Taas ruoka jossa ei ole päätä eikä häntää. Varoitus: Ei kulinaristeille!

Hellurei! Edellisestä ruokaohjepostauksestani inspiroituneena, päätin nyt sitten ihan oikeasti laittaa ruokaa. Mutta älkääpä liikaa innostuko. Monen mielestä tässä ohjeessa ei ole mitään järkeä.

Valmis "lettu".

Vinkastaneen makuaistini ja outojen mieltymysteni vuoksi voin kuitenkin valehtelematta ja täysin rehellisesti väittää pitäväni aikaansaannoksestani. Miksipä en? Loppujen lopuksihan kyse on täysin samoista raaka-aineista, mistä nyt mikä tahansa ateriani koostuu, mutta hieman eri olomuodossa. Onko tämä nyt sitten parempi olomuoto kyseisille raaka-aineille, niin siihen en lähde ottamaan kantaa. Jokainen luokoon oman käsityksensä asiasta. Niin ja puhukoon kuvatkin puolestaan :D

Tässä nyt kuitenkin resepti sen varalta, että joku siellä ruudun toisella puolella kieli pitkällä haaveilee tällaisen luomuksen koristavan myös omaa lautastaan. Simppelisti se menee näin:

• Vaaleaa soijarouhetta
• kananmunan valkuaisia
• kokonainen kananmuna
• haarukalla muussattua haudutettua parsakaalia
• kesäkurpitsaraastetta
• omenaraastetta
• inkivääriä
• piparkakkumaustetta(!)
• paistamiseen rypsiöljyä

Sotke kaikki ainekset keskenään. Vispaa haarukalla velliksi ja iske pannulle paistumaan. Paista (älä polta niinkuin minä tein) MIEDOLLA lämmöllä kunnes lettu on sen verran kiinteä, että sen siirtäminen pannulta lautaselle on edes jossain määrin mahdollista. HUOM! Letusta on turha odottaa mitään basic-venhnäjauholetun näköistä luomusta. Soossikin on tässä tapauksessa kunniamaininnan arvoinen suoritus.

Ja tää nyt sit kaiken kukkuraksi on minun mielestä makea lettu. Ihan vois vetää vaikka kahvin kaverina. Moni mieltää kesäkurpitsan ja parsakaalin suolaisen aterian raaka-aineeksi, mutta ajatelkaapas tarkemmin. Miks sen pitäs olla niin? Eikö ne makeaan käy ihan yhtä hyvin? Omena riittää viimeistelemään makean makunautinnon!

Ja ah. Noi mausteet! Kaiken kruunaa ihanainen joulun tuoksu, jonka pannulla käristyvä piparkakkumauste saakaan aikaan. Ja näin voi käden käänteessä joulun tuoksuista nauttia myös tälleen maaliskuussa. Kätevää, eikö? :D

Mikäli tästä aiheesta joku nyt kovasti innoistui ja otti kopin niin vinkkinä mainittakoon, että Annan blogista voi käydä kurkkaamassa vähintäänkin yhtä idearikkaita ja oivaltavia ruokaohjeita ;) Kyllä se vaan kuulkaas taitaa niin olla, että ruoka on laittamatta paras! :D Vai miten on Anna, millon soitetaan jollekin mediayhtiölle oisko tilausta extreme-kokkiohjelmalle? :'D

Ei muuta kun kokkailemisiin! ;)

"Taikina"

Paistaminen. Vai pitäskö kuitenki sanoo käristäminen?