Hellurei! Hävettää ihan aloittaa jokainen postaus tällä samalla liirumlaarumilla, joten antakaa anteeksi rakkaat lukijat, postausvälini venyi taas tällä kertaa aivan ennätys (liian) pitkäksi. Mutta kaikelle on syynsä.
Mietiskelin blogitaukoni aikana vielä uudemman kerran rajaustani siitä, mitä tänne kirjoitan. Ihan ensimmäiseksi kerrottakoon kuitenkin, että elämäni on tällä hetkellä valtavassa ristiaallokossa. Seilaan vaihtoehtojen valtamerellä pikkuisella paatillani vailla tarkkoja koordinaatteja. Jokainen suunta on mahdollinen, jokaisen suunnan päässä eri satama. Mikään elämässäni ei ole tällä hetkellä varmaa ja jo huomenna kaikki saattaa olla toisin.
Linjani alusta alkaen oli, etten työasioista tänne aio kirjoittaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tästä johtuen haluan hieman avata teille tämän hetkistä elämäntilannettani. Työ näyttelee monen elämässä suurta roolia, näin myös minulla. Mutta nyt toisaalta kun niitä ei enää ole, asiasta voi varmaan vapaasti kirjoitella. Edessäni on valtaisa pohdinta siitä, mitä elämältäni haluan, minne haluan, missä haluan ja miksi.
Suurin kysymys on tuo miksi, sillä haluan nyt pakottaa itseni perustelemaan tulevaisuuteni valinnat. Minulla on suunnaton määrä motivaatiota, olen optimistinen ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Nyt vaan pitäisi osata kohdentaa se oikein. Etsin järkisyitä, mutta kuuntelen tunteita, seuraan haaveita, mutta en halua unohtaa realiteetteja. En aio tehdä seuraavaa siirtoa elämässäni vailla järkevää, luotettavaa ja johdonmukaista strategiaa. Vaihtoehtoja on monta, kuten jo mainitsin, nyt vain pitäisi osata valita oikein. Pohdinta vie aikaa kuluttaen rajallisia resursseja. Tämä työ on vain nyt tehtävä kunnolla.
Pohdinnoissani olen havahtunut muistamaan elämän rajallisuuden. Elämme vain kerran, sen vuoksi on erittäin tärkeää, mitä täällä teemme, ja ennen kaikkea, että se mitä teemme on juuri sitä mitä haluamme tehdä. Näinä aikoina en voi taaskaan muuta sanoa, kuin luojan kiitos minulla on sinut, treenaaminen. Ilman olisi nimittäin pirun paljon raskaampaa!
Noniin, se siitä. Enempää en teitä asioilla - joilla ei ole mitään tekemistä treenin kanssa ole - aio vaivata. Mutta näistäkin oli kirjoitettava. Olkaa minulle siis nyt hieman armollisia. Lupaan palkita teidät ja korvata hiljaiseloni teille tulevaisuudessa lukuisten mielenkiintoisten postausten muodossa! ;)
Seuraavassa postauksessa esittelen teille Henna-Riikan selviytymispäkin tällaisiin elämäntilanteisiin, joten olkaapa kuulolla! Talvista sunnuntaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti