Elämä on opettanut minut hymyilemään

Oon tässä itsekseni viimeaikoina pohtinut (joo-o, tätäkin tulee harrastettua välillä vähän liiankin kanssa :D), mitkä asiat vaikuttaa siihen, että ihminen kokee itsensä iloiseksi ja onnelliseksi. Siihen että kokee olevansa elämäänsä niin tyytyväinen, ettei aihetta huoliin tai suruun ole. Siihen että voi vilpittömästi kadulla hymyillä tuntemattomille vastaantulijoille ja (minun tapauksessassani) myös silloin kuin vastaantulijoita ei ole. (Jep, kyllä vaan olen yllättänyt tästäkin itseni lukuisia kertoja :D) Tuntuu hassulta, mutta eipä sille minkään voi. ;)

Keittiöni valonlähde <3

Ja nyt te tietenki mietitte et eiks tää onnellisuusasia oo ihan plaaplaa ja jo-niin-käsitelty, oonhan tästä ennenkin kirjottanut jne. Ja kaiken lisäksi tää onnellisuusteema on koko ajan paljon tapetilla blogeissa ja mediassa. Mut älkäähän heti tyrmätkö, nimittäin yritän kuitenkin lähestyä tätä vähän eri kannalta. Toivottavasti ei jää yritykseksi. :D Katotaas saatteko tästä kopin ;)

Miks tää asia mua (taas) mietityttää niin... (tässä kohtaa ajatus katkeaa... Niin hienona ja kirkkaana kun se ajatus päässä onkin, niin kokeileppa kirjottaa se sama ylös, vieläpä niin et muutkin tajuaa!) Kuten kaikki tietää iloisuus ja onnellisuushan ovat täysin luonnollisia asioita ihmisille. Miusta jopa luonnollisempia kuin alakuloisuus ja onnettomuus. Yleisyys sen sijaan ei ole; ympärillämme on paljon ihmisiä, jotka eivät voi niin hyvin. Muiden tilanteeseen en lähde tästä nyt sen enempää ottamaan kantaa, koska haluan keskittyä (tässäkin asiassa) vain itseeni ;)

Yhtä hymyä :)

Nojoo, tästä me päästäänki nyt (aasinsiltaa pitkin) siihen et jos nää onnellisuusjutut on tuikitavallisia asioita niin miks mä silti mietin asiaa. Voin nyt kertoo teille, ettei asiat oo aina ollu näin. En mä aina oo ollu tällänen ku minkä kuvan saatte sieltä ruutujenne takaa. Iloinen ja huoleton. En mä aina oo hymyilly menemään tuolla kadulla eikä miulta myöskään oo tultu kysymään et miks oon niin ilonen koko ajan. En vaikka nykyään luettekin täällä mun blogissa postausta toisen perään, jotka on iloista hehkutusta milloin mistäkin asiasta. Elämä on heitelly, ollu vastoinkäymisiä. En oo aina tienny mitä haluun elämältä. Nyt uskon et tiedän.

Huom! Ja ne, jotka mua on salilla nähny, saattaa miettii että ei toi ainakaan salilla koskaan hymyile. Se on totta. Treenatessa keskityn jopa niinkin paljon, et jotkut on kommentoinu mua vakavaksi tai jopa vihaiseksi (ja kuten joku saatto viime postauksesta kattoo niin jopa vaarallisennäköinen voi ilmeisesti tulla kyseeseen :D). Voin nyt kuitenki paljastaa, että en oo mitään näistä. :D Käytän vaan ilmeisesti voimavarani niin intensiivisesti treenattaviin lihaksiin ettei kasvoille riitä enää energiaa sillä hetkellä :'D Joten pelko pois!

En oo pahemmin menneisyydestäni tänne kirjottanu. Oon eläny kaiken kaikkiaan aika värikkään elämän. Ja mun elämä on ollu myös hyvin erilaista, riippuen siitä missä oon millonki asunu ja kenen kanssa oon aikaani viettäny. Oon alottanu monta kertaa puhtaalta pöydältä. Useat näistä fresh starteista on liittyny parisuhteisiin ja niiden päättymiseen, muuttoon tai uuden elämän aloittamiseen (lue treenaamisen aloittaminen). Mut koen kuitenki kaikki nää muutokset (vaikka kaikki niistä ei sillä hetkellä niin iloisia ole ollutkaan) tärkeiksi ja uskon et niiden on pitänyt tapahtua, et oon nyt tässä näin ja voin iloisella mielellä miettiä elämääni taaksepäin ja kirjoittaa onnellisuudestani. Koen et pääasia on et oon eläny, tehny asioita rohkeesti, kokeillu ja erehtynytkin, oppinut virheistäni.

Viimesin pöydänpuhdistus tapahtu nyt kun muutin eri paikkakunnalle. Oon saanu osakseni tähänki liittyen paljon ihmettelyy. Et miten voi tollai vaan lähtee ja jättää kaiken vanhan, ystävät, tutut ja sukulaiset entiselle asuinpaikkakunnalle ja lähtee vaa kylmän viileesti. No hyvinhän sitä voi, jos kyseessä oon minä! :D Ja siis tottakai mulla on ikävä niitä ihmisiä! On jopa päivittäin! Mut kun toisaalta oon sellanen ihminen joka kaipaa seuraa, mut myös paljon omaa aikaa, niin en myöskään heidän kanssaan jatkuvasti ollut läsnä, vaikka asuttiin samalla paikkakunnalla. Ja nyt kun asun täällä ja välimatkaa on, koen et he ovat samalla tavalla mun elämässä. Näen heitä harvemmin, mutta ei he mihinkään katoa, ja ovat aivan yhtä tärkeitä!

No mites tää nyt sit liittyy mihinkään. Niin ehkä tää mun iloisuus kumpuaa sieltä, et oon tehny elämässä valintani itse. Oon kuunnellu itseeni ja tehny niin kun sydän sanoo. Joku vois aatella et aika itsekästä. No onhan se joo sitäkin, mutta loppujen lopuksi ainoa ihminen jonka kanssa sun täytyy elää ja olla täysin sinut olet sinä itse. Ja jos ei oo itelle rehellinen ja tee niitä valintoja jotka itsestä tuntuu tärkeiltä ja hyviltä niin vaikeepa siinä on olla täysin sydämensä kyllyydestä onnellinenkaan. Tää on mun mielipide, muut olkoon mitä mieltä vaan. Muutin tänne puhtaasti työn perässä. Päätin ja valitsin et meen sinne missä mun työ on. Se työ jota haluan tehdä. :) Olen valtavan onnellinen että sain tämän mahdollisuuden, sillä rakastan nykyistä työtäni.

Ja kyl mä voisin myös aatella et oon löytäny onnen. Ei se oo kävelly mua vastaan missään, enkä sitä oo etsimällä etsinyt, enkä oo myöskään (enää nykyään) hakenu sitä toisista ihmisistä. Oon oivaltanu et se lähtee puhtaasti itsestä. Et kun ihminen on sinut itsensä kanssa, rehellinen itselleen, viihtyy myös omassa seurassaan, pystyy tekemään itsenäisiä päätöksiä ja huolehtii itsestään niin aika varmasti onnellisuuskin on taattu. Ja jos ei vielä näillä irtoa niin lähtökohdat on ainakin kunnossa. Mut ei tätä asiaa voi opettaa, ei neuvoa tai opastaa muille, vaan jokaisen pitää kokea tää oivaltaminen itse.

Mitä lie oon sanonu ku Anna vähän kyseenalaistavan näkönen :D
Harvinainen yhteiskuva sinänsä, ettei kumpikaan hymyile! :D Ollaan me kyl sellanen parivaljakko! ;'D <3

Onnea onnen löytämiseen toivottelee iloinen Henna-Riikka! :) Viikon vinkki: hymyile viikon verran kaikille vastaantulijoille, huomaat näkeväsi iloisia ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen! ;)

"Hymy jonka annat palaa aina luoksesi."

Ens postauksessa paljastan miun treenihistorian suurimman mullistuksen, 

joka vaikuttaa paljon tulevaisuuteen! 

Mut pidän vielä teidät toistaiseksi jännityksessä. Palataan ;) 

(Oon huisin innoissani! ;))