 minuuttia. Juuri sen ajan illasta jonka tavallisesti makaan nollat taulussa tietokoneen ääressä vilkuillen samalla telkkaria kuitenkaan keskittymättä kumpaankaan.

Olen vähän sellainen ihminen, että jos teen jotakin niin tahdon tehdä sen kunnolla. Niinpä siis myös tämän. Halusin päästä todelliseen flow-tilaan tässäkin pienessä rentoutumisharjoituksessani, joten virittelin itseni tunnelmaan himmentämällä valot, sytyttämällä kynttilöitä ja laittamalla mieleistä rauhallista musiikkia soimaan. Perusmelankolinen suomimusiikki toimii itsellä tässäkin tilanteessa, joten tällä kertaa musiikkipuolesta huolehti mm. Jesse Kaikuranta.

Ja niinpähän siinä sitten kävi, että huomaamatta 15 minuutin sijaan aikaa olikin vierähtänyt 30 minuuttia. Ja aivan huomaamatta. Rentoutumisharjoitukseni ei ollut pelkkää venyttelyä, vaan koostui sekalaisista liike/venytyssarjoista, joissa oli vaikutetteita aina joogasta syvävenyytellyyn ja pilatekseen. Hyvin sekavasti siis menin fiiliksen mukaan. Tunne harjoittelun jälkeen oli sen sijaan aivan muuta kuin sekava. Olin rauhoittunut, seesteinen, ajatus luisti. Olo oli tavallaan vireä, mutta kellonajan huomioiden, kellohan oli siis jo yli yhdeksän illalla, saavutettu vireys ei ollut mitään yliaktiivisuutta.

On siis aivan yhden tekevää, mitä tuon 15 minuutin ajan tekee, kunhan tekeminen on itselle mieleistä. Tärkeintä, ettei tuona aikana saa mitään ärsykkeitä, eikä ajattele mitään konkreettista. Keskittyy vain hetkeen, tunteeseen ja tekemiseen, oli se sitten venyttelyä tai jotain muuta. Se voi hyvin olla paikallaan oloa, venyttelyä, meditaatiota, joogaa, rentoutumista... Mitä vaan, tai niinkuin minulla, vähän kaikkia sekaisin ;)

Mitä tästä kaikesta sitten opin? No ainakin sen, että minulla ei voi mitenkään olla niin kiire, varsinkaan iltaisin, etten voisi pyhittää ITSELLENI tuota 15 minuuttia päivästä. Ja ei, netissä roikkuminen on kaikkea muuta kuin aikaa itselle ja rentouttavaa toimintaa. Huomaamatta tietokoneen ääressä tulee hoidettua asioita; sähköpostia, pankkiasioita ym. Mietittyä ja stressattua kaikenlaista. Tai jos ei konkreettisesti niitä tee, niin ainakin niille uhraa ajatuksia.

Millainen fiilis koko hommasta jäi käteen? Aion todellakin jatkaa tätä myös tulevaisuudessa! Mietin jo, että haluaisin hankkia jonkun tuoksukynttilän, jota siten aina poltan rentoutumishetkeneni. :) Joku ihana, vaikkapa vuoden aikaan sopiva jouluinen tuoksu!

Nukkumaan mennessä unta ei tarvinnut odotella ja nukuin yöni sikeämmin kuin aikoihin.

Ja hei, mikä olo oli tänä aamuna! Olin rauhallinen ja kerkesin tehdä aamussa paljon enemmän kuin tavallisesti, eikä kiireestä ollut tietoakaan. Vaikka olen aamuihminen, olen aamuisin silti melko hidas, joten varaan aamuihini rutkasti aikaa. Toki myös kasaan aamuille paljon tekemistä. Saatan hyvin esimerkiksi siivota, silittää, laittaa ruokaa, järjestellä, tiskata aamuisin. Oikeastaan mitä vaan arkisia hommia. Suuri osa päivän kokkailuista tapahtuukin juuri aamulla. Tänäaamuna paistoin bataattia. :)





Viimeviikkoista megakokkailua. Broilerit minigrippeihin ja pakastimeen.



Haluaisinkin tällä postauksella muistuttaa teitä kaikkia, ja nyt etenkin niitä jotka treenaavat kovaa ja joilla elämä on aikataulutettua, rutinoitunutta ja kiireistä. Tehdää palvelus itsellenne, ja antakaa itsellenne aikaa. Tiedän, että tätä kehonhuoltoasiaa tulee joka tuutista ja aivan takuulla jokaikinen tiedostaa sen merkityksen ja tärkeyden. Mutta kun sillä ihan oikeasti on merkitystä. Ja miten helppo se onkin laiminlyödä, tai luistaa siitä. Tiedän, koska itse olen siinä mestari. Mutta vaikka ei ihan vielä uuden vuoden lupauksia tehdäkään, lupaan silti, että tämä 15 minuuttia löytyy minun jokaikisestä päivästäni tästä eteenpäin. :)

Ps. Mikä löytö taas kirpparilta. Adidaksen kultaraidallinen Firebird-takki! Aivan huisin ihana ja hintaahan tällä lähes käyttämättömällä kaunokaisella oli vain 5 €. :) Ei hullumpi reissu.

 

Eipä minulla tällä kertaa muuta. Rentoutukaa! :)

H-R