Viikonloppufiiliksiä astetta vanhemman Henna-Riikan silmin

Vaikka eletään jo keskiviikossa palaan hetkeksi menneeseen viikonloppuun. Rentoa menoa. Kuitenkin tapahtui kaikenlaista.

Nyt ollaan taas astetta vanhempi (toivottavasti myös vahvempi). Mitä toi ikä nyt merkkaa mulle, niin voin kertoo että ei yhtikäs mitään. Joskus sitä erehtyy miettimään liikaa, että mitä missäkin iässä olis pitäny saada aikaan, mitä muut mun ikäset tekee ja miten ne elää. Äh, mä oon niin ite jotenki kyllästyny siihen ajatukseen. Miks pitäs asettaa jotain ikäsidonnaisia tehtäviä ja tavoitteita? Eiks tärkeintä ole et elää just sellasta elämää et voi itse siitä nauttia ja olla onnellinen?

Synttäreiden kunniaksi postiluukusta kolahti kaksi pakettia. Ajatella, miten paljon pienikin muistaminen voi aiheuttaa iloa. Joku muistaa ja ajattelee juuri minua.

Vielä maanantaina kotiin tullessakin eteisessä odotti kuori. Mitä kummaa? Rakas ystäväni Joensuusta oli laittanut kortin, itsetehdyn sellaisen. Kortissa oli tekstiä, jonka sai loppuviimein lukea kyyneneet silmissä. Voiko ihanampaa yllätystä olla? Taas vaan voi todeta ja huokaista... ystävät, olette niin tärkeitä ♡

Perjantaina olo ei vielä ollut näin onnekas. Painoi viikolta mukaan tarttunut väsymys useammankin päivän ajalta ja fiilis alkoi perjantai-iltana olla jo melko kurja. Kokeilin miettiä mikä vetää mielen matalaksi, kun kaikkihan on paremmin kuin hyvin. Silti olo oli apea. Tulin siihen tulokseen että olin vain yksinkertaisesti niin väsynyt. Univelkaa oli kerinnyt kertyä useamman reissupäivän johdosta useammalta viikolta. Kuuden tunnin yöunet, ne eivät vain riitä minulle palautumiseen.

Olin myös kerinnyt unohtaa miltä kunnon väsymys tuntuu. Kuukauden jonka kerkisin elää vailla sen kummempia rytmejä ja tarkkoja aikatauluja viettäen kaiken kaikkiaan suht rentoa elämää ja yöunien ollessa poikkeuksetta vähintään 8 tuntia, en joutunut paljon väsymyksestä kärsimään. Kroppa kerkisi tottua tähän, kerkisin unohtaa mitä kunnon väsymys voi olla.

Viikonlopun aikana vedettyjen pitkien unien myötä ja muutenkin rennon olemisen seurauksena olo parani kohisten. Huvitti seurata miten lauantaiaamuna olin jo iloinen, mutta sunnuntaiaamuna suorastaan riemuissani. Elämään palasi ilo, kaikki tuntui olevan taas niin älyttömän hyvin. Tiedätte tunteen :)

Mutta unet ei ollut ainoa asia, joka viikonlopusta teki niin spessun. Yllättäen asialla olivat taas ystävät ;) Treffasin Koffarissa Annaa ja Satua. Satua en ollutkaan ennen vielä tavannut eikä muutenkaan olla kauaa vielä tunnettu bloginkaan kautta. Mukava oli häntäkin livenä tavata ja päästä hieman tutustumaan :) vaikutti oikein symppikseltä ja mukavalta ihmiseltä.

Treenienkin osalta viikonloppu oli oikein antoisa. Lauantaina kävin heittämässä selkätreenin, josta on nyt uuden salin myötä muodostunut jostain syystä lempparini. Ilo on treenata, kun treenipainot kohoavat taas mukavaa vauhtia, kiitos lisääntyneen energian.

Jotenkin tuntuu vaan tuolla Ykkösellä, että niillä laitteilla liikkeet menee oikeaan osoitteeseen paljon paremmin. Tuntuma on parempi ja tekeminen tuntuu tehokkaammalta. En tiedä onko tämä vaan henkimaailman juttuja, vaikuttaako oma fiilis vai voiko laitteissa tosiaan olla niin suuria eroja?

Laitteet ovat eri valmistajien kuin aiemmilla saleillani, mutta en sitten tiedä, mikä mahtaa perimmäinen syy tämänkertaiseen flowhon olla. Keskitynkö vaan tekemiseen enemmän? Onko laitteet vähemmän avusteisia? Vai vaikuttaako kenties joku muu juttu? Oli miten oli, niin en toki valita! Juuri tätä tuntumaa olen kaivannut.

Sellaista elämänmenoa tällä kertaa. Nyt taas pirteänä matkalla Helsinkiin. Reipasta keväistä päivää kaikille! :)

Kiitos kaffehetkestä!

Tytsyt :)

Tällainen hieman nuutuneen näköinen matkustaja löytyi  tänään Helsingin aamujunasta. :D

Niin halusko joku niitä reseptejä?

Niin halusko joku multa niitä reseptejä? Anyone?

Huvittaa jo ihan itseäkin. Annan ja Satun kanssa eilen just puhuttiin, et kui mahdottoman kiva olis jakaa kaikenlaisia ruokavinkkejä ja reseptejä. Joo no ymmärrän jos nyt ei enää tämän postauksen jälkeen kukaan varsinkaan minulta niitä halua. Mut kuitenki! Oishan se älyttömän ihanaa, pistää luovuus valloilleen, kokkailla ja jakaa kuvia niistä aikaansaannoksista ja vaihtaa vinkkejä. 

Mut ei. Ei se treenaajan ruokavalio vaan toimi niin että aina vois kokkailla kaikkee kivaa. 99 % ruoat kun näyttää just tuolta. Just siltä iteltään.

Hävettää ihan myöntää kuinka monta kertaa on käyny mielessä et voisko ton kaiken vielä vetää blenderin läpi :D Nojoo, sinne meni varmaan viimesetki lukijat. Mut hei kui kätevää se ois sellasta sosetta vedellä? Tiedä vaikka joskus kokeilen :D En nyt menis sanomaan tuota minun koiranruoka-asettelua sen somemmaksi.

No niin, tää ei nyt sit ollu se miun "mitä ruokavaliolle kuuluu tänään"-postaus josta aiemmin puhuin. Vasta tällästä alkulämmittelyä ja johdattelua mitä tuleman pitää. ;) Hyvää ruokahalua kaikille! :D

Treenaaminen ei ole elämän tarkoitus

Viikot kulua hurahtaa aivan huomaamatta. Eikä ajankuluminen suinkaan rajoitu pelkkiin viikkoihin, myös vuodet kuluvat. Jotenkin hieman haikeaa ajatella että tänään olen jo 25. Alkaa olla jo aika iso luku. Olenko enää nuori? Olenko aikuinen? Mitä olisi pitänyt saavuttaa? Millaista elämää 25-vuotiaan pitäisi elää? Onko väärin jos nämä asiat ei itseä huoleta eivätkä pahemmin kiinnosta? En ole muotissa, en halua olla enkä tule sellaiseen menemään. Joka vuosihan ikää tulee lisää, mutta kuka niitä oikeestaan laskee! Tärkeintä on miten itse ikänsä mieltää ja ennen kaikkea miten elämäänsä elää!

Ihminelle, joka pitää itsestään huolta niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla treenaamalla ja hyvillä elämäntavoilla, ei vuosilla ole enää senkään vertaa merkitystä. Hyvin treenanneista ja urheilullisista ihmisistä on hyvin vaikea mennä sanomaan ikää, joskin olen siinä erittäin huono ihan kenen tahansa kohdalla ;) Kaupan kassalla työskennellessäni tämä viimeistään kostautui, tai vähintäänkin aiheutti huvittuneisuutta. Onhan se tietysti hauskaa kun kysyy 30-vuotiaalta paperit. Hyvinvointi näkyy naamasta, mutta vielä enemmän näkyy sen laiminlyönti.

Nojoo, se siitä ikäasiasta. Tämä nyt oli tänään lähinnä päällimmäisenä mielessä, luonnollisesti.

Kaikkia varmaan kiinnostaa mitä miun treenaamiselle tänä päivänä kuuluu? Kuten jo aiemmassa postauksessani hehkutin treenit ovat keikkuneet muiltaosin muuttuvassa, nopeatempoisessa ja vaihtelevassakin elämänmenossani aivan ihmeen hyvin mukana. Toki uusien asioiden tulva, kiire ja stressikin sekä yleinen "uupuminen" ja muutoksista aiheutuva "shokki" ovat tehneet sen, että treeni ei ole ensimmäisenä mielessä. "Uupuminen" ja "shokki" sen vuoksi lainausmerkeissä, etteivät sanat vahingossa saa negatiivista vaikutelmaa. Kyse ei siis alkuunkaan ole sellaisesta. Rakastan muutosta ja siihen liittyviä asioita, mutta kuten kaikki tietävät, muutoksessa eläminen on henkisesti raskaampaa ja vaatii enemmän resursseja. Ymmärtänette siis mitä ajan takaa.

Omalla tavallani olen nauttinut myös siitä ettei treeni ole ensimmäisenä mielessä kun herään ja viimeisenä kun illalla käyn nukkumaan. Olen iloinen siitä että se on merkittävä osa elämääni, mutta ei kaikki kaikessa. En missään nimessä ole kiinnostunut uhraamaan treenille koko elämääni. Älkää ymmärtäkö väärin, että sen rooli elämässäni olisi jotenkin radikaalisti muuttunut tai muuttumassa. Ei suinkaan. Välillä vain tuntui, että vaikka treenasin ja käytin siihen liittyvään muuhun oheistoimintaan aivan yhtä paljon aikaa kuin nytkin, se oli kuitenkin mielessä vähintäänkin sen 90 % ajasta. Näin ei mielestäni kuuluisi olla. Asian miettiminen, suunnittelu ja jatkuva ajattelu kun ei edistä yhtään tavoitteita sen enempää, ei kasvata lihaksia eikä ainakaan auta treeneissä. Pahimmassa tapauksessa asiat alkavat stressata ja elämä lähtee pyörimään liikaa treenin ympärillä. Vaikutus itse treeniin voi ollakin päinvastainen.

Rakastan siis tämänhetkistä elämääni kaikkinensa. Olen niin mahdottoman onnellinen. Treeni tuo elämääni juuri sen lisän, joka tekee minusta minut. Mikä saa minut voimaan hyvin. Mikä saa kasvoilleni leveän hymyn heti herättyäni. Mikä antaa minulle iloa. Ja mikä rauhoittaa mieleni illalla käydessäni nukkumaan saaden heti täydellisen rentouttavasta unesta kiinni. Elämäni on seesteistä, en stressaa tai huolehdi joutavista asioista. Koen onnistumisen kokemuksia ja olen saanut kasapäin itseluottamusta ja itsetuntemusta rautojen parissa ahertamisesta. Pääsen päivittäin haastamaan itseni ja löytämään sisäisen motivaationi, jota voin hyödyntää muillakin elämänalueilla. Tunnen itseni ja oloni kaikinpuolin paremmaksi. Kukapa ei tällaisia asioita elämäänsä haluaisi?

Tarvitsen siis elämään muutakin. Olen ihminen joka rakastaa haasteita. Nauttii itsensä likoonlaittamisesta ja haasteiden voittamisesta. Rakastaa kilpailua, mutta lähinnä vain itseään vastaan. Pahin kilpailija kun löytyy jokaiselta lähempää kuin osaa arvatakaan! Ja mikä parasta, itseään vastaan kilpaileminen ei ole keneltäkään pois, ei aiheuta kateutta eikä välien rikkoutumista, ei uhkaa kenenkään toisen asemaa.Itseään vastaan kilpailemisesta voi voittaa enemmän kuin muista kilpailuista yhteensä, mutta ei voi juuri menettää mitään.

Aasinsilta kantaa tälläkertaa aiheeseen, josta jo aiemmassa postauksessani hieman mainitsin. Nimittäin tulevaisuuden suunnitelmista, joilla on vaikutusta treeneihini. Olen nimittäin vihdoinkin suunnitellut ottavani itselleni PT:n. Päätös on hyvä, ja pt, joka minulla on kiikarissa erittäin ammattitaitoinen. Syitä miksi pt:hen päädyn on kolme.

Ensinnäkin haluan käyttää sen ajan, joka minulla on treeneihin käytettävissä päivittäin 110 %:sesti hyödykseni. Panostan siis määrän sijasta laatuun. En halua enää vaivata päätäni ajatuksella, voisinko tehdä jotakin paremmin tai enemmän. Toiseksi haluan hieman nopeuttaa kehitysvauhtiani. Toki olen saanut omasta mielestäkin hienoja tuloksia aikaan ihan ominpäin treenamalla, mutta kehitys ei ole mitään erityisen nopeaa. Tiedän, että tähän on mahdollista vaikuttaa, kun vain tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä ja miksi. Kolmanneksi haluan ruoka- ja treenipuolen sille mallille että saan nauttia pelkästä tekemisestä, keskittymisestä itseasiaan. Tähän väliin en halua enkä ehdi enää etsimään kaikkea tietoa itse. Ja onko se aina paraskaan vaihtoehto? Lisäksi koen olevani kehityksessä menossa sellaisessa kriittisessä vaiheessa, että omien taitojeni rajat tulevat vastaan jossain vaiheessa. En enää tiedä mikä tieto juuri minulle on olennaista ja mikä olisi kehitykseni kannalta tärkeää ja mikä taas täysin epäolennaista. Näihin asioihin tarvitsen ammattiapua ;)

Seuraavassa postauksessa kerron mitä ruokavaliolleni kuuluu. Myös se on saanut osakseen suurta muutosta, ja enpä voi muuta sanoa kuin että hyvä niin! :) Mutta malttakaa mielenne, siitä lisää myöhemmin!

Tällaisella setillä siis mennään viikonloppuun. Iloisin mielin, vuosi lisää mittarissa ja lepopäiväperjantaita vietellen. Raskas viikko takana, paljon reissuamista, paljon uutta. Ihana viikonloppu edessä ystävien seurasta nauttien, treenaten ja antaen aikaa myös itselle. Keväistä viikonvaihdetta kaikille! ♥ :) 

Back in business - ainakin melkein ;)

Huikeeta, siis kerrassaan huikeeta(!!) päästä pitkästä aikaa blogini äärelle! Tätä on niin odotettu! Mulla on vähä se vika, et mitä pidemmäksi tauon päästän, sitä hankalampi blogin äärelle on palata. On vähä silleen et "mistä aloittas?" Ja nyt varsinkin kun kerrottavaa todellakin ON!

Edellisestä postauksesta siis vierähti aikaa, oli muuttoa, uusia kuvioita, uudet työt, asettumista aloilleen, reissuumista, ja kaikkee sellasta. Elämä on alotettu fressisti puhtaalta pöydältä. Oikeestaan ainut mikä on säilyny ennallaan on treenit, minkä oletan myös tietysti teitä, arvon lukijat, kiinnostavan erityisesti. Kaikesta hässäkästä huolimatta olen onnistunut pitämään treenit täysin kuvioissa mukana ja siitäpä olenkin varsin iloinen. Nyt siis jatkossa kirjoittelen paikkakunnalla Kouvola ja treenaan salilla Kuntokeskus Ykkönen. :)

Tämä. <3

No mitäs tässä. Elämä ei vois paljon ihanampaa olla! Oon ku uudesti syntyny! Ihan huikeen onnellinen ja kiitollinen kaikesta. Salina Ykkönen on lunastanut paikkansa tähänastisten treenipaikkojeni kärkikahinoissa. Sanoisinko jopa että paras sali jossa olen tähän mennessä treenannut. :) Ei hullummin vaan minkä voi kun Kaikki toimii. Tilat on viihtyisät, henkilökunta superystävällistä, homma toimii kaikinpuolin, laitteita löytyy enemmän kuin tarpeeksi, on valinnan varaa ja laatua, uutta ja vanhempaa laitetta! Mitäpä muuta vois toivoa?

Uutta kuviota oon kans treenien suhteen tässä kaavaillut kunhan elämä tästä tasoittuu. Näistä lisää kunhan saan homman etenemään. ;)

Totiseksi vetää :D

Niin ja hei mikä ihaninta, miun hyvä ystävä Anna <3 treenaa samalla salilla ja asuu samassa kaupungissa! Muutenkin mun ja Annan ystävyys on jotenkin niin huikee tarina itsessään. Kerronpa sen tähän väliin. Hän kun muutti vuoden alussa tänne Joensuusta ja nyt minä sitten muutin perästä. Mietin vielä Joensuussa ollessani et kumpa oltas keritty paremmin tutustua. Mut eipä mitään, järjestyki loistavat puitteet korjata tää asia! Täällä sitten vasta kunnolla pääsimme tutustumaan ja on kyllä ollut todellakin sen arvoista! Kerrassaan ihana ihminen :)

Jokainen Annan kanssa vietetty hetki (no okei, hetki ja hetki, monta tuntii siinä yleensä hurahtaa höpötellessä ja viel ois pitäny sanoo se ja se asia :D) saa miut älyttömän iloseksi ja onnelliseksi. Jotkut ihmiset kun vaan antaa sellasta positiivista energiaa ympärilleen. Ja joidenkin kanssa myös keskustelu on mielettömän antoisaa. Annan kans on just tällästä. :). Ollaan hyvin samankaltaisia ihmisiä ja katsotaan maailmaa samalla tavalla. Toki myös yhteinen harrastus ja elämäntyyli yhdistää. Ja just näitähän se ystävyys vaatii :) On vaa jotenkin jännä miettii näitä ihmiskohtaloita, miten toisten tiet ajautuu yhteen ja tietyt ihmiset kohtaa. Aivan kun tääkin ois tarkotettu menemään just näin. Mut ehkä onkin? :)

Tää on nyt tällänen pehmee lasku blogielämään ;) En pääse siis tällä kertaa vielä kertoilemaan treeneistä sen enempää. Mielettömän ihana oli kans huomata, et vaikka nyt (taas) kerran tuli taukoa kirjoittelulle niin rakkaat lukijani eivät ole kadonneet minnekkään... Ja uusiakin on tullut! Tervetuloa uusille ja kiitos vanhoille kärsivällisyydestä! :) Tästä on hyvä jatkaa... :)

Salin kautta kirjastoon, vai sittenkin toisinpäin?

Nyt aletaan pänttää niin että pää tärisee! Jotakuinki näin sanottiin jossain radiomainoksessa. No ehkä oma tahti on vähä hillitympi mutta tosiaan kirjastossa tuli tänään käytyä ja ois tarkotus vähän ryhtyä lukuhommiin. Aloittelinkin tossa jo... ja sitten tapahtui se mikä aina ennenkin, nukahdin :D Samalla siis muistui heti aidosti mieleen, mikä olikaan mulla tämän lukuharrastuksen suurin uhka. ;)



Mukaan tarttui Physiology of Sport and Exercise, Kuntoilijan lihashuolto-opas ja Liikuntaravitsemus.

Aloitin tietenkin mielenkiintoisimmasta eli Liikuntaravitsemuksesta. Alun perusteella erittäin pätevä ja monipuolinen teos! Joskin paljon on sellaista tietoa, joka ei tule vähääkään ravitsemuksesta jotain tietävälle yllätyksenä, mutta onhan sitä välillä näitä itsestäänselvyyksiäkin hyvä muistutella mieleen. "Makeita leivonnaisia ei joka päivä ja kovaa rasvaa kannattaa välttää." Eipähän ois voinu uskoo ;)

Anyway, kirja on siis kuitenki varmasti oikeesti hyvä kunhan näistä alun itsestäänselvyyksistä päästään eteenpäin. Nopeen selailun perusteella tulossa on vaikka mitä mielenkiintosta ja uutta tietoo! Maltan tuskin odottaa :)

Physiology of Sport and Exercise on puolestaan (kuten nokkelimmat saattaa jo nimestä päätellä) englannin kielinen teos. Nopeen selailun perusteella vaikuttas menevän todella tarkkaan ja perusteelliseen tietoon. Ehkä vähä liianki. Mut aattelinki poimii tästä sellasia tärppejä jotka saattas ittee jollain tapaa liikuttaa (toivottavasti myös sanan varsinaisessa merkityksessä, heheh! ;)) Ja olihan tuossa englannin kielisen teoksen valitsemisessa myös toinen pointti nimittäin saa vähä palauteltuu pitkään uinumassa ollutta kielitaitoa henkiin. Paljon hyötyjä siis yksissä kansissa!

Viimeinen valinta oli Kuntoilijan lihashuolto-opas. Tän otin ihan vaan siks et jos lihashuollosta sais vaikka ihan vahingossa tän lukemisen jälkeen vähän mielenkiintosempaa ja säännöllisempää (haha, toiveajattelua veikkaan) ;) Odottelen tietenki kirjan lukemisen jälkeen siis valtavaa venyttelyintoa, suurta poltetta päästä tekee sitä päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä! Mutta parhaassa (tai pahimmassa) tapauksessahan multa jää kirja kokonaan lukematta ja lihashuolto ei lisäänny senkään vertaa. Mutta yritetään nyt ainaki! :D

Siinäpä suurin osa lainoista. Mukaan tarttui myös yksi kirja, jolla saattaa olla miun tulevaisuuden kanssa jotakin tekemistä. Okei okei, inhoon vihjailuu ja enpäs kerrokaan -tyyliä, mutta liian aikasta vielä haaveilla. Joten palataan aiheeseen myöhemmin! ;)

Ei siis yhtään hullumpi ajatus ois mennäkin joskus kirjaston kautta salille ja kävis hakemassa harrastusta tukevaa kirjallisuutta. Aina niistä jotakin löytyy josta voi itse ottaa kopin. Positiivinen yllätys miten paljon kirjastossa on mielenkiintosia treenaamiseen, ravitsemukseen ja muuhun elämäntyyliini liittyvää kirjallisuutta! Lukeminen kannattaa aina, eikä niistä päiväunistakaan haittaa sillon tällöin ole ;)

Vaihtoehtoisen urheilun päivä ja pari vinkkiä treeniin, kauneuteen ja ruokailuun!

Tänään oli monella tapaa harvinainen päivä. Kalenteri näytti salilta lepipäivää, mutta mitään totaalilepoa ei tähän hetkeen kaivannut joten jotakin oli keksittävä. Pakkasmittari näytti epämiellyttäviä lukemia, ei siis mitään ulkoliikuntaa. No mitä mä sit tein... Löysin tieni uuden lajin pariin. Todellinen välineurheiluja aloittaa urheilun tietenkin menemällä ensin kaupan kautta. ;)

Mut hei nyt siihen oli todella aihetta. Nimittäin ilman uimapukua (jota en siis tähän päivään mennessä ollut saanut hankituksi) uiminen on... no mahdotonta :D Bikineitä löytyy kyllä kasakaupalla, mutta jotenkin miusta ne ei kuulu uimahalliin. Joten piti saaha sellanen oikee kunnon uimapuku! Ja löytypä vielä Sokoksen alesta suht edullisesti, 17,90 €.

Tällanen tyylikäs sininen Speedo ;)

Uintihan meni kaiken kaikkiaan oikein mallikkaasti. Suoritus ylitti odotukseni. Uinti ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini nuorempana. Lapsena taas kävin uimakoulussa ja kai mä siitä sillon ihan tykkäsin. Mut sit se jäi. Teininä taas uinti ei tullut kuulonkaan, kun ei kukaan mukaan halunnu uida koulun liikuntatunneilla. En sit minäkään. Ja kuka nyt vapaa-ajallakaan ois sit uimaan lähteny!

Nojoo. Monet asiat on muuttunu. Niin myös tämä. Ja uintihan nyt oli vallan mahtavaa! Älyttömän kokonaisvaltasta aerobista treeniä, rasittaa kroppaa hyvin monipuolisesti. Kyllä varmasti tulee useemminkin käytyy tulevaisuudessa. Sellasen kilometrin raapasin näin alkuun ja ihan riittävältä matkalta tuntu yhteen putkeen uida tälleen ensimmäisellä kerralla. :)

Ja treeneistä sit kans vähä. Ne luistaa ja kaikki hyvin niiltä osin. Jotain highlighteja ja vinkkejä viimeaikaisista treeneistä voisin pitkästä aikaan teillekin tänne kirjoitella.

Hauikset tuntus ottavan itsellä treeniä aika kehnosti vastaan niinku oon varmaan jossain vaiheessa maininnuki. Siks on nyt pitänyt sille osa-alueella kiinnittää viimeaikoina extrahuomiota. Mun hauikset tuntuu jostain syystä vaativan pidempää sarjaa kuin muut lihasryhmät. Sillon saan paremmat poltteet ja treeni tuntus muutenkin menevän paremmin perille. Hauiskääntö selinmakuulla taljassa toimii hyvin, kun siinä ei pääse fuskaamaan. Viime treenissä kokeilin samaa liikettä otteella, jossa rystyset oli itseenpäin. Liike käy enemmän myös forkkuihin kuin normaali hauiskääntö. Voin kertoo että toimii!

 

Oisko teillä vinkata jotain hyväksi havaittua liikettä hauiksille? Mielelläni otan vinkkejä vastaan! :)

Jalkatreenissä teen aika usein hack-kyykkyä superina kapeella jalka-asennolla ja reversenä. Eli kapeessa jalkaterät melkein vierekkäin. Ja toisena liikkeenä sit hackia reversenä eli ollaan laitteessa ns. väärinpäin. Tässä loistava liikepari, kapea jalka-asento vie treenin etureisille ja taas reverse takajaloille ja takamukselle. Oikein mainio setti! Ylpee sain myös olla itestäni kun latasin ennätyspainot hackatessa. Viimenen sarja meni 120 kg:lla (+kelkka jonka painosta ei oo aavistustakaan). Hyvä minä!

Hackista ei selvii koskaan ilman taistelujälkiä. Aina on olkapäät mustelmilla! :D

Takaolkapäille oon joskus kertonu tekeväni taljassa vetoja joko köysillä tai ketjuilla. Alla olevassa kuvassa näkyy kyseinen liike. Fastin sivulla oli muuten tosi hyvä ja kattava ohje olkapäätreeniin joten kannattaa käydä se vilkasemassa!

Fastin sivuilla oli hyvät kuvalliset ohjeet moniin olkapääliikkeisiin.

Tätä olkapääliikettä olen tehnyt kuvan tavalla. Mutta nyt viime olkapäätreenissä tein kuitenkin poikkeuksen ja lähdin kokeilemaan uutta variaatiota liikkeestä ja tein liikkeen yksi käsi kerrallaan kahvalla. Hitsi että toimi hyvin! Kävi enemmän samalla myös yläselän lihaksiin. Yhdellä kädellä tehtynä liikeradan sai pidemmäksi ja näin ollen liike tuntui vielä tehokkaammalta. Suosittelen kokeilemaan!

Ja ruokavinkkiiki lupailin joten tässä tulee: Soijamunakas. Hyvää, helppoa ja nopeaa!

Soijamunakas:
1 kananmuna
2 kananmunan valkuaista
30 g tummaa soijarouhetta
150 g vihreitä papuja
valkpippuria
valkosipulijauhetta
suolaa

Ainekset sekaisin ja pannulle paistumaan. Samoilla lämmöillä paistelin lisukkeeksi vähän tomattia ja kesäkurpitsaa.

Näyttäähän se tietenki ihan kamalalta, mutta samapa se mulle edelleenki on miltä ruoka näyttää. Makukin on täysin toisarvonen juttu, mut tää oli jopa hyvvee! :)

Soijamunakas

Ja loppuun vielä huikee kauneusvinkki kaikille niille jotka ei voi/halua syödä kaikki kananmunia keltuaisineen. Itseäni ainakin harmittaa heittää keltuaiset roskikseen. Mutta nyt keksin niille käyttöä ulkoisesti: nimittäin kasvonaamiona!

Sekaan voi laittaa mitä nyt kasvojen iho sattuu kaipaamaan. Itse lisäsin sekaan sitruunamehua, joka sulkee ihohuokosia ja puhdistaa. Kananmunan keltuainen itsessään on äärettömän ravintorikas ja pehmittää, ravitsee ja puhdistaa kasvojen ihoa. Naamio kuivaa kasvoille äkkiä. Annoin vaikuttaa noin kymmenisen minuuttia ja huuhtelin kasvot. Ihanan pehmyt, ravitunoloinen ja terveennäköinen iho tuli kasvoihin tämän käsittelyn jälkeen. Suosittelen! :)

Tulipa ihmeen monipuolinen ja sekasisältöinen postaus. Mut tällastä tällä kertaa. :)

Pelko pois lihaksiapelkäävät naiset ja salille mars!

Vaatekokokosi ei kasva treenatessa - päinvastoin. Tähän lopputulokseen olen tullut.

Käväsinpä taas pitkästä aikaa shoppailemassa (aika huonolla menestyksellä kylläkin). Sovitin parit farkut ja ihastelin kevätuutuuksia. Mut joku on kuitenkin muuttunut. Entinen himoshoppaaja ei ole enää entisensä.

Jotenkin tuntuu vaikealta tottua omaan muuttuvaan kroppaan. Shoppailu ei ole enää entisellään. Jotenkin se ei ole yhtä hauskaa enää, vaikka voisi kuvitella, että timmimmän kropan ja pienempien vaatekokojen kanssa olisi shoppailukin hauskempaa. Mutta ei. En ole oikein löytänyt selitystä tähän muuttuneeseen tilanteeseen. Toisaalta olen myös hieman huolissani. Mitä rakkaalle harrastukselleni on käymässä?! :D

Koin vaatekaupassa ihmetyksen hetkiä vetäessäni farkkuja jalkaani sovituskopissa. Farkut olivat alerekistä, joten otin koon joka sattui paikalla olemaan. Ihan vaan huvin vuoksi kokeiltavaksi. Kokeilemani koko oli 28/34. Hah, kuvittelin etteivät mahtuisi. Vaan ylläri, farkut oli isot! Hei siis isot?! Olin hämilläni. Kokeilin kokoa 27/34, joka puolestaan sopi täydellisesti. Kokeilin myös useamman eri valmistajan farkkuja. Kokoni on todella 27/34. Tai sitten tässä vuosien varrella vaatemitoituksille on tehty radikaaleja muutoksia. Enpä usko. Tähän on tultu.

Kovasti on tuumakoko tullut alaspäin! Jossain vaiheessa muistan kokeilleeni (ostan tosi harvoin tuumakokoisia farkkuja, yleensä kirjain koilla menee miun housut) 30/34 mutta eivät silloin istuneet. Milloin kiristi reidestä ja samalla kuitenkin vöytäröstä löysät.

Tällaset Wr.upin farkut ois kyl upeet. kuva: freddy.com

Freddy.com

Freddy.com

Yläosista menee myöskin s-koko. Mutta yleensä kyseinen koko kuitenkin ottaa hartioista kiinni. Kumma juttu? ;) Kuulostaa omaan korvaan niin oudolta kun myyjä ei edes tarjoa m-kokoa, jota siis tähän asti olen aina ostanut. Tarjolla onkin s; "sehän se sinun kokosi on?" Niin kai. Niin kai se on.

Lohdullista tässä tietenkin on se, että monille niille jotka pelkäävät lihaksien lähtevän valtaisaan kasvuun muutaman salireissun jälkeen, hartioiden ja reisien levenevän niin että tie vie ennemmin tai myöhemmin miestenosastolle. Olette ikävä kyllä väärässä. Ette vuosienkaan jälkeen saa ostaa edes numeroa isompia vaatteita. Korkeintaan päinvastoin.

Lihaksikas kroppa on virtaviivaisempi, ja tietenkin timmimpi jolloin myös pienempi vaatekoko menee, vaikka hauis näkyisi ja olkapäät olisivat pyöreät. Eivät ne vaatekokoa kuitenkaan kasvata. Itselläni vaatekoon pieneminen on yksinkertaisesti kiinni kaikenlaisen ylimääräisen pehmeän hötön muuttumisesta (ei tapahdu itsestään) kiinteämpään olomuotoon. Ainut vaate jonka kanssa koko treenihistorian aikana on tullut ongelmia on joustamattomat kauluspaidat. Tahtovat ottaa selästä kiinni, mutta tässä ratkaisuna on tosiaan ottaa s-koon sijaan m. Ja ongelma on ratkaistu. Vaatekoko ei siis ole kasvanut vaan säilynyt ennallaan.

Uskon myös että treenattu kroppa mukailee enemmän useamman vaatevalmistajien (varsinkin nuorten suosiemien merkkien) ajatusta siitä, millaiselle heidän vaatteensa tulisi sopia. Ja jos ei sovi niin ole hyvä ja vieraile xl-mallistoa tarjoavien liikkeissä. Leikkaukset tiukissa farkuissa ovat armottomat, jos on ottaakseen reidestä kiinni niin se myös ottaa. Ja kun vaihtaa suurempaan kokoon, vyötärö on löysä kuin saavissa seisoisi. Tuttua? Niinpä.



Niin ja sainpa muuten Joensuun Jim&Jillissä aivan loistavaa palvelua! Käväsin siellä kahtena eri päivänä. Ensimmäisellä kerralla tuli puheeksi supermukavan myyjän kanssa farkut ja hän suositteli minulle Hilfigerin farkkuja. Sopisivat minulle kuulema hyvin. Kokoa ei kylläkään sitten enää löytynyt valikoimista, mutta hän ehdotti tilaamista toisesta liikkeestä. No, jäimme vielä miettimään tätä. Sovittiin että jos jossain saan kokeiltua vastaavia farkkuja (oikeankokoisina) niin teen sitten päätöksen tilaamisesta.

Kuva Hilfigerin sivuilta.

Seuraavalla päivänä kun kävin liikkeessä, hän olikin sitten jo tilannut farkut minulle! Wau! Sanoi ettei se velvoita mihinkään, mut tule nyt ainakin sovittamaan ensiviikolla. Siis ihan mieletöntä! Onko tällaista palvelua vielä olemassa? :) Ensinnäkin farkkujen ostaminen on rasittavaa ja toisekseen on hienoa että myyjä suosittelee jotakin. Tällaista palvelua lisää! :)

Energyn asiakkaana vielä 10% pois kyseisestä liikkeestä!