Jokaisessa kaupungissa on oltava kuntosali!

Nyt alkuvuodesta olen tehnyt useamman päivän reissuja Lieksaan, josta siis olen kotoisin. Ja jotta tällaiset useamman päivän reissut ovat olleet mahdollisia niin kaikkihan luonnollisesti tietävät että treenaamaan on päästävä. Ja nykyisimpä siihenkin harrastukseen kyseisestä kaupungista löytyy erinomaiset puitteet. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut.

Minua on ihmetyttänyt, etteikö muka jokaisessa kylää suuremmassa paikassa kannata edes yhden kuntosalin pitäminen? Lieksa on ollut vailla kuntosalipalveluita pahimmillaan useamman kuukauden pätkiä kerralla. Mitä tällainen aika tekee tosissaan treenaavalle, heidän tavoitteille ja motivaatiolle? Ja jos ei yritysvoimin salia saa kannattamaan niin eikö kaupungilla tule tässä kohtaa vastuu ja tarve kantaa oma kortensa kekoon kaupunkilaisten hyvinvoinnin eteen? Lieksassa kuntosaleja on nähty useampia, välillä kaupungin omia, välillä yrittäjävetoisia. Mutta mikään ei ole oikein menestynyt. Miksi?

Kuntosalille tulisi riittävän matalan kynnys. Kuntosalin tulisi olla houkutteleva, sen pitäisi näkyä tavallisten ihmisten arjessa ja sinne pitäisi kokea ihan jokainen itsensä tervetulleeksi. Kuntosalille meneminen pitäisi olla yhtä helppoa ja luonnollista kuin kaupassa käyminen. Tässä voi olla iso haaste varsinkin pienillä paikkakunnilla. Kuntosalin käyttäjiksi vakioituu tietty pieni porukka eikä kokemattomat harrastajat ehkä uskallakaan mukaan.

Kuntosalille on myös luotava riittävät puitteet. Kaupungin ylläpitämä sali sijaitsi jossakin vaiheessa suljetun koulun aulassa. No, pääasia tietenkin että sijaitsi ylipäätään jossain. Mutta kyllä salillakin kuuluu viihtyä. Ollaan tultu pitkä matka siitä kun salit olivat kellareihin rakennettuja, kolkkoja, likaisia luolia. Vähänkin suuremmassa kaupungissa kuntosalibisneksessä kilpaillaan viihtyvyydellä. On hienoa sisustusta, oheispalveluita, modernit ja tyylikkäät tilat, joihin tullaan viihtymään. Treenaamisesta tehdään kokonaisvaltainen elämys.

Oma treenaamisen aloittaminen oli mahdollista juuri tämän matalan kynnyksen vuoksi. Salilla jossa aloitin, treenasi hyvin eri tasoisia henkilöitä. Oli urheilijoita, painonpudottajia, kuntoilijoita ja harrastajia. Tämä loi tunteen että kuka tahansa pääsee mukaan, ei tarvitse olla valmiiksi isot lihakset tai timmi kroppa. Kuntosali myös tarjosi palveluitaan avoimesti, näkyi mediassa, houkutteli ryhmäliikuntatunneilla ja opastuksella.

Kuva Sykexin Facebook-sivuilta.

Mutta mikä tilanne Lieksassa on nyt? LOISTAVA! Vuoden vaihteessa siellä aukesi uusi sali, Kuntokeskus Sykex, joka saa ainakin minulta ehdottomasti täydet pisteet. En voi muuta kuin suositella. Tilat ovat loistavat ja nykyaikaiset, tyylikäs sisustus, sopivasti tilaa, loistava sijainti, hyvä palvelu, hyvät aukioloajat, riittävästi ja monipuolisesti laitteita. Siis kaikki tarvittava. Jes! Just näin. :) Tässä vähän (omaehtoista) mainostusta ja tunnustusta, mutta olen vain niin ilahtanut tästä asiasta!

Paikka on helposti lähestyttävä juuri edellä mainituista syistä, ja kyllä ensimmäistä kertaa kokisin kyseisessä kaupungissa itseni salille lämpimästi tervetulleeksi, vaikka en salille olisi koskaan varpaallanikaan astunut. Ja hatun nostot yrittäjälle, ihailtavaa, rohkeaa ja ennakkoluulotonta yrittelijäisyyttä. Tästä voitas jokainen ottaa vähä mallia!

Kuva Sykexin Facebook-sivuilta.

Lieksan reissut saavat ihanaa uutta sisältöä kun sielläkin pääsee myös treenaamaan. Ja nyt siellä tosiaan voi olla useamman päivän kerrallaan! On myös tosi virkistävää treenata välillä muualla kuin omalla vakkarisalilla. Laitteetkin ovat erilaisia kuin omalla salilla, joten treeniin saa helposti uutta ulottuvuutta.

Ei mulla muuta tällä kertaa, menkää treenaamaan! :)

Pakkaspäivän napakka kotitreeni

Lähtötilanne:

• Salitreenistä lepopäivä ja aerobisen vuoro. Ulkona pakkasta -25 C, joten aerobisen suorittaminen ulkona ei tullut tänään kuuloonkaan.
• Harrastanut kotona sisätiloissa treenaamista hyvin harvoin
• Olen kärsinyt motivointiongelmista yrittäessäni kotitreenausta.
• Minulla ei ole ollut hyvää ohjelmaa, jolloin treenaaminen menee yleensä epämääräiseksi haahuiluksi.
• Kotoani ei löydy mitään välineitä kuten käsipainoja. En omista edes jumppamattoa :(

Näin onnistut kotitreeneissä:

•  Laita kotitreeniäkin varten treenivaatteet. Kotihousuissa on turha odottaa mitään motivaatiobuustia!
• Asennoidu ja valmistaudu kotitreeniin samalla tavalla kuin salille lähtöön. Tee olosuhteet treenille otolliseksi. Älä unohda veden juontia kotonakaan. Lämmittele huolella. Jos kuuntelet treenatessa musiikkia, laita esim. radio päälle kotonakin treenatessa.
• Netti on täynnä erilaisia ohjelmia ja ohjeita, joista jokainen varmasti löytää omansa!

Kotitreeni ilman painoja

Päädyin tänään tekemään kotitreenin, jonka löysin Pakkotoiston foorumilta. Ohjelmassa minua miellytti liikkeiden monipuolisuus. Itse sain treeniin haastetta pitämällä tauot hyvin lyhyinä n. 10-15 s ja tein toistot hyvin reippaalla tahdilla. Liikkeiden välillä taukoa oli n. puoli minuuttia. Tein jokaisessa liikkeessä 3 sarjaa ja toistoja oli liikkeestä riippuen 10-20. Treenillä sai hyvin hien pintaan ja mukavaa poltetta treenattaviin lihaksiin. Treenata voi toistoja laskemalla tai aikaa vastaan, vaikkapa niin että kuuntelee musiikkia samalla ja tekee aina yhden biisin kutakin lihasryhmää/liikettä.

Tässäpä kuvia liikkeistä lukuunottamatta perus vatsaliikkeitä, en niistä kuvia ottanut kun ne ovat varmasti kaikille tuttuja liikkeitä.

1. Kyykky 3x20. Jalat hartianlevyisessä perus haara-asennossa. Jalkojen asentoa vaihtamalla saa rasituksen eri paikkoihin.
Kokeile esimerkiksi sammakkoasentoa jossa kantapäät on yhdessä ja jalkaterät käännettynä ulospäin. Tämä asento vie rasituksen etureisille. Leveä haara-asento puolestaan rasittaa pakaralihaksia tehokkaasti.

2. Askelkyykky. 3x20 molemmille jaloille. Tein kyykyt jalka kerrallaan. Mahdollista on vaihtaa kyykkäävää jalkaa myös joka toiston jälkeen, mutta itse koen tämän jalka kerrallaan treenaamisen jotenkin tehokkaammaksi. Lisähaastetta saa yläasennossa nostamalla polven ylös. Tätä en itse tarvinnut, hyvin meni perille ilmankin :)

3. Hyvää huomenta -liike. 3x20. Jalat hartian levyisessä haara-asennossa ja taivutus eteen niin alas kuin takareidessä tuntuu kunnon venytys. Suosittelen kokeilemaan tätä liikettä myös tangon kanssa salin puolella. Liike ottaa hyvin takareisiin ja selkään!

4. Varpaille nousu. 3x20. Liike olisi tehokkaampi suorittaa jollakin korokkeella. Näin saa pidemmän liikeradan. Mitään tarkoitukseen kelpaavaa ei kuitenkaan kotoa löytynyt joten jouduin tyytymään lattialla tekemiseen. Viimeisessä kuvassa näkyy jalkojen asento, jota suositeltiin jossakin lehdessä (nimeä en tietenkään muista :D). Jalkaterät siis sisäänpäin käännettynä. Ottaa silloin parhaiten pohkeiden yläosaan ja muotoilee tehokkaimmin pohjelihasta. Olen sitä nyt useimmissa pohjeliikkeissä käyttänyt ja hyvin sillä saa tuntuman eri kohtaan kuin perinteisellä asennolla.

5. Kierto liike. 3x20. Tehoaa hyvin alaselän lihaksiin. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin pitämään kyynerpäistä kiinni. Kokeilin, mutta en jotenkin saanut toimimaan, joten taas kerran sovelsin. Tällä asennolla sain pidemmän liikeradan ja kuinkas ollakaan liike sai aikaan paremman tuntuman alaselässä. En tiedä sen oikeellisuudesta mitään, mutta itsellä ainakin toimi! :D

6. Vipunostot sivulle. 3x20. Liike tehoaa takaolkapäihin ja epäkkäisiin. Kädet viedään niin ylös kuin vain saadaan ja takaisin eteen.

7. Selän ojennus. 3x20. Nostetaan yläkroppaa irti lattiasta niin korkealle kuin vain menee. Pieni pito yläasennossa antaa lisätehoja.

8. Punnerrus. 3x15. Tämän jälkeen tein myös punnerruksen jalat penkillä. Käy rintalihaksen yläosaan.

9. Kapealla otteella punnerrus. 3x10. Normipunnerrusten jälkeen tämä tuntui melko raskaalta vetää yhteen putkeen ja toistomäärissähän se sitten lopulta näkyi.

10. Jalkojen nosto. 3x15. Tein alkuperäisen ohjeen muutkin vatsalihasliikkeet, mutta tämä on ainut jonka kuvasin. Itselläni liike vaatii lattialla tehtynä käsien pitämistä takamuksen alla. Syytä en tiedä, jotenkin vain helpompi näin. Ja edelleenkin jos tämän tekeminen esimerkiksi jonkun penkin päällä on mahdollista niin toki on tehokkaampaa, sillä liikeradasta saa pidemmän. Mutta näillä mentiin kotona.

 Tämmönen setti tuli kokonaisuudessaan vedettyä. Kelloa en katsonut kun aloitin, mutta veikkaan että joku 40 minuuttia tähän koko settiin lämmittelyineen kului. Ei siis yhtään hullumpi kokonaisuus.

Oletteko itse kovia kotitreenin harrastajia? Jos sulla on mielessä hyvä ohjelma tai liikevinkkejä niin niitä saa ehdottomasti laittaa tulemaan! Otan niitä ilolla vastaan. :)

Blogimiittiä bodarimimmien kanssa ja nopeaa palautumista

Aivan ihana eilinen blogimiitti takana paikallisten treenibloggaajien kanssa. Mahtavia tytsyjä! On se vaan niin huippua päästä jutskailemaan samanhenkisten ja ennen kaikkea samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Toisinaan on niin kiusallista ei-treenaavien kavereiden kanssa kun tulee treeneistä jauhettua niin paljon. Ihmekkös tuo tietysti kun niinkin merkittävästä elämän osa-alueesta kuitenkin itselle kysymys. Välillä vaan tuntuu että keskustelu luisuu suht yksipuoliseksi kaverin ollessa tyyliin "joojoo joko voitas vaihtaa aihetta?" Tuttu tunne? ;)

No jokatapauksessa nyt sai puhua treenistä niin paljon kuin jaksoi. Ja eipä meillä montaa hiljaista hetkeä tässä neljän hengen tytsyporukassa ollut. Toki muustakin höpistiin, luonnollisesti. Tälläsessä porukassa tulee vaan sellanen yhteenkuuluvuuden tunne, onhan meillä toki aika paljon yhteistä :)

Toivottavasti yhteistreenit ja uusi miitti taas järjestyisi lähiaikoina. Kiva ois ottaa tällänen ihan tavaksi, että säännöllisesti kokoontuis kivalla porukalla kahvittelemaan tai jonkun muun aktiviteetin parissa. Allekirjoittanut odottaa ainakin innolla seuraavaa kertaa! Ja kun kerta treenibloggaajia ollaan, niin yhtään kuvaahan ei kellään tietenkään tullut mieleen tästä hetkestä ottaa. Me kun ei koskaan sitä kameraa olla käytetty muullonkaan ;) No jospa ens kerralla oltais vähä terävämpinä tän asian kanssa :D

Ja mikä minua on viimeaikoina ilahduttanut erityisesti, on nopea palautuminen. Se nimittäin on nopeutunut aivan silminnähden. Lihakset toki menevät jumiin entiseen tahtiin, mutta kipeytyvät huomattavan paljon nopeammin, samalla myös kipu hälvenee jopa päiviä aiemmin. Tähän yksinkertaisesti on selityksenä lepo, siis suuri määrä lepoa, jota olen viimeaikoina saanut nauttia. Itseasiassa olen saanut nauttia viimeaikoina lähes optimaalista elämää treenin kannalta. Treenaamaan pääsen juuri silloin kun tuntuu hyvältä, joskus aamulla, joskus illalla. Ruokailut saan ajoitettua täydellisesti treeniin nähden sekä muutenkin suunniteltua tarkoituksenmukaisesti. Ja siis mikä parasta, saan nukkua vähintään 8½ tunnin yöunet. Eipä voisi enempää treenaava ihminen toivoa.

Nyt olen myös miettinyt joidenkin treenien jakamista kahteen osaan samalle päivälle. Nyt kun on aikaa. Suunnittelin että ensiviikolla voisin vetää jalkatreenin ainakin tälleen jaettuna. Esimerkiksi niin että kävisin treenaamassa aamulla takajalat ja illalla etujalat. Näin uskoisi saavan optimoitua treenirasituksen. Palailen fiiliksiin kun nämä treenit on vedetty :)

Eipä muuta kun kipakkaa pakkasen sävyttämää alkuviikkoa kaikille! Lisäisen tässä kohtapuoliin vinkkiä kotitreeniin. Ei tuonne pihalle nimittäin ole mitään asiaa tällasilla pakkasilla tekemään aerobista!

Niin se vaan pakkanen paukkuu. Vaan antaa paukkuu, mie treenaan tänään sisällä! :)

Voisko olla kauniimpia nämä tammikuiset pakkaspäivät!

<3 Henkka

Soijakammo, joka osoittautuikin turhaksi

Kylläpä vain, minulla oli ennen soijakammo. Vaan eipä ole enää. Antakaas kun kerron teille hassun tapahtumaketjun, joka tähän soijatuotteiden dissailuun johti.

Ostin syksyn aikana pari pakkausta tummaa soijarouhetta. Toisen töihin ja toisen kotiin. Ennen ostosreissua olin tietenkin tutustunut soijaan tuotteena netissä, lukenut sen hienoista ravintoarvoista, suuresta proteiinipitoisuudesta, monikäyttöisyydestä sekä muista lukuisista upeista ominaisuuksista. Paljonko muuta voi suhteellisen edulliseslta proteiininlähteeltä odottaakaan?

No, aluksi vetelin soijarouhettani milloin mitenkin. Lisäilin hieman esim. rahkan sekaan, korvasin osan jauhelihasta tms. Ja hei, korostus sanalla hieman koska ravintoarvoista kiinnostuneena toki tuijotin paketin ravintosisältöä. Ja se jos mikä olikin hurja. Paketti lupasi rasvanmääräksi 53,0 g/100 g. Huhhuh.

Toki järkeähän olisi voinut käyttää, vaan eipä taas käynyt mielessä. Ei myöskään käynyt mielessä laskea noita ravintoarvojen määriä yhteen, joka sekin on mahdoton. Eihän kukaan saa mahdutettua noin rasvaista proteiininlähdettä omaan ruokavalioonsa! Ja mikä tässä nyt kaikista hassuinta olikin, niin molemmissa omistamissani soijarouhepaketeissa ravintoarvot olivat tismalleen samat. Ennen pitkää päätin jättää soijat kaappiin.

Kaappeja siivotessani nyt tammikuussa nämä soijarouhepussit tulivat vastaan kuitenkin taas kerran. Oli aika päättää heitänkö ne pois vai tulisiko niille käyttöä. Harmitti, koska pidin soijan mausta ja käytettävyydestä. Aloin samalla myös pohtimaan asiaa uudemman kerran tarkemmin. Eihän arvot voi mitenkään pitää paikkaansa! Vierailin valmistajan Soyappetitin sivuilla ja järkytyksekseni (tai riemukseni) huomasin, että ei hitto, sivut väittävät rasvan määräksi vaivaiset 1,5 %! Hehheh, melkoinen ero tosiaan oman pakettini arvoihin.

Eipä siinä muuta kun viestiä valmistajalle. Halusin tietää miten tällainen virhe on voinut syntyä, ja mitkä nyt sitten olivat ravintoarvot todellisuudessa. Vastauksen sain nopeasti, jo seuraavana päivänä. Vastaus oli kattava, palvelu hyvää ja olin kaikkeen hyvin tyytyväinen. Vaikkakin kyllä tarpeeton soijan välttely hieman harmitti. Lupasipa hyvityksenä laittaa postissa vielä soijaa tulemaan varustettuna oikeilla pakkausmerkinnöillä.

Ja niin minä ja soija olemme taas ystäviä. Tarina sai kauniin lopun!

Lisäilen taas sitä milloin mihinkin ruokaan. Soijarouhe on loistavaa esimerkiksi munakkaassa, jauhelihan jatkeena, broilerin kanssa. Melkein missä vaan. Soijarouhe kannattaa vaan turvottaa kuumassa vedessä huolellisesti ja maustaa samalla. Silloin se on parhaimmillaan. Vaikka kyllä esim. raejuuston seassa tykkään että se on rapeaa. Käyttötavat on loputtomat ja proteiinipitoisuus taivaallinen. :)

Kuuluuko soija teidän ruokavalioonne? Miten tykkäätte käyttää sitä ja mitä siitä valmistatte?

Henna-Riikan selviytymispäkki

Elämässä mennään välillä vastatuuleen. Se on elämää. Välillä tulee vaikeampia aikoja. Silloin on hyvä muistaa arjen pienet asiat. On hyvä tehdä sellasia juttuja, jotka ovat itselle tärkeitä. Kaikesta selviää. Positiivinen ajattelu auttaa eteenpäin.

Vaikeiden aikojen varalle on kuitenkin hyvä miettiä niitä asioita, mistä itse saa voimaa. 

Niistä asioista voi koota itselleen selviytymispäkin. 

Alla esittelen omat tapani hakea voimia ja jaksamista haastavina aikoina. 

Oletko miettinyt mitä sinun päkkisi pahan päivän varalle voisi sisältää?

Ruoanlaitto ja leipominen ovat leppoisaa, rentouttavaa touhua ja saa helposti ajatukset hetkeksi pois kaikesta muusta. Samalla voi valmistaa jotakin mieltä ja kehoa ravitsevaa. Ja onpa itsetehty ruoka vieläpä monesti parempaa ravintoarvoiltaan sekä myöskin edullisempaa. Hyviä syitä löytyy siis monia.

Kuvassa näkyy omia leipomuksiani menneeltä viikolta. Tavoitteena oli tehdä leipä, joka olisi ravintoarvoiltaan, koostumukseltaan ja maultaan mahdollisimman Real-leivän kaltainen. Ohjeita kokeilin etsiä, mutta huonolla menestyksellä. Piti siis taas kerran itse soveltaa ja kokeilla. Ja niinpä se vaan onnistui! Täytyy taas kerran ihmetellä omia (ja äidin) kokkaustaitoja!

Leipätaikina oli itsessään oli hyvin yksinkertainen. Vaan niinpä on Realinkin. Aineosalistaa kun vilkaisee, niin eipä sen valmistuksessa mitään ihmeellisyyksiä ole käytetty. Ja hyvä niin.

Omaan leipääni laitoin luomu ruisjauhoja, luomu ruisrouhetta, leivinjauhetta (jonka olisi voinut jättää pois), siirappia, hieman rypsiöljyä ja leipämallasta. Lopputulos sen kun jaksaa ihmetettää!

Toinen kuvissa esiintyvä leipomus oli rahkaletut. Niihin käytin banaania, rahkaa, kardemummaa, kananmunia, mantelijauhetta, spelttijauho ja kauralesettä. Uskomattoman hyviä tuli näistäkin!

Luovuuden käyttäminen saa mielikuvituksen liikeelle. Nykyisin ihmiset altistetaan liiaksi yksipuoliseen ajatteluun, joka ei tarjoa jalansijaan luovuudelle. Luovuuden käyttäminen sen sijaan synnyttää inspiraatioita, tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja ruokkii mielikuvitusta. Asioiden ei tarvitse olla ihmeellisiä, pääasia että tekee jotain itse, valmistaa käsillään tai vaikkapa kirjoittaa.

Oma luovuuteni puhkesi kukkaan tällä kertaa neulomisen muodossa. Viikon aikana valmistui säärystin, joka on päättelyä vaille valmis. Toinen on vielä aloittamatta. Lankana käytin pinkkiä Isoveli-lankaa. Säärystimet pääsevät salikäyttöön heti kunhan valmistuvat!

Kukaan muu ei iloitse saavutuksistasi kuin sinä itse. Asiat jotka merkitsevät paljon sinulle, eivät saata merkitä muille mitään. Sinä itse teet niistä asioista merkityksellisiä. Ole siis ylpeä siitä, mitä olet saanut aikaan ja mitä pidät elämässäsi tärkeänä, kukaan ei tee sitä puolestasi.

Palaa välillä muistelemaan aikaa kun sinä olit se, joka ihaili muiden saavutuksia. Saatoit miettiä vaikkapa miten hienoa olisi saavuttaa salilla näkyviä tuloksia, kuten joku tuttusi tai julkisuuden henkilö oli tehnyt. Nyt voit olla mahdollisesti omista saavutuksistasi ylpeä.

Toisaalta asiat joita olet saavuttanut, saattavat hyvin myös olla sellaisia, joista muut olisivat valmiita jopa maksamaan. Tämä ruokkii kateutta, johon me suomalaiset olemme turhan taipuvaisia. Mutta ei anneta kateudelle tilaa, vaan kannustetaan pikemminkin muita pyrkimään omiin unelmiinsa. On muistettava, että kaikilla on mahdollisuus, mutta kaikki eivät ole halukkaita tekemään unelmiensa eteen töitä!

Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, "onneksi minulla on sinut, treenaaminen", pitää siis edelleen hyvin paikkansa. Treenaaminen on auttanut minut monessa mäessä ylös ja loiventanut useat mäet pikku kumpareiksi. Treenatessa unohtavat hankalilta tuntuvat asiat, tuntuu kuin huolet ja murheet valuisivat viimeistään treenin jälkeen suihkussa hikien mukana viemäriin. Asiat eivät yksinkertaisesti tunnu niin monimutkaisilta, ajatusmaailma on optimistinen ja vaikeatkin asiat tuntuvat ratkeavan kuin itsestään. Ja etpä voisi paremmin aikaasi käyttää, kuin tekemällä töitä itseäsi varten.

Hädässä ystävä tunnetaan. Ja onneksi muulloinkin. Haastavina aikoina läheisten ihmisten (ja eläinten) rooli korostuu. Yhdessä vietetty aika antaa voimia ja auttaa ajattelemaan positiivisesti. Itse tykkään keskustella ihmisten kanssa. Samalla peilaan omia tuntemuksiani, opin tuntemaan itseäni paremmin ja opin keskustelukumppanilta aina jotakin uutta.

Tässäpä muutama itselleni tärkeä ja piristävä asia. Elämä on ihanaa! :)

Valintojen vaikeudesta ja tulevaisuudesta

Hellurei! Hävettää ihan aloittaa jokainen postaus tällä samalla liirumlaarumilla, joten antakaa anteeksi rakkaat lukijat, postausvälini venyi taas tällä kertaa aivan ennätys (liian) pitkäksi. Mutta kaikelle on syynsä.

Mietiskelin blogitaukoni aikana vielä uudemman kerran rajaustani siitä, mitä tänne kirjoitan. Ihan ensimmäiseksi kerrottakoon kuitenkin, että elämäni on tällä hetkellä valtavassa ristiaallokossa. Seilaan vaihtoehtojen valtamerellä pikkuisella paatillani vailla tarkkoja koordinaatteja. Jokainen suunta on mahdollinen, jokaisen suunnan päässä eri satama. Mikään elämässäni ei ole tällä hetkellä varmaa ja jo huomenna kaikki saattaa olla toisin.

Linjani alusta alkaen oli, etten työasioista tänne aio kirjoittaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tästä johtuen haluan hieman avata teille tämän hetkistä elämäntilannettani. Työ näyttelee monen elämässä suurta roolia, näin myös minulla.  Mutta nyt toisaalta kun niitä ei enää ole, asiasta voi varmaan vapaasti kirjoitella. Edessäni on valtaisa pohdinta siitä, mitä elämältäni haluan, minne haluan, missä haluan ja miksi.

Suurin kysymys on tuo miksi, sillä haluan nyt pakottaa itseni perustelemaan tulevaisuuteni valinnat. Minulla on suunnaton määrä motivaatiota, olen optimistinen ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Nyt vaan pitäisi osata kohdentaa se oikein. Etsin järkisyitä, mutta kuuntelen tunteita, seuraan haaveita, mutta en halua unohtaa realiteetteja. En aio tehdä seuraavaa siirtoa elämässäni vailla järkevää, luotettavaa ja johdonmukaista strategiaa. Vaihtoehtoja on monta, kuten jo mainitsin, nyt vain pitäisi osata valita oikein. Pohdinta vie aikaa kuluttaen rajallisia resursseja. Tämä työ on vain nyt tehtävä kunnolla.

Pohdinnoissani olen havahtunut muistamaan elämän rajallisuuden. Elämme vain kerran, sen vuoksi on erittäin tärkeää, mitä täällä teemme, ja ennen kaikkea, että se mitä teemme on juuri sitä mitä haluamme tehdä. Näinä aikoina en voi taaskaan muuta sanoa, kuin luojan kiitos minulla on sinut, treenaaminen. Ilman olisi nimittäin pirun paljon raskaampaa!

Noniin, se siitä. Enempää en teitä asioilla - joilla ei ole mitään tekemistä treenin kanssa ole - aio vaivata. Mutta näistäkin oli kirjoitettava. Olkaa minulle siis nyt hieman armollisia. Lupaan palkita teidät ja korvata hiljaiseloni teille tulevaisuudessa lukuisten mielenkiintoisten postausten muodossa! ;)

Seuraavassa postauksessa esittelen teille Henna-Riikan selviytymispäkin tällaisiin elämäntilanteisiin, joten olkaapa kuulolla! Talvista sunnuntaita kaikille!

Joulukilot, uuden vuoden lupaukset ja muutama muu käsittämätön asia

Kohta koittaa taas monille ihmisille se ihana aika kun saa syödä mitä vaan, yötä päivää, jatkuvasti, ja niin paljon kun jaksaa. Onhan joulu. Ja onhan se kuitenkin vain kerran vuodessa. Syödään, juodaan ja taas kerran syödään. Seuraavaksi itketään ja harmitellaan vuoden vaihteen jälkeen joulukiloja. Kuulostaako tutulta? Niinpä, voi kun ne kilot kertyvätkään helposti. Mutta mahtaako monillakaan ihan rehellisesti olla kyse vain JOULUkiloista, vaan voisiko pikemminkin olla, että näitä kiloja on ollut jo ennen jouluakin, ehkä runsaastikin, johon sitten joulun suolaisten ja rasvaisten mättöjen, ehkä myös alkoholin ja runsaan sokerin seuraksena kertyy aimoannos nestettä? Kyllä siinä kenen tahansa kuontalo turpoaa.

Vuoden vaihteen jälkeinen aika, Uusi Vuosi, kuten sitä monet nimittävät, alkaa monilla uudella ja hyvin lupaavasti starttaavalla liikuntaharrastuksella. Poltetaan nyt ne joulukilot pois kun niitä kerta niin kamalasti parin päivän ylensyönnillä kertyi. Mennään joukolla saleille ja jumppiin. Päivittäin. Ehkä useita kertoja päivässä. Vaan minkä muunkaan voi kun ollaan niin innoissaan.  Joopa, säännöllisesti  treenaavat ovat joka vuosi aivan yhtä ilahtuneita tammikuun ruuhkista, haahuilevista, ja mukatreenaavista ihmisistä, jotka ajattelevat että laitteessa istuminen kuluttaa kaloreita. Ollaanhan kuitenkin kuntosalilla!

Sali- ja jumppaharrastus kuitenkin loppuvat yleensä yhtä rytinällä kuin alkoivatkin. Jos siis ehtivät koskaan edes kunnolla alkamaan. Helmikuussa helpottaa ja saleille taas mahtuu. Monilla tammikuussa aloittaneille urakka onkin jo ohi. Liikuntaa säännöllisesti harrastavat kuitenkin säilyvät (kumma juttu?) oli sitten joulu tai juhannus. On syytä miettiä, olikohan aloitus kuitenkin ennen liikuntaaharrastamattomalle liian intensiivinen? Siinäpä kysymys monelle uudenvuoden treenaajalle pohdittavaksi. Siis jokaiselle niistä joiden liikuntaharrastus kestää vain sen tammikuun ensimmäisen viikon... vuodesta toiseen. No valitettavasti totuus on, että siinä viikossa eivät pala edes ne joulukilot.

Ja kyllä, myös itse aion heittää aivot ja vaa'an narikkaan jouluksi syömisten osalta niin kuin muutkin tekevät. Joulu koittaa minulle kerran vuodessa, painotus sanalla kerran, ei siis todellakaan joka viikonloppu, kuten monilla syömisten suhteen. Kyllä, aion nauttia jouluruoista antaumuksella. Joulukiloja en kuitenkaan ajatellut itseeni kerätä. Ja miten se nyt sitten on muka mahdollista? Yksinkertaisesti niin, että elämäntapoihini eivät kuulu ympärivuotinen mässääminen, herkuttelu, ylensyönti ja epäterveelliset ruoat. Joulu on minulle vain kerran vuodessa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Oloni on hyvä jouluna, mutta myös sen jälkeen.

Mitä joulusyönti sitten aiheuttaa minulle? Ruokavalion äkillinen muutos shokeeraa kroppaa. Todennäköisesti ainakin mahalla on omaa sanottavaa uusiin ruoka-aineisiin, joita se ei ole mahdollisesti vuoteen joutunut käsittelemään. Päivässä kertyvä energiamäärä tulee olemaan mahdollisesti tavallista isompi. Kroppa saattaa kerätä hieman nestettäkin. Mahdollisesti kroppa myös ilahtuu tarjoamastani energiaboostista sekä keräilee ylimääräisen energian ilolla lihaksiin varastoiksi tulevia treenejä varten. Näin toimii myös muiden terveellisesti syövien ja terveellisten elämäntapojen omaavien henkilöiden kropat. Jos rasvakerros ottaisikin hieman myös itselleen, palaa ylimääräinen hyvin äkkiä pois. Jatkuuhan terveellisen tasapainoisen ruokavalion noudattaminen heti joulun jälkeen eikä mättäminen jatku pitkälle tammikuuhun, kuten valitettavan monilla käy.

Ja hei, suurinosa jouluruoista on suhteellisen terveellisiä, ainakin jos ne valmistaa itse. Samalla voi hieman kontrolloida rasvojen määrää sekä suosia vaikkapa hyviä rasvoja. Sokeriakaan ei tarvitse työntää kilotolkulla vaikka ohjeessa niin kehoitettaisiin tekemään. Vähempikin saattaa riittää, tarvitaan vaan omaa tervettä harkintaa ja soveltamiskykyä. Ja tarvitseeko joulunakaan ruokaa todella vetää kaksin käsin ja ämpäritolkulla? Eikö pienet ateriat usein nautittuna hieman kaikkea maistellen olisi kuitenkin parempi vaihtoehto?

Aion mennä kotiini jouluksi, kuten jokainen vuosi tähän asti. Rakastan äitini valmistamia jouluruokia ylitse kaiken. Hän valmistaa ne aina perinteisten reseptien mukaan itse, hyvistä ja terveellisistä raaka-aineista. Parempaa on vaikea kuvitella.

Myönnettäköön että postauksestani tuli hyvin kriittinen ja kantaaottava. Tällä ei kuitenkaan ole tarkoitus loukata ketään. Blogini lukeminen on vapaaehtoista ja sen toivon jokaisen teistä tiedostavan. Jokainen elää tavallaan, tekee asiat juuri niinkuin parhaaksi näkee. Eikä se minua haittaa. Kirjoituksellani haluan herättää ajattelemaan. Kyse on pienistä valinnoista päivittäin, eikä valtavista kerralla. Muistetaan tämä, ja lähdetään se ajatus mukana kohti uutta vuotta, toivottavasti monelle terveellisempää ja tasapainoisempaa sellaista, mikseipä lihaksikkaampaankin ja liikunnallisempaakin ;) Ehkäpä jollakin uudenvuoden liikkujalla treenaaminen jääkin pysyväksi elämäntavaksi, kuten minulla aikoinaan kävi. Tsemppiä!