Meikeissä salille. Turhamainen, huomionhakuinen pimu vai luonnollinen oma itsensä?

Oon mietiskelly paljon ja kans lukenu hyvinkin eriäviä mielipiteitä meikit kasvoilla treenaamisesta. Usein ihmiset pohtivat onko siitä haittaa. Itse olen treenannut aina meikit kasvoilla. En ole kokenut koskaan sitä ongelmaksi. Eikä myöskään ole koskaan tullut mieleenkään pestä arkimeikkiä pois ennen salille menoa. Miksi niin tekisin?

Millaisen kuvan tämä sitten antaa minusta? Tuskin kukaan kuvittelee (toivottavasti ei) että meikkaan vartavasten salia varten? Uskoisin tai pikemminkin toivoisin ihmisten kuitenkin ymmärtävän, että esimerkiksi maanantai-iltana klo 17 aikaan tapahtuvaa treeniä on monella meikatulla naisella mitä suuremmalla todennäköisyydellä edeltänyt työpäivä. Töissä puolestaan edustetaan työnantajaa ja luodaan kuvaa yrityksestä, mistä johtuen ainakin omasta mielestäni on syytä näyttää huolitellulta ja siistiltä. Tähän, ainakin itselläni, myös meikkaaminen olennaisesti liittyy.

Työaamuna. Tällä naamalla mennään myös salille. :)

Miksi sitten en pese meikkejä pois ennen treeniä? En yksinkertaisesti näe mitään syytä tehdä niin. Kuten olen jo aiemmin kertonut, olen siitä onnellisessa asemassa, että treenatessa, eikä juuri muissakaan olosuhteissa, ei edes saunassa(!) kasvoni hikoile. Selkä ja rinta sen sijaan saattavat olla hiestä märkänä, mutta siihenpä minun hikoilu sitten jääkin. Hikeä saattaa pukata jopa niin että se valuu norona pitkin selkää. Ja näin toki kuuluukin tapahtua. Kasvot kuitenkin säilyvät normaalina poskien punoitusta lukuunottamatta. :) Ja koska meikkini on kyvyt, eikä sisällä esimeriksi raskaita öljypohjaisia, ihohuokosia tukkivia tuotteita, ei ihoni ole meikit kasvoilla treenaamiseen reagoinut yhtään milläänlailla.

Joskus eräs ystäväni kysyi, olenko vasta menossa treenaamaan. Vastasin ihmetellen, että en suinkaan. Olin juuri tulossa rankasta jalkatreenistä. Oloni oli hieman hämmentynyt. Eikö treeni tosiaan näy minusta mitenkään? Päätin, ettei se haittaa. Pääasia että treeni on mennyt perille, olen antanut kaikkeni ja vielä vähän enemmän, näkyi tämä sitten naamasta tai ei. Loppujen lopuksi olen aika iloinen asiasta. Voin jatkaa elämääni normaalisti myös treenin jälkeen. Jos minulla on menoja sen jälkeen, korjailen meikkiä korkeintaan hieman, ja näytän taas täysin siistiltä.

Treenin jälkeen lähdössä johonkin, muistaakseni tyttöjen kanssa kahville. Hieman meikkien korjailua ja menoksi!

Olen myös blogeissa törmännyt hyvinkin kärkkäisiin mielipiteisiin salille meikkaamisesta. Milloin haukutaan meikkipelleiksi ja bimboiksi ja ties miksi. Ymmärrän, ja myös itseäni ihmetyttää henkilöt jotka meikkaavat esim. pukuhuoneessa ennen treenin aloittamista. Siis niin että salille saavutaan täysin ilman meikkiä ja sitten vasta meikataan. Korjailu on toki asia erikseen, ja on mielestäni ihan aiheellista, jos esim. on tullut räntäsaateesta ripsarit poskilla. :D Mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. Mielestäni meikattujen treenaavien naisten moittiminen on typerää. Ja ihan valehtelematta minusta on kyllä kivempi ja täysin luonnollista, että ihmiset ovat myös salilla sellaisia kuin ovat luonnostaan muissakin sosiaalisissa ympäristöissä. Toki myös käänteisesti he, jotka eivät normaalistikaan meikkaa!

Normipäivä :)

Treenaavien naisien suosiossa ovat nykyään toki myös kestomeikit kuten pigmentoinnit, ripsien ja hiusten pidennykset, solarium ja mitä näitä nyt onkaan! Itse en ole lähtenyt tähän leikkiin alkuunkaan mukaan. En yksinkertaisesti uskalla. Tunnen itseni, ja tiedän kuinka helposti jään koukkuun juuri tämän tyylisiin juttuihin. :'D Miltä tuntuisikaan omistaa tuuheat, pitkät, kauniit ripset, jotka olisikin käden käänteessä tipotiessään? Eihän siihen voisi tottua. Näin kierre olisi valmis, joka pahimmassa tapauksessa veisi myös omat (mielestäni luonnollisestikin kauniit) ripseni mennessään. Ei sillä, onhan esim. tekoripset valtavan kauniit! Ja ihailenkin niitä monien kasvoilla. Salaa tietenkin myös haaveilen omistavani itsekin sellaiset, mutta palaan tähän ajatukseen (onneksi) kerta toisensa jälkeen. Muille ehkä, mutta ei minulle. :)

Mites sitten esim. tänään sunnuntaina, jolloin töitä ei luonnollisesti ole, eikä sen mukanaan tuomaa edustamista. Onko väärin olla myös sunnuntaina huoliteltu? Ei suinkaan. Treeni on vain yksi osa päivääni ja tapahtuu joustavasti muiden asioiden lomassa. Saatan käydä kaupungilla, hoitaa asioita, tavata ihmisiä jne. Haluan näyttää siistiltä ja tuntea oloni huolitelluksi. Siksi meikkaan myös sunnuntaina. Salille saavun meikit kasvoilla, mutta en suinkaan ole meikannut treeniä, vaan elämää varten. Se on osa minua, osa persoonaani, olinpa sitten missä tahansa.

Mistä tämä miekkiteema nyt sitten hyppäsi esiin, niin pohdiskelin Pian blogissaan esillenostamaa kauneusteemaa hieman pidemmälle. Mitä tekemistä meikkaamisella ja kauneudella on keskenään?

Tämän lisäksi selailin aamun markkinoiden puuteritarjontaa. Haluan että meikki näyttää suht luonnolliselta, eikä esim. kasvojen iho saa näyttää liian meikatulta, naamarimaiselta, vaan haluan sen olevan kuulaan ja elinvoimaisen näköinen. Tämä tietty asettaa myös meikkipohjalle kovat vaatimukset. En myöskään jaksa lisäillä päivän mittaan meikkiä tai korjailla sitä erityisemmin, joten meikin tulisi luonnollisesti myös kestää.

Olen tähän asti ollut vannoutunut Lumene Touch Of Radiance Matta Meikkipuuterin käyttäjä, mutta nyt mietin kovasti Lumenen CC Color Correcting Puuteria. Ei sillä, että edellisessä meikkipuuterissa jotakin vikaa olisi, pikemminkin se on täydellinen tuote. Mutta tiedättehän tunteen kun haluaisi jotain vaihtelua, ja päässä on ajatus voisiko joku muu tuote kuitenkin täyttää toiveesi vielä hieman paremmin. Markkinoinnin onnettomana uhrina näitä ajatuksia syötetään minulle myös alitajuntaisesti. Kieltäydyn hölväämästä kasvoilleni enää (toivon mukaan koskaan) mitään meikkivoidetta, se on mennyttä aikaa. Siksi meikkipuuterien löytäminen on ollut meikkaushistoriani suurin löytö :D

Laittakaapas kommenttia tulemaan, mitä mieltä te olette, saako nainen treenata meikit kasvoilla? Treenaatteko itse meikit kasvoilla? 

Välittyykö meikatusta treenaajasta jotenkin turhamainen fiilis?