Viikonloppufiiliksiä astetta vanhemman Henna-Riikan silmin

Vaikka eletään jo keskiviikossa palaan hetkeksi menneeseen viikonloppuun. Rentoa menoa. Kuitenkin tapahtui kaikenlaista.

Nyt ollaan taas astetta vanhempi (toivottavasti myös vahvempi). Mitä toi ikä nyt merkkaa mulle, niin voin kertoo että ei yhtikäs mitään. Joskus sitä erehtyy miettimään liikaa, että mitä missäkin iässä olis pitäny saada aikaan, mitä muut mun ikäset tekee ja miten ne elää. Äh, mä oon niin ite jotenki kyllästyny siihen ajatukseen. Miks pitäs asettaa jotain ikäsidonnaisia tehtäviä ja tavoitteita? Eiks tärkeintä ole et elää just sellasta elämää et voi itse siitä nauttia ja olla onnellinen?

Synttäreiden kunniaksi postiluukusta kolahti kaksi pakettia. Ajatella, miten paljon pienikin muistaminen voi aiheuttaa iloa. Joku muistaa ja ajattelee juuri minua.

Vielä maanantaina kotiin tullessakin eteisessä odotti kuori. Mitä kummaa? Rakas ystäväni Joensuusta oli laittanut kortin, itsetehdyn sellaisen. Kortissa oli tekstiä, jonka sai loppuviimein lukea kyyneneet silmissä. Voiko ihanampaa yllätystä olla? Taas vaan voi todeta ja huokaista... ystävät, olette niin tärkeitä ♡

Perjantaina olo ei vielä ollut näin onnekas. Painoi viikolta mukaan tarttunut väsymys useammankin päivän ajalta ja fiilis alkoi perjantai-iltana olla jo melko kurja. Kokeilin miettiä mikä vetää mielen matalaksi, kun kaikkihan on paremmin kuin hyvin. Silti olo oli apea. Tulin siihen tulokseen että olin vain yksinkertaisesti niin väsynyt. Univelkaa oli kerinnyt kertyä useamman reissupäivän johdosta useammalta viikolta. Kuuden tunnin yöunet, ne eivät vain riitä minulle palautumiseen.

Olin myös kerinnyt unohtaa miltä kunnon väsymys tuntuu. Kuukauden jonka kerkisin elää vailla sen kummempia rytmejä ja tarkkoja aikatauluja viettäen kaiken kaikkiaan suht rentoa elämää ja yöunien ollessa poikkeuksetta vähintään 8 tuntia, en joutunut paljon väsymyksestä kärsimään. Kroppa kerkisi tottua tähän, kerkisin unohtaa mitä kunnon väsymys voi olla.

Viikonlopun aikana vedettyjen pitkien unien myötä ja muutenkin rennon olemisen seurauksena olo parani kohisten. Huvitti seurata miten lauantaiaamuna olin jo iloinen, mutta sunnuntaiaamuna suorastaan riemuissani. Elämään palasi ilo, kaikki tuntui olevan taas niin älyttömän hyvin. Tiedätte tunteen :)

Mutta unet ei ollut ainoa asia, joka viikonlopusta teki niin spessun. Yllättäen asialla olivat taas ystävät ;) Treffasin Koffarissa Annaa ja Satua. Satua en ollutkaan ennen vielä tavannut eikä muutenkaan olla kauaa vielä tunnettu bloginkaan kautta. Mukava oli häntäkin livenä tavata ja päästä hieman tutustumaan :) vaikutti oikein symppikseltä ja mukavalta ihmiseltä.

Treenienkin osalta viikonloppu oli oikein antoisa. Lauantaina kävin heittämässä selkätreenin, josta on nyt uuden salin myötä muodostunut jostain syystä lempparini. Ilo on treenata, kun treenipainot kohoavat taas mukavaa vauhtia, kiitos lisääntyneen energian.

Jotenkin tuntuu vaan tuolla Ykkösellä, että niillä laitteilla liikkeet menee oikeaan osoitteeseen paljon paremmin. Tuntuma on parempi ja tekeminen tuntuu tehokkaammalta. En tiedä onko tämä vaan henkimaailman juttuja, vaikuttaako oma fiilis vai voiko laitteissa tosiaan olla niin suuria eroja?

Laitteet ovat eri valmistajien kuin aiemmilla saleillani, mutta en sitten tiedä, mikä mahtaa perimmäinen syy tämänkertaiseen flowhon olla. Keskitynkö vaan tekemiseen enemmän? Onko laitteet vähemmän avusteisia? Vai vaikuttaako kenties joku muu juttu? Oli miten oli, niin en toki valita! Juuri tätä tuntumaa olen kaivannut.

Sellaista elämänmenoa tällä kertaa. Nyt taas pirteänä matkalla Helsinkiin. Reipasta keväistä päivää kaikille! :)

Kiitos kaffehetkestä!

Tytsyt :)

Tällainen hieman nuutuneen näköinen matkustaja löytyi  tänään Helsingin aamujunasta. :D