Henna-Riikan kasvutarina - selkä

Ajattelin tehdä tämmösen kasvutarina postaussetin tähän väliin. Teen eri kropanosista oman postauksensa, jos vaan löydän riittävästi kuvamateriaalia. No pidemmittä puheitta tänään vuorossa selkä, ja tässäpä kuva heti alkuun olkaa hyvä!










4/2010 on otettu 4 kk:n saliharrastuksen jälkeen. Ja tuo 4 kk oli ollutkin aivan yllättävän intensiivistä aikaa. Viihdyin salilla lähes päivittäin, mutta ei juuri tietoakaan siitä mitä olin tekemässä. Huolettomasti mentiin, mutta hauskaa oli. Hieman pelkäsin että alkaako tämä minun ihanalta vaikuttava harrastus nyt liian vauhdikkaasti - että ei nyt sitten loppuisi yhtä rytinällä. No ei, turhaa pelkoa. Se mikä on omaa niin siitä ei luovuta ja tämä laji jos mikä on minulle juuri sitä. :)

Minulla on kai lähtökohtaisesti lihasmassaa moniin verrattuna enemmän ihan liikuntaaharrastamattomana peruspulliaisenakin. Olin monesti nuorempana ikäisiäni, ja varsinkin naisia voimakkaampi. Onhan minulla toki isot luut ja leveät hartiat, joita muuten häpesin ala-asteella, ettepä arvaakaan miten paljon! Ja nyt, enpä voisi olla onnekkaampi. Rakastan niitä! Ja näin heikkous on käännetty vahvuudeksi ;)

9/2012 Pahoittelen ensinnäkin pitkää väliä kuvien välillä. Kuvia ei yksinkertaisesti löytynyt tuolta väliltä, tai sitten niitä ei kertakaikkiaan ollut. Treenailin tuon välissä hujahtaneen vuoden aktiivisesti, mutta huolettomasti. Joskus tuli useampia lepopäiviä, syömiset oli mitä oli eikä homma muutenkaan erityisen määrätietoista. Joten varmaan aika pitkälti 9/2012 kuvannäköisenä mentiin tuo väli. Ei ihmeellistä kehitystä. Tuossa välissä vaihdoin myös Energylle treenaamaan. Joku saattais sanoa, että oishan tuo kehitys voinu nopeampaa ja näkyvämpääkin olla. No ois voinu joo, mutta ottaen huomioon, että treenasin tuohon aikaan vailla mitään tavoitteita ihan vaan huvin vuoksi, ei tuloksiltakaan voinut paljoa odottaa.

9/2012 kuvassa näkyy kuitenkin selkälihoja jo hieman. Mutta laardia on varmaan niin paljon päällä että kovin ovat piilossa lihat. Ruokailut seilasi hyvin vapaata sekavaa rataansa ja lautaselle eksyi milloin mitäkin, ja toisinaan taas ei yhtään mitään. Joo-o, ateriavälit venyi ja saattoi parhaimmillaan huristella 5 tunnissa, joten ei tarvitse ihmetellä myöskään silloista ulkomuotoa. Rasvaa oli paljon - siis todella paljon enemmän nykyiseen ruokavalioon verrattuna.

2/2013 Aloin olla aika perillä tavoitteistani. Itseasiassa suurin käänne tapahtui 2013 vuoden alusta kun päätin että nyt riittää tämä tavoitteeton haahuilu. Lihasta, KIITOS! Ja niinpä kasailin itselleni tavoitteet, päivitin treenirytmin 5-jakoiseksi ja noudatin sitä kirjaimellisesti, panostin ruokailuun, lisäsin aerobista (joo, ihan liikaa) ja opettelin, otin selvää asioista. Nojoo, pakko sanoa että 2/2013 aloin olla ensimmäistä kertaa tyytyväinen mitä peilistä näkyi. Osansa myös sillä että alkuvuodesta läski lähti ja nesteet hävisi.

7/2013 Kesällä alettiinkin olla jo eri kuosissa. Olkapäät oli saanu muotoa ja selässä erottuu ihan oikeesti lihakset. Läskejä on hävinny tuostakin 2/2013 kuvasta mukavasti, kiitos jumalattoman määrän aerobista aamuisin. Ruokailut alkoivat olla tavoitteita tukevat, mutta edelleen olin hakoteillä sen kanssa, että mitä syödä ja minkä verran. Todennäköisesti söin liian vähän. Epätietoisuus häiritsi, stressasi ja ärsytti.

Olikohan elokuu kun päätin, että nyt saa haahuilu riittää vuorostaan ruokailujen kanssa. Päädyin minulle suunniteltuun ruokavalioon, joka alusta alkaen sai minut innostumaan. Noudatin ohjelmaa aluksi sanatarkasti. Söin ihan oikeesti sitä kanaa, riisiä ja parsakaalia ensimmäisen kuukauden, ennen kuin uskalsin itse lähteä soveltamaan. Kertakaan en miettinyt, että ei tässä ole järkeä. Alku oli hullun vaikea. Oli nälkä ja taas toisinaan ei yhtään. Paino putosi. Mutta uskokaa tai älkää, jatkoin sinnikkäästi, päätin että tämä on minun juttu, tämän minä teen ja sillä hyvä.

Nyt olen opetellut soveltamaan. Ei siis pelkkää kanaa ja riisiä ;) Painon putoaminen loppui ja tasaantui nykyiseen n. 62 kg:hen. Nälkää ei tarvitse nähdä, energiaa riittää ja olo on hyvä ja tasapainoinen. Osaan käyttää eri raaka-aineita, mittaan, mutta käytän järkeä, kuuntelen itseäni, homma toimii. Ruokailujen suhteen en voisi olla onnellisempi. Olen löytänyt oman polkuni ja tätä aion kulkea! :)

12/2013 Tämä alkaakin olla jo omaa luokkaansa. Huomaa, että ruokavalio on tehnyt tehtävänsä ja treenit ovat menneet ainakin jokseenkin oikeaan osoitteeseen. Pidän todella siitä mitä peilistä näkyy. Olen tyytyväinen. Mutta tämä on loputon projekti, koskaan ei olla valmiita, lihasta haluan lisää ja sen eteen tehdään jatkossakin kovasti töitä! Tästä on hyvä jatkaa, ja tammikuussa pyörähtää 5. vuosi (kai mä nyt osasin laskee oikein..? :D) käyntiin rakkaan, ja koko ajan rakkaamman harrastuksen parissa. Kiitos että löysin sinut!